Tää kuulostaa varmaan aika naurettavalta...mut toivon että ees joku jaksaa lukee tän loppuun asti..ku mä alotin seiskan nii huomasin ysiluokalla yhen maailman komeimman jätkän...ja tietenki rakastuin. Se oli mun eka oikee rakkaus. Yritin saada siihen vaikka miten kontaktia mut huonolla menestyksellä. Kyllä se sano mua hyvännäkösex ja sillee mut sit se vaa jäi siihen..ja sit se lähti ysiltä...montakohan yötä mä itkin ja olin muutenki masiksessa..kyl mä sit vähitellen aloin sen unohtaa mut nyt oon taas alkanu näkemään sitä kylällä ja se moikkaa mulle ja vaik mitä...mut se on varattu....unohankohan mä sitä ikinä!!!!! En nimittäin jaksa enää uskoo..joo mut jos jollai on tällänen samantapanen kokemus nii toivosin et se vois vastata tähän jotai...
Samanlaisii kokemuksia? Tytöille!
sari89
5452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mäkin menin muinoin seiskalle ja ihastuin palavasti erääsen ysiluokkalaiseen. Kävi vaan niin, että vaikka kuinka yritin, omalla ujolla tavallani, ottaa siihen kontaktia se ei lämmenny. Itseasiassa tein sen muutamasta vuodesta silkkaa helvettiä, tiedostamattani. Sitten kun sain selville, että se ei tykännykään musta niin maailma tuntu murenevan. Pääsin siitä kuitenkin yli ja nykyään nolottaa aivan suunnattomasti, jos näen tätä henkilöä. Jos saisin jotain elämässäni tekemättömäksi se olis toi.
No, ei tää nyt ihan saman tapanen ollu ku toi sun juttu, mutta kerta kysyit pääsetkö siitä koskaan yli niin voin vastata, että kyllä pääset ja ehkä tulevaisuudessa nauratkin tapahtuneelle.
Kyllä se siitä.
mun kokemus on hieman erilainen,mutta yhtä kaikki,en oo vielkää päässy siitä yli.mun ihastus kohdistuu samaan ikäluokkaan itteni kans,eli -89.
kävi näin,ett ihastuin älyttömästi yhteen seiskalla ja keväällä uskaltauduin ottaa siihen yhteyttä,mutta tämä ei vastannut tunteisiini.
nyt oon siis jo kasilla ja vieläkin sydämeni on hänen,mutta nyt osaan jo hieman nauraakin asialle.ja uskon,että tästä vielä päästään kokonaan yli! ja uskon että sinäkin pääset!
...vastaa sun tilannetta.
mut kerron silti..
eli.. ihastuin seiskalla yhteen ysiin, joka oli samalla mun isoveljen kaveri. se on TODELLA ihanan näkönen ja ihanan näkönen. no, viime kesänä sit tutustuin siihen mun riparilla vähän paremmin, ku se oli siellä isosena. oltiin me läppää heitetty jne. mut ei tunnettu oikeestaa.
no sit kävi niin, et meistä tuli tosi hyvät kaverit. me käytiin joka viikko kävelemässä kahestaan ja juteltiin kaikesta taivaan ja maan välillä. ajattelin etten enää tykänny siitä ku kaverina.
jouluna annoin sille joulukortin, jossa kerroin et olin ollu ihastunu siihe joskus jne. se lähetti viestin, jossa se sano jotain tällästä:
"hyvä ettet oo enää muhun ihastunu...." oli siinä muutaki. mut sillon älysin, et se sattu iha hulluna. olin siihen vieläki ihastunu!
uutena vuotena kaikki luuli, et mulla oli kaikki hyvin. kukaan ei epäilly, et mun sydän vois olla sirpaleina.
meni pari viikkoo. ja nyt alan huomata, et oon unohtanu sen jätkän! siis no kaverina muistan sen vieläki. mut en enää oo ihastunu siihen. :)
kyllä sä yli pääset! oon ihan varma siitä. sulla on nuori sydän vielä :)
Ei toi nyt suoranaisesti iha älynä lohduttanu mut oli kiva kuulla et tääl on muitaki joitten sydämet on särkyny näin nuorena...tekis mieli jauhaa siitä jätkästä joka ikinen sekunti ja nytki selittää teille siitä kaikki mahollinen. Mut hillitsen itteni. Joo mut kiitti iha sairaasti ja koittakaa pärjäillä!
No voih... Nyyhkyti nyyh... Mä rakastuin sen ulkonäköön, ja sillälailla rakastuminenhan ojn mahollista.. VOI ETTÄ MIKÄ TEINIX!