Tapetilla oleva oikeusistunnon televisiointi tuntuu olevan vaikea pala, mutta kenelle?
Selityksiä televisiointia vastaan on kansanäänestyksestä esiintymispelkoon ja todistajien manipulointiin.
Julkinen käsittely on julkinen, niin miksi ei sitten myös television välityksellä - sama asia?
Selityksiä televisiointia vastaan on kansanäänestyksestä esiintymispelkoon ja todistajien manipulointiin.
Julkinen käsittely on julkinen, niin miksi ei sitten myös television välityksellä - sama asia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oikeudenkäyntien televisiointi tai telvisioimatta jättäminen nyt ei ole mikään maku- tai mielipideasia, vaikka 100 % enemmistö olisi takana.
Se on laki-asia, jos joku.
Minusta oikeudenkäynnin televisiointi Suomessa yksinkertaisesti on ollut ja on edelleen suorastaan laitonta, jota niitten televisointi ei suinkaan tee yhtään sen laillisemmaksi.
Laki ei kiellä televisiointia.
Mielestäni julkisuus eli myös televisiointi kulkee yksi yhteen nykyisen käytännön kanssa, missä arkaluontoiset käsittelyt hoidetaan joka tapauksessa suljettujen ovien takana.
Laki nyt ei varmaankaan tosiaankaan sinänsä kiellä oikeudenkäyntien televisiointiakaan yhtä vähän kuin se kieltää tai sallii vaikkapa formula-ajojen televisoinnit.
Mutta oikeudenkäyntien televisiointi niinkuin nyt minkä tahansa muunkin televisointi vaatii kyllä jonkunalaiset juridiset puitteet, jotta se olisi laillista ja käypää tavaraa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sillä onko televisioitavissa oikeudenkäynneissä kyse jostakin arkaluontoisesta asiasta tai vastaavilla näkökohdilla nyt ei itse kyseessä olevan ongelmiston kanssa ole mitään tekemistä.
Televisioinnin yleistyminen nykyiseltä pohjalta johtaisi siihen, että valtaosa oikeudenistunnoista ryhdyttäisiin pitämään suljetuin ovin.
Mutta näin ei ehkä kävisi, mikäli mukaan otettaisiin markkinatalouden näkökulma. Käräjäoikeus kilpailuttaa televisioyhtiöt, ja kunkin televisioidun jutun jälkeen käräjäoikeus, syyttäjä ja puolustus jakavat rahat keskenään. Kuitenkin kullakin osapuolella pitää olla päätösvalta siihen, tekeekö kaupan vai ei ja millä hinnalla, kuten yleensäkin kaupankäynnissä.
Televisiointituloilla voitaisiin kattaa oikeuslaitoksen kuluja. Kaiken kaikkiaan yllä esittämäni olisi nykyaikainen ja myös kokoomuslainen malli.
Formulakisat ovat maksullisia yksityisen yrittäjän järjestämiä tilaisuuksia, joiden seuraamiseen saa luvan vain ko. yrittäjän suostumuksella.
Oikeudenkäynti on julkisen vallan toimenpide, jonka seuraamisesta ja seuraamuksista vastaa kansa.
Näitä kahta asia ei voi asettaa vastakkain.
Sitäpaitsi laki kyllä kieltää montakin asiaa.
No joo, voihan sitä noinkin toimia ja sitten kohta kilpailutetaan käräjiä, missä oikeutta ylipäätään käydään.
Tori tai oikeussali - yhtälailla uutisoinnin kohteita, joten mikä tahansa televisioyhtiö voi välittää uutiskuvaa kaiken kansan pällisteltäväksi.
Minusta tuossa sopimuspuolina on vähän muitakin kuin käräjänoikeus ja tv-yhtiö ainakin siinä tapauksessa, jos itse olisin oikeudessa joko syyttävänä tai syytettynä osapuolena.
Nostaisin välittömästi valtavan metelin.
En ikinä suostuisi tuollaisiin ehtoihin.
Mutta ei kai siinä tapauksessa tietenkään , että kaikki osapuolet jossakin oikeusjutussa hyväksyvät automaattisesti ja mukisematta tuon mallin, että käräjänoikeus on kilpailuttaja ja muut osapuolet vain suostuvat tai eivät suostu ole mitään ongelmaa ja asia on OK, jos osapuolet eivät kerran näe siinä mitään ongelmaa mutta tuossakin tapauksessa jotenkin tuntuu, ettei kaikki ole oikein kohdallaan ja televisiointi on jotenkin "laitonta" tai ainakin hyvin epämääräisellä pohjalla.
Tuo ero yksityisen ja valtion ja julkisen vallan välillä on nimenomaan olennainen tässä asiassa.
Ymmärrän oikeudenkäynnin televisioinnin muitta mutkitta silloin, kun joku itse jutun osapuoli haluaa yksityisenä henkilönä tai yrityksenä ja organisaationa nauhoittaa oman juttunsa ja sitten ehkä myy sen jollekin tv-yhtiölle edellyttäen tietenkin, että oikeudenkäynnin televisiointiin ei ole mitään laillista tai muuta estettä ja siihen on toisen osapuolen lupa ja se on muutenkin
kaikin tavoin OK.
Mutta en ymmärrä sitä, että joku valtiovalta tai joku muu vastaava muitta mutkitta tosta noin vaan käy kauppaa ihmisten oikeudenkäyntitelevisiointien oikeuksilla.
Vaatii mielestäni kyllä vähän tarkennusta, ennenkuin noin voi tehdä tai edes ajatella tekevänsä noin.
Enpä nyt toisin tiedä miten nuo televisoinnit on käytännössä sovittu ja järjestetty vaikkapa tuossa Halmeen jutussa ja miten asia on Jäättenmäen jutussa.
Voi olla ihan eri lähtökohta, mitä tässä nyt keskustellaan.
Eikö sinulla muuten ole lakien ja niiden noudattamisen ja noudattamatta jättämisen suhteen minkäänlaista itsenäistä harkintavaltaa ja minkäänalaista omaa vastuuta ja vapautta.
Se on valitettavaa.
Itse asiassa kirjoitinkin ensin niin, että kilpailuttajana olisivat käräjäoikeus, syyttäjälaitos ja puolustus yhdessä, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että joku tarttuu siihen, kuinka hankalaa tällainen käytännössä olisi juttukohtaisesti ja niissä tunnetiloissa. Joten yksinkertaistin raakileasteella olevan esitykseni.
On toteutustapa mikä hyvänsä, televisioinnilla pitää olla kaikkien osapuolten suostumus ja näillä varsinaisen näytelmän pääosapuolilla tulee olla oikeus kohtuulliseen korvaukseen siitä, että joku televisioyhtiö tekee bisnestä heidän työllään ja esiintymisellään. Voisi puhua eräänlaista "tekijänoikeudesta". ;-)
Oikeudenkäyntien televisioinnin maksullisuus merkitsisi sitäkin, että tv-yhtiöt harkitsisivat tarkemmin, mitä juttuja ne lähettävät. Tulevana digitelevisioaikana nimittäin jollekin yhtiölle voi tulla kiusaus perustaa vaikka erillinen oikeusjuttukanava, koska juttujen televisiointi olisi ilman televisiointikorvauksia naurettavan halpaa. Eli ohjelmaa Suomen käräjäsaleista vaikkapa klo 9-15. Moraalitontakin, sanoisin.
Oikeudenkäynnin pääosan näyttelee syytetty. Mitä luulet tapahtuvan, kun oikeuskäsittelyn televisiointioikeuksia ruvetaan myymään eniten tarjoavalle? Suora seuraus on rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu eli kuka tekee törkeimmän ja kansaa kiinnostavimman rikoksen, saa eniten katsojia ja sitä kautta eniten royalteja. Tuskin kukaan haluaa tilanteen kehittyvän näin.
Rikollinen on julkinen eläin ja se on sitä ihan ilmaiseksi. Julkiseen käsittelyyn voi mennä kuka tahansa, miksei myös television välityksellä.
Tarkoituksella käytinkin ilmausta "puolustuksen korvaus", koska asianajajien palkkiot ovat niin suuria, ettei rikollinen pääsisi televisioinnin ansiosta plussalle. Rikollinen voisi ainoastaan hieman peittää maksettavakseen tai yhteiskunnan maksettavaksi koituvia asianajopalkkioita.
Suurempana riskinä siihen, että oikeudenkäyntien televisiointi lisää rikollisuutta pidänkin sitä, että televisiojulkisuus ruokkii tiettyjä narsistisia luonteita, joita uskon rikoksen tehneissä olevan keskimääräisväestöä enemmän. Tällaisia rikollisia meillä on arveltu olevan pelkästään lehtien ja television uutisoinnin takia.
Ja toiseksi: syytetty voi myös voittaa juttunsa! Eikö ole oikein, että rikokseen syyttömäksi todettu saa jopa aivan ihkaomaan taskuunsa osan niistä tuotoista, joilla tv-yhtiön omistajat hänen avullaan rikastuivat.
Suomessa laki kieltää rikollisella toiminnalla ansaitsemisen. Mielestäni tuolla perusteella syylliseksi tuomittu ei olisi oikeutettu tuohon korvaukseen. Onhan tuo tulo silloin ansaittu sillä, että on tehty rikos.
Itse en kannata näitä televisioitavia oikeudenkäyntejä. Oikeudenkäynti ei ole teatteria vaan varsinkin rikosprosesseissa vakava paikka. Jokainen voi halutessaan mennä käräjäoikeuksiin seuraamaan istuntoa, jos omaa mielenkiintoa löytyy. Pääsääntöisesti oikeudenkäynnit ovat yleisölle julkisia, arkaluontoisissa asioissa juttu voidaan käydä suljetuin ovin. Istuntojen televisiointi voisi tuoda tähän asialliseen linjaan liiallista teatterimaisuutta ja myös esiintymispelkoa. Rehelliselle ihmiselle yleensä esiintyminen oikeudessa on muutenkin kova paikka eikä sitä pitäisi enempää rankentaa televisioinnilla.
Kuvailemallasi periaatteella mikä tahansa uutisia välittävä media on korvausvelvollinen uutisoitavalle kohteelle julkaistessaan uutisen. Ei voi toimia näin.
Olen edelleen sitä mieltä, että nykykäytäntö julkisten ja suljettujen ovien takana käytävissä oikeuskäsittelyissä toimii rajavetona myös televisioinnin suhteen. Täytyy muistaa, että televisiointi ei tarkoita yksinoikeutta jollekin tv-yhtiölle, vaan mahdollisuus on oltava kaikilla.
Kirjoitit, että jokainen voi halutessaan mennä käräjäoikeuksiin seuraamaan julkista istuntoa. Televisiointi antaa vain useammalle mahdollisuuden päästä halutessaan seuraamaan noita istuntoja.
En edelleenkään näe mitään syytä kieltää televisiointia edes esiintymispelon varjolla.