mulla ei oo tekemistä!

en mä sillai oo yksinäinen,no onhan mulla hyvänpaiväntuttuja mutta se kumppani puuttuu
oon 25v vanha aika kova jännittämään lievästi
ujo (en pahasti)mä oon aina jotenki niin väsyny
aamulla ja töitä ei kehtais tehä joka päivä tuntuu
semmonen alakuloisuus.oon suunitellu itsaria.en pysty kuitenkaa tekemää sitä.siitäkää ei oo apuo

ystäväkö kirjoitti:

en mä sillai oo yksinäinen,no onhan mulla hyvänpaiväntuttuja mutta se kumppani puuttuu
oon 25v vanha aika kova jännittämään lievästi
ujo (en pahasti)mä oon aina jotenki niin väsyny
aamulla ja töitä ei kehtais tehä joka päivä tuntuu
semmonen alakuloisuus.oon suunitellu itsaria.en pysty kuitenkaa tekemää sitä.siitäkää ei oo apuo

Oletko hakenut apua masennukseesi? Siltä tuo kuulostaa ja siihen on saatavissa apua.

ystäväkö kirjoitti:

en mä sillai oo yksinäinen,no onhan mulla hyvänpaiväntuttuja mutta se kumppani puuttuu
oon 25v vanha aika kova jännittämään lievästi
ujo (en pahasti)mä oon aina jotenki niin väsyny
aamulla ja töitä ei kehtais tehä joka päivä tuntuu
semmonen alakuloisuus.oon suunitellu itsaria.en pysty kuitenkaa tekemää sitä.siitäkää ei oo apuo

Eipä ole mullakaan sitä kumppania (suun. samanikäinen), enkä sen takia ole pahemmin panikoinut. Mulla vaan ei ole edes yleensäkään montaa tuttua tai kaveria.

Itsarista en sano juuta enkä jaata muutakuin, että jos on lähisukulaisia tai muita "läheisiä", niin niille se on todella rankka juttu. Itsekin olen viimeisen vuoden aikana ollut muutaman kerran todellakin kuilun partaalla ja pari kertaa on ollut todellakin hiuskarvan varassa tän maallisen taivalluksen jatkuminen.

Jokapäiväisessä työnteossa ei ole järkeä ellei todellakin nauti intohimoisesti siitä, mitä tekee. Itse olen sittemmin oppinut ajattelemaan, että jos elämä on pelkkää työntekoa, niin aivan sama vaikka kuolisi heti pois. Elämän pitäisi olla elämää: suunnitelmia, haaveita, kokemuksia, elämyksiä, ystäviä. Niitä soisi kunkin saavan tarpeidensa mukaan ja että kukin osaisi elää sellaista elämää, josta pystyy itse pitämään huolen, mutta josta nauttii täysillä.

Paskempi juttu on ,että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kohtalo kuljettaa kutakin tavallaan. Pitäisi osata hypätä pois siitä kohtalon kyydistä: tehdä jotain uutta, erilaista, eri tavalla tai jättää jotain tekemättä. Toisinaan se on mahdotonta toisinaan äärettömän helppoa ja kaikilta se ei välttämättä onnistu yhtä helposti, mutta yrittää kannattaa aina, sillä se yrityskin on jo kokemus.

Olen itse yksinäinen ja melko onneton. Eli en ole vielä oikein onnistunut näiden itse kehittämieni oppien toteuttamisessa, sillä se vaatia voimia, rohkeutta ja antautumista. Toivottavasti sinä, niinkuin minäkin olemme jonain päivänä onnellisia, emmekä enää yksinäisiä.

Toivottavasti tämä päivä oli elämässäsi niin paska, että huomisen on pakko olla parempi päivä ja saattaahan seuraava päivä olla vielä parempi. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta se ei yleensä tapahdu heti ja sen eteen täytyy ahkeroida.

Taisi tulla sekavaa tekstiä, mutta hullullahan on hullun jutut - ja ennenkaikkea huvit...

kohtalotoveri kirjoitti:

Eipä ole mullakaan sitä kumppania (suun. samanikäinen), enkä sen takia ole pahemmin panikoinut. Mulla vaan ei ole edes yleensäkään montaa tuttua tai kaveria.

Itsarista en sano juuta enkä jaata muutakuin, että jos on lähisukulaisia tai muita "läheisiä", niin niille se on todella rankka juttu. Itsekin olen viimeisen vuoden aikana ollut muutaman kerran todellakin kuilun partaalla ja pari kertaa on ollut todellakin hiuskarvan varassa tän maallisen taivalluksen jatkuminen.

Jokapäiväisessä työnteossa ei ole järkeä ellei todellakin nauti intohimoisesti siitä, mitä tekee. Itse olen sittemmin oppinut ajattelemaan, että jos elämä on pelkkää työntekoa, niin aivan sama vaikka kuolisi heti pois. Elämän pitäisi olla elämää: suunnitelmia, haaveita, kokemuksia, elämyksiä, ystäviä. Niitä soisi kunkin saavan tarpeidensa mukaan ja että kukin osaisi elää sellaista elämää, josta pystyy itse pitämään huolen, mutta josta nauttii täysillä.

Paskempi juttu on ,että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kohtalo kuljettaa kutakin tavallaan. Pitäisi osata hypätä pois siitä kohtalon kyydistä: tehdä jotain uutta, erilaista, eri tavalla tai jättää jotain tekemättä. Toisinaan se on mahdotonta toisinaan äärettömän helppoa ja kaikilta se ei välttämättä onnistu yhtä helposti, mutta yrittää kannattaa aina, sillä se yrityskin on jo kokemus.

Olen itse yksinäinen ja melko onneton. Eli en ole vielä oikein onnistunut näiden itse kehittämieni oppien toteuttamisessa, sillä se vaatia voimia, rohkeutta ja antautumista. Toivottavasti sinä, niinkuin minäkin olemme jonain päivänä onnellisia, emmekä enää yksinäisiä.

Toivottavasti tämä päivä oli elämässäsi niin paska, että huomisen on pakko olla parempi päivä ja saattaahan seuraava päivä olla vielä parempi. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta se ei yleensä tapahdu heti ja sen eteen täytyy ahkeroida.

Taisi tulla sekavaa tekstiä, mutta hullullahan on hullun jutut - ja ennenkaikkea huvit...

eikö hän se siitä iloksi muutu. kiitti vaan nuista
ohjeista.

Liikunta kohottaa virkeyttä ja itsetuntoa, erittäin hyvä keino piristyä! :) Ei tarvitse olla mitään rääkkiä.
Kirjat myös ja musiikki hienoja asioita.

kohtalotoveri kirjoitti:

Eipä ole mullakaan sitä kumppania (suun. samanikäinen), enkä sen takia ole pahemmin panikoinut. Mulla vaan ei ole edes yleensäkään montaa tuttua tai kaveria.

Itsarista en sano juuta enkä jaata muutakuin, että jos on lähisukulaisia tai muita "läheisiä", niin niille se on todella rankka juttu. Itsekin olen viimeisen vuoden aikana ollut muutaman kerran todellakin kuilun partaalla ja pari kertaa on ollut todellakin hiuskarvan varassa tän maallisen taivalluksen jatkuminen.

Jokapäiväisessä työnteossa ei ole järkeä ellei todellakin nauti intohimoisesti siitä, mitä tekee. Itse olen sittemmin oppinut ajattelemaan, että jos elämä on pelkkää työntekoa, niin aivan sama vaikka kuolisi heti pois. Elämän pitäisi olla elämää: suunnitelmia, haaveita, kokemuksia, elämyksiä, ystäviä. Niitä soisi kunkin saavan tarpeidensa mukaan ja että kukin osaisi elää sellaista elämää, josta pystyy itse pitämään huolen, mutta josta nauttii täysillä.

Paskempi juttu on ,että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kohtalo kuljettaa kutakin tavallaan. Pitäisi osata hypätä pois siitä kohtalon kyydistä: tehdä jotain uutta, erilaista, eri tavalla tai jättää jotain tekemättä. Toisinaan se on mahdotonta toisinaan äärettömän helppoa ja kaikilta se ei välttämättä onnistu yhtä helposti, mutta yrittää kannattaa aina, sillä se yrityskin on jo kokemus.

Olen itse yksinäinen ja melko onneton. Eli en ole vielä oikein onnistunut näiden itse kehittämieni oppien toteuttamisessa, sillä se vaatia voimia, rohkeutta ja antautumista. Toivottavasti sinä, niinkuin minäkin olemme jonain päivänä onnellisia, emmekä enää yksinäisiä.

Toivottavasti tämä päivä oli elämässäsi niin paska, että huomisen on pakko olla parempi päivä ja saattaahan seuraava päivä olla vielä parempi. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta se ei yleensä tapahdu heti ja sen eteen täytyy ahkeroida.

Taisi tulla sekavaa tekstiä, mutta hullullahan on hullun jutut - ja ennenkaikkea huvit...

Töitä EI SAA jättää tekemättä!!! Se paikka jos mikä on yks parhaimmista sosiaalisista kanssakäymispaikoista(yksinäiselle). Ja mistä niin monet kaverit ja tutut tulevat, kuin joko koulusta tai työpaikalta?? Eli duuni paikka on monella tavalla tärkeä(muutakuin rahallisestikin)!
Ja LIIKUNTA on pirun hyvä ajan viete! Jos vituttaa ja ahdistaa, niin koitahan mennä niin pikälle tai nopeelle juoksu lenkille, et kesken matkan hapot iskee kinttuun ja tulet ihan rikki takas kotiin, niin ei kyllä huvita vähään aikaan itsensä kansssa kiukutella...
Toinen hyvä on punttisali. Kroppa saa töitä, kunto kasvaa, mieli piristyy kunnon treenin jälkeen. Ja hyvällä tsägällä niitä kavereitakin saattaa löytyä.
Ja siitä tyttöystävästä voisin sanoa, et kannattaa yrittää saada ennen omat asiat kuntoon, ennen kuin muita siihen mukaan tulee.. Ja tämäkin kommentti vaan sen takia, et jos on vain yksi kaveri/harrastus ja sekin on oma tyttöystävä, niin koko elämähän pyörii sen yhden ihmisen varassa siis... Entä jos naisen kanssa homma ei toimi? Tai naisella on omat kaverit/harrastukset? = taas yksinäisellä voi tulla huonot paikat tms...Saman henkinen(yksinäinen) tyttö voi ollakin ehkä hyvä juttu? Mut en usko sitäkään??? Pointti on että omalla elämällä on jonkinlainen pohja. Mitä parempi, niin sitä parempi tulevaisuus edessä. Ja kyllä se nainenkin sieltä jostain aikanaan pisteeksi i:n päälle löytyy, ku muut asiat ovat kunnossa.

Ei muuta ku tsemiä kaikille samoissa tilanteissa oleville. Avoimuutta, liikuntaa ja positiivista asennetta, kyllä se siitä sit lähtee.... Ja päivä kerrallaan.

nim.kokemusta löytyy.