Olenko todella ainoa joka tykkää ratsastella maastossa ja melkeistään vain ja ainoastaan maastossa. Mikä vetää hevosen omistajat kentille??
maastossa
Cbo
7452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaihtelu hepalle tekee hyvää.. kenttä/maastoratsastus, uitto, kahlaus hangessa tai vedessä.. elikkä sanoisinpa lähinnä että hepon mielenterveyden kannalta kannattaa vaihdella =)
Jos ratsastaa hevosella kentällä kahdenviikon ajan ja käy silloin kerran maastossa, asia tuntuu olevan okei. Mutta jos ratsastat kahden viikon ajan maastossa ja yhtenä päivänä kentällä asia ei olekkaan okei. Outoa
Jokainen saa tehdä niinkuin haluaa. Minua kuitenkin kiinnostaa esim. kisaaminen tai paremminkin muuten vaan tavoitteellisesti ratsastaminen. Lisäksi se riippuu paljon hevosesta. Omani hermoilee maastossa jonkun verran ja on rauhallisempi kun on yksin, mutta on hieman tylsää maastoilla aina yksin. Lisäksi se on vino eikä toimi ihan täydellisesti, niin että kontrolliharjotukset ym. kentällä ja ratsastus hyvällä pohjalla niin että pääsee tekeen ympyröitäkin ja hevo on rauhallisempi on ihan tarpeen. Sitäpaitsi kun monesti ratsastaa vasta pimeällä, mä ainakin luonnollisesti jään mielummin valaistulle kentälle tai maneesiin kun lähden tuonne pimeään.
Mutta jos on hevonen joka toimii, vaikka ei kentällä harjotteliskaan, eikä koulu tai hyppääminen kiinnosta, niin mikäs siinä maastoillessa. Minua haittaa lähinnä ihmiset jotka ei liikuta hevosta ollenkaan tai sitten hyvin epäsäännöllisesti...
maasto on lepposa tapa antaa hevoselle vaihtelua ja vapautta *vähän päästellä* suorilla tieosuuksilla.. oma polleni riemastuu joka kerta maastossa ja maastovarusteet päälle pistäessä.. se onkin hyvä tapa palkita, koska hepasta näkee että maastoreissu on sille niin piristävä.. ehkä juuri siksi se pitää niistä koska niihin ei voi kyllästyä, on aina jotain pelottavaa ja uutta matkan varrella.. mutta en kyllä valitsisi maastoa päivittäiseksi liikunnaksi.. hevoseni ja minä harjoittelemme esteitä ja koulua viikolla ja yleensä sunnuntaina tai maanantaina menemme maastoon rentoutumaan, riipuen kisaaikatauluista..
No minä ainakin tykkää ratsastaa maastossa. Kunhan hevonen on varma. Tosin joskus "puujalka vitsejä" siltä tulee, mutta muuten... Ja meillä ei tallilla(joka on maalla) ole edes näitä maneesin hienouksia, eikä kenttää. Itse on jonnekkin tarhoista raivattava kentän tapaista.. Muuten mennäänkin maastoreittejä päivittäin.. talvisin jäällä käydään...ja paljon eri vaelluksia. Toimii kivasti.
Tosiaan tuntuu joskus siltä, kuin kaikki vihaisi maastoa. Tallilla
jolla olen käynyt jo 8-9 vuotta käydään hyvin harvoin maastossa huonojen
reittien takia (kunnostus on suunnitteilla), ja minun ryhmässäni varsinkin,
sillä nyt talvella siihen kellonaikaan on jo pimeää. Ja silti kaikki napisevat
kun pitäisi sitten mennä sinne metsään. Mitä ihmettä? Käsittäisin nurinan
jos kävisimme maastossa useammin, enkä varman itsekkään jaksaisi silloin,
mutta ainainen kouluratsastus (vaikka se onkin äärettömän palkitsevaa kunhan
työskentelee kunnolla) jota välillä esteet piristävät alkaa välillä tuntua
sahanpurulta. Voi olla, että meidän tallilla se, ettei ole mahdollista laukata
tai hypätä maastossa vähentää innostusta, mutta ei kai se vauhti ole tärkeintä?
Itse nautin ihan vain hiljaisesta kävelystä hiljaisessa metsässä ja
kanssaratsastajien
kanssa jutustelusta...
Odotan kaipuulla seuraavaa maastoreissua.
Niin, suomessa tuntuu olevan kummallisen kenttäpainotteista ratsastamista. Itse en maastoon lähde pimeällä ja siksi pakolla joudun kentällä ratsastamaan kun en muuten kerkeä. Maastossa ratsastaminen on mielestäni mukavaa liikuntaa sekä hepalleni että itselleni. Enkä todellakaan ymmärrä miksi ihmiset katsovat sitä kieroon.