minua on alkanut hieman huolestuttaa miedän äiti. mulla on kolme sisarusta, 7-vuotias pikku veli, 15-vuotias isosisko, ja 16-vuotias isoveli. pikkuveljeni on juuri aloittanut koulun, mutta silti se ei oikein ole itsenäistynyt. äitille on kova työ saada se kouluun, se ei jaksa herätä, eikä se osaa tehdä aamupalaa itse. ja se ei koskaan tee mitään nopeasti, vaan vitkastelee hirveästi. se on yksi stressin aiheuttaja. sitten isosiskoni... se on aika pahassa murrosiän vaiheessa, ja mikään, minkä äiti sanoo, ei kelpaa. se valittaa äitille joka päivä, kun se ei tiedä, minne lukioon se menisi. sillä on koulu mennyt todella hyvin, keskiarvo kasilla oli 8.5, ja hyvin se näyttää menevän, kokiesta tulee koko ajan hyviä, mutta se ei vaan tiedä minne se jatkaa. sitten se valittaa koko ajan joka asiasta, ja huutaa ja paiskoo tavaroita. on se joskus hyvällä päällä, tekee hyvää ruokaa, ja saa äitin taas hymyilemään jne. mutta useimmiten se on tuollainen. mutta kaikista kauhein tapaus on tuo isoveljeni. se on ollut aina sellanen "isän" lellikki, isä sille kaiken ostaa. siis melkin mitä vaan, meillä kun ei ole mitään rahapulaa. kaiken se saa, lasketelusuksia, hienoja laskettelu hoisuja, mopoja, kevareita, autokortinkin saamassa. se on tottunut, että se saa kaiken mitä se haluaa. sillä on mennyt koulu vähän niin ja näin, se on nyt ammattilukiossa jollain metallilinjalla, aikoo seurata isäntä jalanjälkiä metallialalla. se on aika paljon pois kotoa, mutta sillon kun se on kotona... sen huone on hirveässä kunnossa, ja se tuo aina kamalasti kavereita. ne pelaa tietokone pelejä ja kiroilee. sitten sen huone on ihan hirveessä kunnossa, eikä se siivoo sitä koskaan, ellei äiti valita tosi kauan. sillä ei oo yhtään kärsivällisyyttä. jos sille sanoo, että ois hyvä, jos teeveen kaukosäätimiä ei pidettäis sohvalla, niin se alkaa heti kiroilla ja huutaa. ja kun syödään päivällistä, kun äiti on pannut kaikkensa, niin sitä ärsyttää toisten "maiskutus" niin se menee omaan huoneeseen syömään. se ei koskaan kiitä mistään.
minä olen aika herkkä, melkein voisin sanoa "taiteellinen" ja minä ajattelen aika paljon asioita. joka päivä, ennen kun äiti tulee kotiin, siivoan hiukan, ja keitän sille kahvia, ja joskus ostan munkinkin. minä en pidä siitä, että muut huutavat koko ajan äitille, se on niin yrittänyt kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä, ja kiitosta se muilta saa vaan negatiivisessa muodossa. minulla menee koulu okein hyvin, tulevaisuus edessäni. eikä minusta koidu pajon vaivaa, vaikka itse sanonkin. aloin n. vuosi sitten vegaaniksi, joten teen ruuat itse. vaikka kuinka yritän muille sanoa, ettei äitiä pitäisi niin jyrkästi arvostella, niin ei se auta. isä ei ole paljon kotona, se on kovin paljon töissä, ja työ matkoilla, ja sekin on aika tunteeton. monta kertaa on tuntunut, että niille tulee avioero, vaan eipä ole tullut.
mutta kuinka saisin äitin paremmalle päälle? onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
minä olen aika herkkä, melkein voisin sanoa "taiteellinen" ja minä ajattelen aika paljon asioita. joka päivä, ennen kun äiti tulee kotiin, siivoan hiukan, ja keitän sille kahvia, ja joskus ostan munkinkin. minä en pidä siitä, että muut huutavat koko ajan äitille, se on niin yrittänyt kaikkensa, jotta meillä olisi hyvä, ja kiitosta se muilta saa vaan negatiivisessa muodossa. minulla menee koulu okein hyvin, tulevaisuus edessäni. eikä minusta koidu pajon vaivaa, vaikka itse sanonkin. aloin n. vuosi sitten vegaaniksi, joten teen ruuat itse. vaikka kuinka yritän muille sanoa, ettei äitiä pitäisi niin jyrkästi arvostella, niin ei se auta. isä ei ole paljon kotona, se on kovin paljon töissä, ja työ matkoilla, ja sekin on aika tunteeton. monta kertaa on tuntunut, että niille tulee avioero, vaan eipä ole tullut.
mutta kuinka saisin äitin paremmalle päälle? onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerroit että isosisko on 15v. eli olet häntä nuorempi. sain sellaisen kuvan että olet tyttö... voin lohduttaa sinua että äitisi on ihan onnellinen ja tyytyväinen sinuun, eikä ole sinun vikasi jos toiset äksyilevät. katsos äidit on tehty kestämään monenlaisia asioita, ei ne mene rikki ihan helposti...
joo, 13 oon ja tyttö. mutta se vain on niin ikävää katsottavaa, kun äiti joutuu niin paljon haukkuja kestämään, ja kuulemaan. monta kertaa olen hänen kuullut itkevän varastossa.
Seuraavan kerran, kun kuulet äitisi itkevän, mene lohduttamaan. Kerro, että rakastat häntä. Kerro, että ei kannata ottaa menkilökohtaisesti niitä murrosikäisten rähjäämisiä. Tai että murrosikäiset nyt ovat sellaisia, että kiukuttelevat, ja se kiukku puretaan yleensä sellaiseen ihmiseen, jota pihetään turvallisena ja luotettavana.
Onhan sinustakin parempi, että siskosi ja veljesi kiuluttelevät kotona, eivätkä mene kadulle "mummoja" potkimaan.
Sinulla on murrosiän myrskyt vielä edessäpäin. Sitten kun sinä olet siinä iässä, sopii toivoa, että siskollasi olisi jo helpottamassa. Sitten äitisi on jo hiukan kokeneempi ja toivottavasti kestää paremmin. Koita kestää, ja ole siihen asti äidin pikku lohduttaja.
ottaako se sen sitten hirveenä "alistumisena" jops lapsi näkee äitinsä itkevän?
kyllä, mua pelottaa, että musta tulee itsestänikin sellainen, niinkuin veljeni ja siskoni, mutta en usko, että tulee. minä olen aivan erilainen, kuin muut. mutta kiitos kumminkin. :)
Jos et uskalla mennä silloin kun kuulet hänen itkevän, ota ja halaa ihan milloin vaan, ja sano vaikka vain "minun äiti", vaikka silloin kun hän tulee kotiin.
Vaude mikä 13 v. neitonen sinulla on lämmin sydän hieno juttu. Hienoa että olet äitiäsi auttanut. Uskon että jo ne tekoset joita olet hänelle tehnyt on tuonut hyvän mielen sydämmeen vaikka olisikin ankein päivä ollut hänellä.
Näin äitinä voisin sanoo että mikään ei ole niin ihanaa ja sydäntä sykähdyttävämpää kuin kuulla omalta lapseltaan että äiti sää oot ihana ja vielä jos siihen halit saa jälkkäriksi niin varmasti olet äitisi päivän pelastanu.
Jatka vaan samaan malliin ... hieno juttu =))