Onko ihmisiä, jotka ovat menneet lukemaan jotain muuta alaa kuin lääketiedettä, mutta ovat huomanneet, että kyseinen ala ei kiinnosta? Sen sijaan lääkis kiinnostaa, ja siksi nyt tänä vuonna on tarkoitus pyrkiä sinne.
Minä olen tälläinen henkilö. Nyt olen korkeakoulussa, jossa viihtyminen vähäistä. Mietiskelen lääkikseen pyrkimistä.
Kertokaa, jos tilanteessanne on vähänkin samankaltaisuutta, ja miten aiotte tai jo toimitte kyseisessä tilanteessa.
Minä olen tälläinen henkilö. Nyt olen korkeakoulussa, jossa viihtyminen vähäistä. Mietiskelen lääkikseen pyrkimistä.
Kertokaa, jos tilanteessanne on vähänkin samankaltaisuutta, ja miten aiotte tai jo toimitte kyseisessä tilanteessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lähdin hetken mielijohteesta lukemaan tietotekniikkaa. Sivuaineinani fysiikka ja matematiikka. Mikään näistä kolmesta ei enää juurikaan kiinnosta, kun sensijaan lääketiede kiinnostaisi paljonkin. En silti aio enää vaihtaa alaa vaan tyydyn "kohtalooni".
Kuulostaa ihan liiankin tutulta:)
Itse aloitin tuotantotalouden opinnot viime syksynä. Huomasin alusta asti, että tuta ei ollut se mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ajattelin kuitenkin sinnitellä vuoden, mutta asian opiskelu joka ei oikein kiinnosta tuntui sen verran hankalalta joten lopetinkin jo heti marraskuussa opiskelut.
Nyt olen marraskuusta asti ollut lääketieteellisen valmennuskurssilla ja samalla tehnyt pikkasen duunia. Mielestäni tälläinen pitkä valmennuskurssi on tosi hyvä keksintö, sillä lääkiksen asiat ehtii sisäistää ja oppia (ei mitään ulkoa opettelua). Lukumotivatiota kasvattaa myös muiden kurssilaisten kanssa lääkiksen asioista keskustelu, sekä asiantuntevat opettajat jotka ovat valmiina vastaamaan kaikkiin ongelma-asioihin.
Käy katsomasta kursseja esim. valmennuskeskuksen sivuilta : www.valmennuskeskus.fi
Tsemppiä pääsykoekirjan (Galenoksen) lukuun!:)
Mullakin on vähän samankaltainen tilanne. Pitäis päättää et satsaako täysillä pyrkimiseen vai tyytyykö kohtaloonsa. Luen myös tuotantotaloutta ja motivaatio on vähän niin ja näin...
No en minäkään kyllä suoraansanottuna ihan varma siitä lääkikseen pyrkimisestä ole. Lähinnä ongelma on, että tällä hetkellä opiskeltava ala ei kiinnosta. Kyllähän tätä valintaakin tuli vähän pohdittua, mutta niin se vain epäonnistui. Lääkis taas on paikka, minne ei pitäisi päästä jollei ole todella motivoitunut. Oikeastaan halu pyrkiä lääkikseen on lähinnä kunnianhimoa. Ei niinkään auttamisenhalua ja kutsumusta, eikä välttämättä edes kiinnostusta alaa kohtaan. Nyt ei sitten osaa kun jahkailla, eikä mistään tule valmista.