Olenko kovasti väärässä, kun minulle on jäänyt mieleen,jotenkin pelottavana asiana, sellainen, kun te nostatte käsiä ylös ja rupeatte huutaan kovalla äänellä ja niinko puhumaan , ei saa selvää, siis kokouksissa. Onko se Jumala joka teitä koskettaa silloin?
Miten lapset, eikö ne pelästy?
Vai olenko väärässä, antakaa anteeksi jos kysyn epäkohteliaasti ja muutoinkin liian henkilökohtaisia asioita. Mutta mua on pelottanut lapsena joku näkemäni, jossain en muista.
Miten lapset, eikö ne pelästy?
Vai olenko väärässä, antakaa anteeksi jos kysyn epäkohteliaasti ja muutoinkin liian henkilökohtaisia asioita. Mutta mua on pelottanut lapsena joku näkemäni, jossain en muista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuvaamaasi ilmiötä sanotaan kiitokseksi, tai että joku on liikutuksissa. Eipä enää näy kiittäjiä. Mistähän sekin johtuu? Aika hiljaa kansa istuu penkissä. Et ollenkaan ollut epäkohtelias kysyessäsi asiaa.
...vaikenevat lopun ajalla.
Näin olen minäkin kuullut. Voisipa äkkiä laskea lopun ajan alkaneen tuossa 90-luvun alussa.. :) Silloin oli edes suviseuroissa joku mummeli kiittämässä.
tässä asiassa ottaa "kunnian rietas" niin kovasti kiinni, että puree vaikka hampaansa poikki, ennenkuin päästää kiitoksen purkautumaan huuliltaan...kokemusta on.
Tyttäret aikenee ja Siionin tyttäret käyvät kenossa kauloin kiiluvin silmin .... jne:
Hyvä, että minulle tuo asia selväksi tuli.
Miksi se kiitos on jäänyt, vai onko kunkin parempi kiittää hiljaa itsekseen, vaiko ei sitä enää tule, sellasta olotilaa, eikös se sitten kuitenkin ole aito tila, eli tule luonnostaan?
On hyvä tietää asioita, ettei niitä vääristellä.
Ei voi kiittää hiljaa itsekseen, kun liikutukset on tahdosta riippumaton tila. Ilmiössä ihmisellä vain on niin lämpimät tuntemiset että läikkyy yli astian. Jotkut tuntee termin "kylmät hypyt", millä tarkoitetaan sitä, että tietoisesti "hypitään" ja huudetaan kiitosta. Tämä ei kuitenkaan nouse sydämestä. Lestadiolaisessa kielenkäytössä liikutuksia kutsutaan myös nimellä linnunlaulu. Nykyään linnut laulaa harvoin, minkä Raamattu mainitsee lopun ajan merkkinä.
Vielä oon utelias, miten teen lapsenne, eikö ne pelästy, kun kiitetään yhtäkkiä ja näin?
Esikoisissa ainakin lapset ovat tottuneet asiaan. Vanhemmat tietenkin selittävät lapsille, että on kysymys Pyhän Hengen vaikutuksesta. Siinä ilossa ihminen ei voi pidättää tunteitaan, vaan kiittää ääneen Jeesusta.
Joo, ei ole ensimmäisen kerran jälkeen tarvinnut ihmetellä. Joskus se tuntuu pelottavalta, jos joku oikein kovasti kiittää. Luulen että lapset ei kuitenkaan ymmärrä pelätä sitä.
Yksi vanha mummo joka usein saa liikutuksia, kiittää ääneen jännällä nuotilla, alku on muminaa mutta loppupää nousee korkealle. Lapsuudenystäväni muisteli sitä kuulleensa näin: "...kahvi on keitetty,.....kahvi on keitetty.." ja oli ihmetellyt sitä kotona. Lie ensimmäisiä kertoja, kun hän oli reagoinut jonkun kiittämiseen. (toivottavasti kukaan ei pahentunut tästä)
Kiinnostunut teidän uskosta ja siihen liittyvistä asioista, kun paras ystäväni oli ja on teikäläisiä, oikein vanhoillisia ja tiukka sääntösiä.Hän on tosi hyväsydäminen ja aina hyvällä mielellä, jos jollain vaikeaa, niin aina yritti asiassa nähdä sen paremman puolen, usein mietin voiko ihminen ollakaan niin hyvä. Hän on jo iäkäs, mutta osallistuu kaikkeen toimintaan ja olen nähnytkin häntä, itku siinä tuli.Mutta on todella tiukka itseään kohtaan, vai tulkitsenko minä vain niin. Ystäviä ollaan kuitenkin ja HYVIÄ!