Olen 24-vuotias ja 6:lla viikolla raskaana ja nyt pitäisi päättää teenkö abortin vai pidänkö lapsen. Lapsen isällä on vain yksi vaihtoehto, abortti. Hän sanoo minun tuhoavan hänen elämänsä jos pidän lapsen. Itse olen ristiriitaisessa tilanteessa. Olen lapsirakas ja ajatukset kuitenkin hieman aborttia vastaan. Lapsi ei tulisi koskaan tuntemaan isäänsä, koska isä ei häntä halua nyt eikä koskaan. Pystyisikö joku selventämään ajatuksiani?
Päätös edessä
Winnie
252339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tuo on rankka tilanne missä olet, olen kokenut saman... En olisi millään pystynyt taloudellisesti turvaamaan lapsen hyvinvoinnin, koska minulla on ennestään jo lapsi eikä vauvan isä halunnut lasta kanssani (hänellä oli jo ennestään 3kpl). Jouduin sitten tekemään abortin ja joka ikinen päivä olen katunut. Olin aivan rikki seuraavat 9kk, seurasin kirjoista miten iso vauva milloinkin olisi ollut ja kaipasin sitä joka hetki. Nyt siitä on 1,5v aikaa ja vauvakuume on niin kauhea, että hyvä että pystyn nukkumaan! Ehkä uuden vauvan teko on minulle jotenkin "synninpäästö" tai entisen saaminen takaisin tmv. mutta järjellä ajattelu ei ainakaan auta tässä asiassa...
Olet jo sen verran aikuinen, että voisit alkaa vanhemmaksi ja muista, niin monet muutkin ovat selvinneet yksinhuoltajina! Rankkaa se on mutta kyllä se kaunis pieni ihmislapsi, ihme, korvaa kaiken sen väsymyksen ja kärsimyksen...
ja se on anna moisen ääliön mennä ja pidä lapsi,jos yhtään epäröit aborttia. Aborttia tulet katumaan ja olemaan itsellesi että sille äijän kuvatukselle lopun ikääsi katkera; nimimerkillä kokemusta omaava.
Enkä missään nimessä vastusta aborttia, mutta tiedän tilanteesi ja uskon tietäväni, mikä mielenrauhallesi on parasta ko tilanteessa.
Maailmassa kasvaa ja elää ja voi hyvin lukematon määrä lapsia, joilla ei ole harmainta hajuakaan kuka heidän biologinen isä on, eikä se heidän ihmisarvoaan alenna pätkääkään. Eipä ole lapsen tai äidin vika, jos siittäjä on ollut vastuuton luuseri.
Kuule, teetä abortti. Sen jälkeen unohda se asia ja elä elämääsi eteenpäin. Käy koulua ja hanki itsellesi ammatti. Et tiedäkään miten raskas on yksinhuoltajan vastuu ilman tukea. Myöhemmässä elämässäsi voit vielä löytää kivan miehen ja hankkia lapsia. Kyllä lapsi tarvitsee tasapainoiset vanhemmat ja turvalliset kasvuolosuhteet. Lama on tulossa ja laspsen kasvatukseen ei riitä yksin rakkaus, tarvitaan myös paljon rahaa.
Paljon rahaa..??? Joo, vaipat ja ruoka maksaa. Mietippäs ennen kuin tuollaista suollat ulos, että maailmassa on pari asiaa, joita ei rahalla (paljollakaan) saa: pyyteetön rakkaus lapsen ja äidin välillä, sekä aito huolenpito toisesta ihmisestä. Veikkaan vastaajan olevan hyvin nuori, tai mies jolla ei ole havainnon palaakaan vanhemmuudesta. Lama on tulossa? Voi tauti...Häpeä sanon minä!
niin helppoa vaan unohtaa ja jatkaa elämää. mutta abortti vaikuttaa todella pitkään ja saattaa jäädä vaivaamaan mieltä niin ettei siinä jaksa yrittää rakentaa elämäänsä eteenpäin. Toisaalta ei oo helppoa yksinhuoltajanakaan. Mut ei suomessa varmasti kuole nälkään vaikka yh:ksi jääksin, ei se raha voi asiaa ratkaista.
Joku ratkaisu on pakko tehdä ja nainen joutuu aina kärsimään seuraukset itse, päättääpä miten tahansa.
Olen yksivuotiaan pojan onnellinen äiti. Vielä 1,9 vuotta sitten harkitsin aborttia koska pelkäsin etten ole valmis.Onneksi en sitä mennyt tekemään!! olisin katunut sitä loppuelämäni.
Mulla oli kyllä helpompi tilanne kun mies tuki eikä halunnut aborttia.
Älä anna toisen päättää, tiedät itse sydemessäsi parhaiten.
Miehesi on itsekäs.
Tsemppiä!
Äiti 21 v.
Jätä tuo miehen kuvotus ja heti!
Vastuuton sika!Mulla oli sama tilanne aikoinaan ja en aikonut edes harkita aborttia vaan jätin sian.
Löysin sitten mukavan isäpuolen ja isän ja nyt olen 3 lapsen äiti ja onnellinen!
Voimia sulle ja älä tee aborttia!=)
jos mies ei ole raskaudesta innostunut, voit varautua siihen, että häipyy jos annat raskauden jatkua.
yksinhuoltajuus on äärettömän rankkaa fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti.
mieti elämääsi.
onko koulu käyty? oletko valmistunut?
pystytkö työllistämään itsesi palattuasi äitiyslomalta? raha ON tärkeä, sanottiin mitä tahansa. vaipat, vaatteet, ruoka, terveydenhoito yms. kulut on huomioitava.
onko sinulla "tukiverkostoa"? entä jos lapsi tai sinä sairastut? pystyykö sukulaiset auttamaan?
missä asut? paljonko maksat vuokraa?
onko asunto riittävän iso? onko kaupat yms palvelut lähellä jos sinulla ei ole autoa käytettävissä?
oletko valmis sitoutumaan lapseen? voit heittää hyvästit omalle ajalle ja harrastuksille ja mahdollisille baari-illoille ystävien kanssa.
raskauden keskeytys on vaikea ja raskas päätös.
sitä ei pidä tehdä kevyin perustein.
on kuitenkin pystyttävä olemaan realisti omien valmiuksiensa suhteen.
keskeytetyn raskauden muistaa aina ja siitä jää suru. itselleen pitää pystyä kuitenkin antamaan anteeksi, ainakin osittain.
parempi hoitaa talous, koti, työ ja parisuhde kuntoon ajan kanssa. myös lapsi kärsii jos sinä kärsit.
kyseessä on ennen kaikkea pieni vauva, josta sinun pitäisi olla vastuussa.
jos menet keskeytykseen, saat täyden henkisen tukeni. muista että teet päätöksesi itseäsi ja erityisesti lapsen parasta ajatellen.
jos päätät antaa raskauden jatkua,
toivotan jaksamista ja voimia elämän mittaisen matkan varrelle.
Eipä ollut listassa kovinkaan kummosia perusteita murhalle.
ei sen kummemmin rahan vuoksi kuin että olen 5 vuotiaan lapsen äiti ja huomannut että rahaa palaa kyllä. valitettavasti pienituloinen joutuu miettimään myös näitä asioita, rakas pirjo.
Rakas wee, niin arkisin joutuukin. Menetettyänne lapsenne esim.onnettomuudessa kuten minä unohdatte hyvin nopeasti kyseiset ongelmat. Halveksun teitä, jotka valitatte rahasta tällaisten asioiden ollessa kyseessä. Syvästi halveksun. Elämää on näköjään elämättä vielä monella.
Olin 19 kun sain tietää olevani raskaana, lapsen isän kanssa oli mennyt jo poikki vähän sitä ennen ja ilmoitti kyllä suoraan että haluisi että teen abortin, ei hän suoraan sanonut että ei halua olla tekemisissä asian kanssa mutta tiesin itse että hänestä ei ole isäksi, tietäen hänen luonteensa. Itse en tiennyt mitä tehdä... olin aivan sekaisin. Tiesin jääväni yksin lapsen kanssa ja koulut oli kesken. Olen aina ollut lapsirakas ja toivonut omaa lasta. Mutta ajattelin siinä tilanteessa että paras ratkaisu on abortti. Niinpä tein sen ja se oli elämäni vaikein tilanne. Itkin kolme kuukautta itseni uneen sen jälkeen. Neuvoisinkin sinua harkitsemaan tarkkaan, koska se vaikuttaa sinuun koko loppuelämäsi. Tällä hetkellä minulla menee hyvin... löysin hetken päästä uuden miehen, joka oli kaikkea sitä mitä olin etsinyt. Noin kuukausi sitten menimme naimisiin. Olemme yrittäneet lasta noin kolme kuukautta. :) Vielä ei ole tärpännyt mutta ehkä se siitä. Pyydänkin sinua miettimään todella tarkasti mitä tehdä. Voit vaikka lähettää sähköpostia jos siltä tuntuu. Vointeja sinulle.
ratkaisun sitten teetkin,älä syyllistä itseäsi.En osaa nyt "neuvoa" mitään;asia on niin vaikea.Toivottavasti päädyt itsellesi parhaiten sopivaan ratkaisuun ja siitä mielenrauhaan...voimia sinulle.
Jos pelkäät yksinhuoltajan arkea niin kerron sinulle että minä olen yksinhuoltajan lapsi ja elämäni on mitä ihanin!! äitini on maailman paras sellainen ja välimme on mitä parhaimmat!!
Tietenkin sinun tilanteessasi miettii raha-asioita. äidilläni ei ole tähän päivään mennessä ollut vakituista työpaikkaa, siis pätkätöitä jne. eli rahaa ei aina ole ollut, mutta silti olemme tulleet toimeen ja mistään sellaisesta mitä lapsi tarvitsee en ole jäänyt paitsi!!
jos todella haluat pitää lapsesi niin älä tee aborttia.
isän minulle ovat "korvanneet" pappa ja äitini veljet joten miehen mallista ei ole ollut pulaa =) nyt minulla on mitä ihanin isäpuoli jota rakastan.
en siis ole ikinä tuntenut isääni ja enkä haluakkaan, ehkä sitten joskus kun itsellä on lapsia jne.
rohkeutta päätökseesi ja lämpiä halleja!
Miehet tulevat ja menevät, lapset ovat ja pysyvät!
Olen elämän säilyttämisen puolella. Kyllä tässä maassa yksinhuoltaja tulee toimeen taloudellisesti.
Tilanne voi muuttua joku päivä. Tapaat elämäsi miehen...
Pitääkö sun kaikille persettä jakaa?
Hei!
Kukaan ei pysty tuota päätöstä tekemään puolestasi mielipiteillään.. asia on sinun käsissäsi.
Olin itse 2 vuotta sitten samassa tilanteessa, jossa "poikaystävä" halusi abortin, minä en. Tilanne oli hankala. Minulla oli ystävien ja vanhempieni tuki, jos halusin pitää lapsen, tai toisinpäin... Mutta lapselleni ei ollut isää... Joka taas nykypäivänä on normaalia!! Mutta pohdin asiaa monelta kannalta.. ja päädyin aborttiin. Niin kauhea kokemus kun se olikin, ja välillä mietin ja lasken minkä ikäinen ks. lapseni olisi, se oli silti oikea ratkaisu. En olisi voinut tarjota lapselleni elämää minkä se ansaitsisi..
Mutta jokaisen täytyy itse se päättää mihinkä ratkaisuun päätyy. Olen varma että rakastaisit lastasi paljon, mutta mieti tulevaa ja mitä pystyt tarjoamaan hänelle. =)
Älä tapa lastasi. Minä ajattelin ensin raskaaksi tullessani aborttia, mutta se tuntui todella kipeältä vaihtoehdolta. Luulen moisten ajatusten johtuvan ihan pelosta uutta elämän tilannetta kohtaan. Valitettavasti lapseni kuoli kohtuun ja tuli kesken. Suru on aivan sanoinkuvaamaton. Miehesi ei tiedä mistä puhuu, hän pelkää ja elää tyypillistä "lapset vie elämän" nuoren miehen elämää. Ehkei hän ole tarpeeksi kypsä lapseen, mutta kysymys kuuluu oletko sinä?
Ehkäpä sitä pitäisi miettiä etukäteen, että onko valmis kantamaan vastuuta lapsesta. Ja jos ei ole, niin sitten pidetään housut jalassa. Olen itsekin sinun ikäinen, takana 2 vuotta vauvakuumetta ja yksi keskenmeno. Olisin onnellinen, jos tulisin raskaaksi ja saisin pitää vauvani. Mielestäni on epäoikeudenmukaista, että ihmiset, jotka eivät lasta halua, tulevat alta aikayksikön raskaaksi ja ne, jotka haluavat, eivät joko tule raskaaksi tai joutuvat antaamaan lapsen ihan liian aikaisin takaisin.
Mietin joskus ihan samaa. Miksi asioiden pitää mennä näinpäin? Minulla on ihana mies, jonka kanssa puhetta ja toiveita lapsista on ollut paljon. (Minä 24v) Meilläkin kova yritys saada raskautta jälleen käyntiin, vaikka pelko uudesta keskenmenosta on olemassa. Toivon onnea kaikille kypsille ihmisille, jotka lasta toivovat! Ehkä tämä on jonkinlaista elämänkoulua tämäkin...?
Varmasti se on elämänkoulua. Itse olen kasvanut tämän kokemuksen myötä valtavasti. Olen puhunut asiasta monien naisten kanssa, jotka ovat kokeneet saman... ja meitä on monta!!!
Me annettiin meidän vauvalle nimi ja hän on osa meitä, vaikka emme saaneet häntä pitää. Aikaa hänen lähdöstään on nyt 8 kk ja kovasta yrityksestä huolimatta ei vielä ole tapahtunut mitään. Mutta silti en menetä toivoa. Ehkäpä joskus vielä...
Toivon sinulle sydämestäni, että yrityksenne onnistuu! :-)
Toivotun lapsen keskenmeno on kauhea kokemus ja otan osaa suruusi. Mutta miten hyödyttäisi sinua murheessasi se, että toinen nainen, joka lasta ei halua, pitäisi sen väkisin ja pitkin hampain? Eikö se pikemminkin vain kierrä veistä haavassa?
Hei Winnie,
Toivottavasti et ole vielä päätynyt aborttiin. Anna lapsesi elää. Et ehkä usko mihinkään korkeampaan... mutta pärjäät kyllä, kun teet huolehdit lapsestasi.
Olet varmaan ratkaisusi jo tehnyt, toivottavasti sinulle oikean ettei päätös jää vaivaamaan.
Itsestäni voin kertoa että vauva kuume alkoi neljä vuotta sitten kun oltiin seurusteltu ukon kanssa vuoden verran. Mies ei missään nimessä halunnut lasta ja sitä ei hänen päätöksestään silloin hankittu. Silloin sattui ja harkitsin jopa e-pillereitten "unohtelua" että jos tulisin raskaaksi..vaikka mies olisikin vaatinut aborttia, tiesin ettei hän pystyisi jättämään minua yksin lapsen kanssa!!
Nyt loppukesästä saadaan vauva yhteisestä päätöksestä ja on ihanaa kun toinenkin on mukana odottamisessa.
En sano että tee abortti, mutta mielestäni suhde jos se on hyvä ja tuntuu kestävältä on parempi kuin ei toivottu lapsi. Miehelläkin on oikeus mielipiteeseen vaikka se olisikin erilainen kuin sinun. Jos olet vielä hänen kanssaan niin suosittelen lämpösesti että puhutte asian läpi ja miltä molemmista tuntuu niin osaatte tukea toisianne.
Jos rakastat lapsia ja haluaisit pitää sen, ehdotan että teet lapsen.Täällä maassa kyllä pärjää ilman miestäkin.Katsos kun ikinä ei ole takeita milloinka tulee ero.VAikka kuinka tuntuisi nyt sille että emme eroa koskaan, saattaa vuoden päästä tilanne olla jo ihan toinen.Siispä jos miehesi lähtee lätkimään siksi, että haluat lapsen, anna mennä.Se ei ole ollut silloin sen arvoinen ja olisi voinut lähteä ihan minkä muunkin syyn takia.
Jos abortoit lapsesi tulet varmasti sitä katumaan myöhemmin.