Pienenä nukuin paljon vanhempieni sängyssä, yksin ei ollut hyvä olla. Nukuin aina isän vieressä, en koskaan äitin, koska hän haisi pahalle. Anteeksi tuollainen ilmaus, mutta totta se on. Mitään muuta huomautettavaa silloin ei ollut hänestä. Ruokaa oli, leluja mielin määrin, kaikki lapsen näkökulmasta hyvin. Pikkuveli (4v. mua nuorempi)tosin häiritsi elämääni iän ikuisilla heräämisillään keskellä yötä.
Yläasteen alussa pikku hiljaa tajusin, ettei äiti olekaan enää sama äiti, joka mulla oli pienenä. Äiti nukkui paljon, iltaisin puheli epäselvästi, huojui. Töistä päästyään hän ei tehnyt kuin ruuan ja nukkui. Ihmettelin tuota käytöstä. Ainahan äitini on ollut hieman laiska, mutta oli ennen jaksanut olla hereilläkin. Viikonloppuisin tämä käytös alkoi jo iltapäivällä. Aamuisin (aamupäivisin) hän teki ruuan, siivosi ynnä muuta "äitien puuhaa", illalla hän oli taas kuin löysä p***a. Joskus kun olin jo nukkumassa, hän saattoi tulla sängylleni istumaan ja selittämään kuinka paljon mua rakastaa. Meillä ei koskaan ole ollut kovinkaan läheinen suhde, olen ollut isin tyttö ja pikkuveli mammanpoika. Hän ei ollut ennen tullut kertomaan tunteitaan noin. Ja taas hän haisi pahalle.
En tarkalleen muista, missä vaiheessa sen tajusin, äitini on alkoholisti. Paha haju johtui alkoholin hajusta. Tieto kuitenkin masensi mua, kuin kirveellä naaman olisi lyöty. Yritin varovasti keskustella äitin kanssa asiasta, mutta siitä sai vain riidan aikaiseksi. Isänikin on huomautellut siitä, mutta mikään ei tehonnut. Sen takia isä olikin paljon pois kotoa, hän ei halunnut nähdä äitiä siinä kunnossa. Noh, mulla alkoi sitten pahakin murrosikä ja tuli poikaystävä. Alkoi rajut riidat äitin kanssa, koska hän ei pitänyt poikaa hyvänä seurana mulle. Pikkuasioistakin tuli riitaa. Muutaman kerran olimme käsirysyssä, eikä se ollut mitään pientä kissatappelua. Jätin asian siihen. Huomasin, että saan olla rauhassa kun istun hiljaa huoneessani enkä puhu äitille.
Muutama vuosi kulki omalla painollaan. Äiti joi enemmän ja enemmän. Vuosi sitten äitini kuitenkin sairastui pahasti ja joutui viettämään pitkän aikaa sairaalassa. Oli tapauksesta jotain hyötyäkin. Äiti sai uutta intoa laihduttaa. Ruokavaliomme muuttui ja äiti oli pari viikkoa juomattakin (ykköskaljaa toki joi). Olin ylpeä "uudesta" äitistäni. Mutta hän ratkesi uudestaan. Nyt pikkuveljeni (14.v) on huomannut äitini juomisen. Tai siis hänkin vasta nyt on ymmärtänyt, mitä se haju ja käytös merkitsee. Hän ei aina muistanut / jaksanut tehdä meille ruokaa, isä oli edelleen paljon poissa. Osasin toki itsekin ruokaa tehdä, mutten todellakaan ole mikään kokki kolmonen! Kun täytin 18, äiti passitti mua hakemaan kaljaa/tupakkaa. Isälle ei saanut asiasta kertoa, mutta kerroin kumminkin. Äitillä on univaikeuksia, johon hän syö lääkkeitä. Hän vetää myös muita lääkkeitä (kuten kolmiolääkkeitä), eivätkä ne vaikuta ollenkaan juomatahtiin. Äiti on suht usein sairaalassa, enkä ole saanut selvyyttä, minkä takia. Pelkään hänen maksansa puolesta.
Isäni on vuosia sitten mulle sanonut, että kun tilaisuus koittaa, hän ottaa eron. Mutta miten veljelleni sitten kävisi, kun hän jäisi yksin äitin kanssa? Itse olen jo tuosta helvetistä selvinnyt, asun sopivan kaukana heistä, omassa kodissani. Ja miten äitin käy, jos isä hänet jättää? Ei hän yksin pärjää. Kukaan ei uskalla hänelle ehdottaa AA-kerhoa tmv. Hän on aggressiivinen humalassa. EN halua menettää äitiäni vielä, tuttuni äiti nimittäin kuoli alkoholin takia (maksa pamahti) tämän ollessa vajaa 40v.
En halua tuleville lapsilleni enkä miehelleni samanlaista kohtaloa kuin mun äiti on meille järjestänyt. Pysyn erossa viinaksista. Mutta tahtoisin pyytää häneltä anteeksi typerää ja idioottimaista käytöstäni murrosiässä, rakastan häntä omalla tavallani. tahtoisin rauhan, ennekuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Alkoholi voi tehdä tepposet, ensin ottaa vain hieman, sitten juo lisää ja lisää, eikä lopulta mikään enää riitä.
Yläasteen alussa pikku hiljaa tajusin, ettei äiti olekaan enää sama äiti, joka mulla oli pienenä. Äiti nukkui paljon, iltaisin puheli epäselvästi, huojui. Töistä päästyään hän ei tehnyt kuin ruuan ja nukkui. Ihmettelin tuota käytöstä. Ainahan äitini on ollut hieman laiska, mutta oli ennen jaksanut olla hereilläkin. Viikonloppuisin tämä käytös alkoi jo iltapäivällä. Aamuisin (aamupäivisin) hän teki ruuan, siivosi ynnä muuta "äitien puuhaa", illalla hän oli taas kuin löysä p***a. Joskus kun olin jo nukkumassa, hän saattoi tulla sängylleni istumaan ja selittämään kuinka paljon mua rakastaa. Meillä ei koskaan ole ollut kovinkaan läheinen suhde, olen ollut isin tyttö ja pikkuveli mammanpoika. Hän ei ollut ennen tullut kertomaan tunteitaan noin. Ja taas hän haisi pahalle.
En tarkalleen muista, missä vaiheessa sen tajusin, äitini on alkoholisti. Paha haju johtui alkoholin hajusta. Tieto kuitenkin masensi mua, kuin kirveellä naaman olisi lyöty. Yritin varovasti keskustella äitin kanssa asiasta, mutta siitä sai vain riidan aikaiseksi. Isänikin on huomautellut siitä, mutta mikään ei tehonnut. Sen takia isä olikin paljon pois kotoa, hän ei halunnut nähdä äitiä siinä kunnossa. Noh, mulla alkoi sitten pahakin murrosikä ja tuli poikaystävä. Alkoi rajut riidat äitin kanssa, koska hän ei pitänyt poikaa hyvänä seurana mulle. Pikkuasioistakin tuli riitaa. Muutaman kerran olimme käsirysyssä, eikä se ollut mitään pientä kissatappelua. Jätin asian siihen. Huomasin, että saan olla rauhassa kun istun hiljaa huoneessani enkä puhu äitille.
Muutama vuosi kulki omalla painollaan. Äiti joi enemmän ja enemmän. Vuosi sitten äitini kuitenkin sairastui pahasti ja joutui viettämään pitkän aikaa sairaalassa. Oli tapauksesta jotain hyötyäkin. Äiti sai uutta intoa laihduttaa. Ruokavaliomme muuttui ja äiti oli pari viikkoa juomattakin (ykköskaljaa toki joi). Olin ylpeä "uudesta" äitistäni. Mutta hän ratkesi uudestaan. Nyt pikkuveljeni (14.v) on huomannut äitini juomisen. Tai siis hänkin vasta nyt on ymmärtänyt, mitä se haju ja käytös merkitsee. Hän ei aina muistanut / jaksanut tehdä meille ruokaa, isä oli edelleen paljon poissa. Osasin toki itsekin ruokaa tehdä, mutten todellakaan ole mikään kokki kolmonen! Kun täytin 18, äiti passitti mua hakemaan kaljaa/tupakkaa. Isälle ei saanut asiasta kertoa, mutta kerroin kumminkin. Äitillä on univaikeuksia, johon hän syö lääkkeitä. Hän vetää myös muita lääkkeitä (kuten kolmiolääkkeitä), eivätkä ne vaikuta ollenkaan juomatahtiin. Äiti on suht usein sairaalassa, enkä ole saanut selvyyttä, minkä takia. Pelkään hänen maksansa puolesta.
Isäni on vuosia sitten mulle sanonut, että kun tilaisuus koittaa, hän ottaa eron. Mutta miten veljelleni sitten kävisi, kun hän jäisi yksin äitin kanssa? Itse olen jo tuosta helvetistä selvinnyt, asun sopivan kaukana heistä, omassa kodissani. Ja miten äitin käy, jos isä hänet jättää? Ei hän yksin pärjää. Kukaan ei uskalla hänelle ehdottaa AA-kerhoa tmv. Hän on aggressiivinen humalassa. EN halua menettää äitiäni vielä, tuttuni äiti nimittäin kuoli alkoholin takia (maksa pamahti) tämän ollessa vajaa 40v.
En halua tuleville lapsilleni enkä miehelleni samanlaista kohtaloa kuin mun äiti on meille järjestänyt. Pysyn erossa viinaksista. Mutta tahtoisin pyytää häneltä anteeksi typerää ja idioottimaista käytöstäni murrosiässä, rakastan häntä omalla tavallani. tahtoisin rauhan, ennekuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Alkoholi voi tehdä tepposet, ensin ottaa vain hieman, sitten juo lisää ja lisää, eikä lopulta mikään enää riitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos veljesi jäisi sekakäyttäjä-äidin kanssa kahden, ei siitä hyvä seuraisi. Kun äidin pitäisi huolehtia lapsestaan, huolehtiikin alkoholistin lapsi vanhemmastaan. Ja sairastuu äidin rinnalla tunne-elämältään. Valitettavasti.
Lastensuojeluviranomaisten tehtävä on suojella lasta silloin, kun omat vanhemmat eivät kykene huolehtimaan jälkeläisistään. Joskus alkoholistin lapsi hakeutuu itse sosiaaliviranomaisten juttusille, kun elämä kotona on käynyt liian ahdistavaksi. Toisinaan naapureiden tai sukulaisen/tuttavien ilmoitus lastensuojeluun käynnistää kotiolojen selvitystyön. Jos tilanne vaatii, lapselle etsitään sijaisperhe...muista mahdollisuuksista minulla ei ole tietoa.
AA:n auttavasta puhelimesta saat tietoa, kokoontuuko paikkakunnallasi vertaistukiryhmä alkoholistien aikuisille lapsille. Vaikka olet jo aikuinen, elämäsi alkoholistin lapsena on ollut rankka kokemus ja tarvitset siksi tukea vastaisuudessakin.
Muuten, saisit varmasti useita hyviä vastauksia, jos kirjoituksesi olisi kohdassa Terveys/Alkoholi. Suosittelen lämpimästi hyvän ja asiallisen kirjoituksesi siirtämistä sinne.
Olin itsekin itsekseni murehtinut erästä asiaa oman lapseni ja hänen alkoholisti-isänsä välillä, ja helpotti kummasti, kun sain hyviä vastauksia juuri tuolla palstalla.
En uskalla ottaa yhteyttä AA:han äitini puolesta. Omista huolistani voisin sinne kertoakin, mutta onnekseni minulla on myös oma mies, jolle purkaa huolia. Hän ymmärtää, etten enää voi sietää alkoholia omassa tai läheisteni elämässä, koska pelkään, että minulle tai heille käy samoin kuin äidilleni.
Enkä ole ottanut yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, koska aina silloin tällöin äiti jaksaa huolehtia pikkuveljestäni. Viinaan repsahduksia vain sattuu kovin usein (lue: kännissä vähintään joka toinen pv), joka iltahan hän on humalassa, mutta viikonloppuisin varsinkin ihan perseet olalla, ilman tajua todellisuudesta. Osaahan veli jo itse kaivaa jääkaapista jotain syötävää. Hänkin on oppinut, että iltaisin kannattaa pysytellä omissa oloissaan omassa huoneessaan. Silloin kun isä on kotona, ruokaa on varmasti tarjolla. Puhtaista vaatteista en menisi takuuseen, koska eihän hän osaa käyttää peskukonetta. Mutta kyllä niitäkin yleensä löytyy.
Olemme isän kanssa miettineet, että veli muuttaisi hänen luo. Mutta kun isä matkustaa niin paljon työkseen. Kuka vahtisi äitiä silloin, ettei hän satuta itseään? Uskon, että heidän ero tulee tapahtumaan, muttei ihan vielä. Luulen, että isän on vaikeaa lähteä 25 vuotta kestäneestä suhteesta. Hän on liian kiltti tekemään tuollaista. Miksi alkoholisti ei ymmärrä olevansa sellainen? Miksi hän ei ymmärrä, että satuttaa läheisiään?
Pistänpä kirjoitukseni samantien tuolle palstalle. Kiitos vastauksista! =)
Eikö veljesi voisi eron jälkeen asua isänne kanssa? Yli 12 vuotiaan voi itse sanoa mielipiteensä siitä, kumman luo haluaa asumaan, ja se toteutuu, jos se vaan on mahdollista.
kiitos kirjoituksestasi! voimia sinulle! teet viisaasti kun pysyt erossa viinoista!
Äitisi tarvitsee ammattiapua, ja lopulta lähimmäisten raakaa mutta rakastavaa tukea. Auta äitiäsi, helpota veljesi oloa, ja kerro asiasta eteenpäin. Veljesi voi asua isäsi luona, tai vaikka sinun, ei sekään mahdottomuus ole. mutta kotona hän vain kärsii niin kauan kun äitisi on siellä eikä sairaalassa hoidossa. Olet vanhempi, vahvempi, tee se mitä sinun on tehtävä. Saat rauhan. Hitaasti mutta varmastit. Olet vain päättäväinen ja muistat veljesi pelokkaat ja surulliset kasvot. Äitisi ei ole paha ihminen, hän ei voi itselleen mitään, ilman apua hän ei selviä, -ilman ammattiapua, oli se sitten pakon uhalla tai ei.