Onko kenelläkään kokemusta miten saa läheisen hakeutumaan hoitoon masennuksen ja mielenterveysongelmien vuoksi.
Ex-mieheni oli jo yhdessä ollessamme masennukseen taipuvainen, tähän liittyi myös maanisuutta ym oireita. En osaa sanoa mikä hänen varsinainen diagnoosinsa on, luulisin että jonkinnäköinen persoonallisuushäiriö taustalla myös. Eli masennukseen liittyi lyhyitä työsuhteita, lopputileja, alkoholin käyttöä, aggressiivisuutta ym. Koskaan hän ei ole halunnut syödä lääkkeitä. Kelan terapiankin hän jätti kesken. Voisi sanoa että kaiken hän on jättänyt aina kesken...
Monien vuosien taistelu välillä ihanan ihmisen ja välillä hirveimmän kanssa on takana, mutta yhteydenpito jatkuu lasten kautta. Ongelma onkin tällä hetkellä se, että en saa häneen kontaktia. Lapset ovat olleet hänen kanssaan yli kuukausi sitten viimeksi ja ikävöivät häntä. Lapsia hän on pyrkinyt tapaamaan tähän saakka sovitusti, nyt kaksi viimeistä kertaa hän on ilmoittanut tekstiviestillä samana aamuna ettei voi tavata lapsia. Nyt en saa yhteyttä, hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Muutamiin yhteisiin tuttuihin ei myöskään kontaktia.
Luulen että on kyse jo aika vakavasta mielenterveysongelmasta. Pakkohoitoonhan en voi ketään saada. Koen vuosien perusteella että nyt on tosi kyseessä.
Osaisiko joku neuvoa,mitä tehdä? Olen neuvoton.
Ex-mieheni oli jo yhdessä ollessamme masennukseen taipuvainen, tähän liittyi myös maanisuutta ym oireita. En osaa sanoa mikä hänen varsinainen diagnoosinsa on, luulisin että jonkinnäköinen persoonallisuushäiriö taustalla myös. Eli masennukseen liittyi lyhyitä työsuhteita, lopputileja, alkoholin käyttöä, aggressiivisuutta ym. Koskaan hän ei ole halunnut syödä lääkkeitä. Kelan terapiankin hän jätti kesken. Voisi sanoa että kaiken hän on jättänyt aina kesken...
Monien vuosien taistelu välillä ihanan ihmisen ja välillä hirveimmän kanssa on takana, mutta yhteydenpito jatkuu lasten kautta. Ongelma onkin tällä hetkellä se, että en saa häneen kontaktia. Lapset ovat olleet hänen kanssaan yli kuukausi sitten viimeksi ja ikävöivät häntä. Lapsia hän on pyrkinyt tapaamaan tähän saakka sovitusti, nyt kaksi viimeistä kertaa hän on ilmoittanut tekstiviestillä samana aamuna ettei voi tavata lapsia. Nyt en saa yhteyttä, hän ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Muutamiin yhteisiin tuttuihin ei myöskään kontaktia.
Luulen että on kyse jo aika vakavasta mielenterveysongelmasta. Pakkohoitoonhan en voi ketään saada. Koen vuosien perusteella että nyt on tosi kyseessä.
Osaisiko joku neuvoa,mitä tehdä? Olen neuvoton.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Montaa keinoa ei ole ja sun kannattaa jo etukäteen hieman varustautua siihen, ettei apua aina edes saakaan. Potilaan oma motivaatiokin vaikuttaa samoin diagnoosi. Vakavista masennustiloista toipuu vain harva loppujen lopuksi.
Usealta suunnalta, kun lähestyy joku kortti voi vetää. Suoraan, kavereitten, sukulaisten yms kautta.
Onhan erotilanteetkin aina sellaisia, että kaikki ei suju parhaiten. Tämän varmaan tiedätkin, joskus se konkretisoituu näin. Siihen kannattaa varautua.
Kannattaa varmasti kysellä tutuilta myös mm. lisääntyneestä alkoholin käytöstä yms muista mahdollisista merkeistä.
olen yrittänyt monet konstit ja tilanne vaikuttaa vakavalta. Tilanteeseen vaikuttaa myös eräs muutos elämässä, toivon että tilanne laukeaa jotenkin ja että hän haluaa lähteä hakemaan apua kodin ulkopuolelta. On sääli,jos hän päättää jäädä vaan kotiin makaamaan ja pilaa samalla työ-, ym. asiansa makaamalla ja murjottamalla.
Ehkä on niin, että sairauden tunne häviää kokonaan kun vakavasti sairas. Masennukseen liittyy hänen kohdallaan myös alkoholi, joten se lisää sairastumisriskiä ja hän kyllä itse tiedostaa asian.
Huomaan vaan että masennuskaudet vaan syvenevät ja vaikeutuvat iän myötä, jos niitä ei hoideta. Sen takia tässä huolestuneena kirjoittelen että mitä voisin tehdä toisin... Vai voisinko tehdä mitään?
Olet oikeassa masennuskaudet syvenevät helposti. Alkoholi pahentaa asiaa, vaikka sitä nimenomaan itsehoitona käytetään. Olo on edes hetken hyvä. Sairaudentunne häipyy, kun siihen tarpeeksi uppoutuu ja aktiviteettitaso alenee niin ettei itse apua pysty hakemaankaan. Usein ainakin nuoremmat potilaat toimitetaan hoitoon, mut ainakin vietiin toisen kerran vanhempien toimesta ensiapuun ja sairaalaan, toisen kerran ambulanssilla ensiavunkautta suljetulle.
Työasiat yms kaikki muu jää toissijaiseksi, sitä vain ei välitä ja passivoituu. Esimerkiksi joskus esim syöminen, ulostaminen yms perusasiatkin jäävät tekemättä, ei vaan välitä.
Sanotaan siis vaikka näin, että jos on kovin masentunut, ei tule apua itse jaksamaan hakea. Ei pysty vain siihen, ei jaksa, ei välitä enää.
Ainoat vaihtoehdot on toimittaa hoitoon ihan fyysisesti siis viedä. Tai sitten itsetuhoinen tai ympäristötuhoinen kyllä haetaan hoitoon, pakkohoitoon. Passiivista ilman vahingoittamisaikeita ei haeta.
Näin mä näkisin tän jutun. vielä niistä masennusjaksoista, niin ne on kuin noidankierre, passiivisuus ja ajankohtaisten hoitamattomuus saa aikaan itseään syvemmälle vetävän kierteen ja sitä ei ole helppo itse katkaista. Taloudelliset seikat usein sitten sinetöi homman ja nykäsee pohjille.