Mikä siinä on, että jos antaa pakit niin sitä ei uskota? Varsinkin kun en ole mitenkään antanut ymmärtää että ko. mies kiinnostaisi tms.
Minua tässä taannoin lähestyi treffi ehdotuksen kanssa eräs mies, jolle kohteliaasti annoin pakit.
En missään nimessä halua koskaan ketään loukata ja nöyryyttää, jos mies on kerran rohkaistunut pyytämään naista kanssaan ulos.
Olin mielestäni hyvin selväsanainen ja kohtelias kieltäytyessäni treffeistä. Voi sitä vänkäämistä ja selityksen vaatimista! Kun sitten otin ja selitin (en tapaile varattuja miehiä,enkä työkavereita -> hän on työkaverini, olen miesvaltaisella alalla), niin ei sekään kelvannut.
Pidin miestä ihan mukavana, mutta ko. tilanteen jälkeen olen kokenut miehen aika vastenmielisenä.
Annoin miehelle tilaisuuden peräytyä arvokkaasti, mutta hän olikin kuin lapsi joka heittäytyy lattialle kiukuttelemaan.
Minua tässä taannoin lähestyi treffi ehdotuksen kanssa eräs mies, jolle kohteliaasti annoin pakit.
En missään nimessä halua koskaan ketään loukata ja nöyryyttää, jos mies on kerran rohkaistunut pyytämään naista kanssaan ulos.
Olin mielestäni hyvin selväsanainen ja kohtelias kieltäytyessäni treffeistä. Voi sitä vänkäämistä ja selityksen vaatimista! Kun sitten otin ja selitin (en tapaile varattuja miehiä,enkä työkavereita -> hän on työkaverini, olen miesvaltaisella alalla), niin ei sekään kelvannut.
Pidin miestä ihan mukavana, mutta ko. tilanteen jälkeen olen kokenut miehen aika vastenmielisenä.
Annoin miehelle tilaisuuden peräytyä arvokkaasti, mutta hän olikin kuin lapsi joka heittäytyy lattialle kiukuttelemaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin katsoin että minusta saatetaan tässä puhua, mutta huh, ei sentään. Olisi nimittäin ollut IIISO väärinkäsitys silloin kyseessä..
Hmm, kai se on joku voimakas ihastuminen, mies oli mielessään jo kuvitellut kaikenlaista, eikä sitten osaa käsitellä sitä pettymystä kun ei pääse toteuttamaan haaveitaan.. kai..
ei tästä mitään apua varmaan sulle ole, pidät vaan tiukan linjan, kyllä se siitä hiipuu. Ainakin luulisin niin. Jos ei niin kokeile shokkihoitoa, jos mies ei ole jonkin ajan kuluttua lopettanut vonkaamista, sano että sun on vietävä asia eteenpäin jos se ei lopeta. Älä sano että minne eteenpäin, sanot vaan että eteenpäin. Jos ei tokene silläkään, niin minä huolestuisin siinä vaiheessa. Sellanen ei enää oo normaalia jos ei silloin viim. tajua perääntyä. Varattu mies vielä, hyi olkoon.. että se kehtaa..
Eikö tuossa viestissä sanottu että tämä tyyppi on vain työkaveri...se varattu oli käsittääkseni vaan toinen miesten ryhmä jota ko. neiti ei tapaile. Vai? :)
Kelpaiskohan ei, en vain ole kiinnostunut sinusta. -Kaikki miehet ei ymmärrä naisten kierteleviä vastauksia, koska pääsanoma jää joskus epäselväksi.
Vaikka asioiden suoraan sanominen saattaa hiukan loukatakin miestä, niin hän kyllä arvostaa naista joka pystyy suoraan sanomaan jos ei halua seurustella. Joskushan naiset asettuvat vastakarvaan juuri siksi että saisivat miehen kiinnostumaan.
(siis tässä puheesi kuten mies sen ehkä käsitti: "en halua juuri nyt treffeille, saattaisin kuitenkin olla halukas myöhemmin", "en tapaile varattuja miehiä enkä työkavereita, mutta olen silti kiinostunut."
Se johtuu siitä, että miehet taistelevat. Eivätkä luovuta.
En tapaile:
a) varattuja miehiä
b) työkavereita
En todellakaan anna mitenkään vaikutelmaa, että vähääkään kiinnostaisi. Olen aina hyvin "tavallisesti", en vihjaile, en anna ymmärtää mitään tms. Ja kaikkiin treffi ehdotuksiin olen aina sanonut ei. Miesvaltaisella alalla en halua ns. kiertopalkinnon mainetta, enkä ongelmia jos suhde kaatuisi. Töissä pitäisi nähdä kuitenkin.
Nykyisessä työssäni olen ollut noin 5 vuotta, ja tunteeni ketään kohtaan ei ole vuosien aikana muuttuneet -> työkaverini ovat ihan mukavia miehiä...työkavereina. Kukaan ei herätä halua mihinkään työtä kummenpaan.
Ärsyttää vain tuo heidän ainainen yrittäminen -> ihan kamalaa on ollut huomata jälkeenpäin kuinka kiusaantuneeksi olen oloni tuntenut ko. miesten seurassa kun ovat treffeille minua pyytäneet.
Muutamat miespuoliset sinkku työkaverini ovat jopa ottaneet sen linjan, että utelevat minun henk.koht. elämääni (siis onko minulla joku, joskus kysyvät suoraan mutta en halua kertoa). Työpaikan juhlissa kyttääväät ilmestyykö seuraani joku, ja jos ilmestyy, minulle raivotaan jälkeen päin vaikka kyseessä ei ole muuta kuin keskustelu seurassani olevan miehen kanssa. Ja vielä pahempi jos juhlat ovat olleet julkisessa ravintolassa, ja VIERAS mies on minulle tullut juttelemaan, niin kyllä on työkavereideni kesken supina käynyt.
Koskaan he eivät ole nähneet minun ns. tekevän mitään -> jos veisinkin miehen ravintolasta kotiini, niin se tapahtuisi huomaamattomasti. Kaikissa juhlissa olenkin oikein korostetun "siististä" ettei mistään koskaan tulisi sanomista.
Oikeasti olen tästä kaikesta ihmeissäni koska nämä 5 vuotta olen pitänyt samaa linjaa: en tapaile työkavereitani. Tässä olen ehdoton, ja mikään "ehkä" ei ole vaihtoehto.
Pakko vielä se sanoa, että kun vuorotöitä tekee niin siinä kyllä tutustuu ihmiseen paremmin kuin ns. toimistotyö aikana, kokemusta on siitäkin. Tulee juteltua, ja varsinkin naisena, saan kuulla miehiltä aika henkilökohtaisiakin asioita perheestä ym. Kuullostaa varmaan hullulta, mutta miespuoliset työkaverini ovat vähän kuin "työveljiä" (tämä osaltaa selittää myös täydellisen kiinnostukseen puutteeni seurusteluun heidän kanssaan). Osa hyvinkin läheisiä, ja todella mukavia minua kunnioittavia miehiä. Sitten mukaan mahtuu muutama tollo...
no mitä työtä sä teet jos kaikki on miehiä ja jos nii moni sua pyytää ulos ni ootsä miten vanha sitten?
valtion palveluksessa, yksikössämme on muutama nainen lisäkseni, en ole siis ainoa nainen =) Ikää on 28v.