Hei!
Opiskelemme sosiaali- ja terveysalalla ja aikomuksenamme on tehdä opinnäytetyö tänä keväänä nuorten (yli 18-v) selviytymisestä mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Haluasimme selvittää selviytymiseen liittyviä tekijöitä nuorten itsensä kokemana haastattelemalla muutamia pääkaupunkiseudun nuoria ja myös keräämällä muuta aineistoa( esim. kirjeet, sähköpostit, kertomukset/tarinat...) jos et ole halukas haastateltavaksi.
Tiedustelisimmekin nyt alustavasti, olisiko halukkaita nuoria, jotka haluaisivat osallistua tähän tutkimukseen- ja millätavalla?Voitte vastata tähän viestiin pelkästään kertomalla mahdollisesta halukkuudesta. Laitamme yhtystietoja sitten tulemaan ja otamme yhteyttä Sinuun haluamallasi tavalla.
Opiskelemme sosiaali- ja terveysalalla ja aikomuksenamme on tehdä opinnäytetyö tänä keväänä nuorten (yli 18-v) selviytymisestä mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Haluasimme selvittää selviytymiseen liittyviä tekijöitä nuorten itsensä kokemana haastattelemalla muutamia pääkaupunkiseudun nuoria ja myös keräämällä muuta aineistoa( esim. kirjeet, sähköpostit, kertomukset/tarinat...) jos et ole halukas haastateltavaksi.
Tiedustelisimmekin nyt alustavasti, olisiko halukkaita nuoria, jotka haluaisivat osallistua tähän tutkimukseen- ja millätavalla?Voitte vastata tähän viestiin pelkästään kertomalla mahdollisesta halukkuudesta. Laitamme yhtystietoja sitten tulemaan ja otamme yhteyttä Sinuun haluamallasi tavalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
siis nuoria yli 18vee etsitte? Olenko minä sellainen kun olen 26vee? Voisin kertoa oman tarinani jos kiinnostaa. mihin se lähetetään?
Hmmm... Olen nyt 21, enkä vielä ehkä ihan täysin toipunut, mutta koko ajan näyttää paremmalta. Olen "harrastanut" viiltelyä (ja myöhemmin kaikkea muutakin itsetuhoista) jo 15-vuotiaasta, sitten 1,5 vuotta sitten sain masennuslääkkeet ja jouduin terapiaan kun en enää jaksnut mennä kouluun tai hoitaa mitään muutakaan elämässäni. Nyt nautin elämästä ja ystävistä. Jaksan ja haluan hymyillä ja elää..
En tiedä halusitteko yli 18-vuotiaana "sairastuneiden" vai meidän yli 18-vuotiaiden selviytymisiä, mutta jos tarviitte niin kerron toki tarkemmin...
kiitokset lyhyestä kuvauksestasi!
Jos olet valmis kertomaan enemmän, otamme kaikenlaiset tarinat/kuvaukset ym. mielellämme vastaan.
Erityisesti meitä kiinnostavat tarinan kirjoittajan omaavat vahvuudet ja voimavarat,toisaalta huolenaiheet ja miten ne ovat mahdollisesti muuttuneet?:Sinun näkökulmastasi.
Hyvää jatkoa! - Milla & Jukka, [email protected]
Koko elämä voi olla selviytymistä 15-60 vuotiaaksi tai sitten ei.
Tarkennuksena edelliseen viestiimme:
Opinnäytetyömme tavoitteena on selvittää tekijöitä, jotka ovat liittyneet 18-30 vuotiaiden nuorten selviytymiseen jostakin mielenterveyteen liittyvästä ongelmasta. Tarkoituksenamme on saada koottua nuorten omakohtaisia kokemuksia, käsityksiä ja erilaisten selviytymiseen liittyvien tekijöiden merkityksiä, jotka ovat liittyneet selviytymiseen.
Lähetä tarinasi: [email protected]
Toivoisimme, että tarinanne sisältäisi ainakin:
-ikä, sukupuoli
-kuinka kauan sairastumisestasi on/ kuinka kauan sairastit?
-mikä mielenterveyteen liittyvä häiriö sinua on koskettanut?esim. mitä oireita ja mitä ongelmia tästä aiheutui?
-millainen on nykyinen elämäntilanteesi ja miten näet tulevaisuutesi?(esim. ihmissuhteet, työ/opiskelu, vapaa-aika, ym...)
TÄRKEINTÄ TARINASSASI ON KUITENKIN JUURI SELVIYTYMISESI KUVAUS OMIN SANOIN TARINAN MUODOSSA!Tarinan pituuden päätät Sinä itse.
VOIT KERTOA MM. SAAMASTASI TUESTA/HOIDOSTA JA SEN ERI MUODOISTA, MIKÄ OLI MERKITTÄVIN TEKIJÄ/TEKIJÄT JUURI SINUN SELVIYTYMISESSÄSI(suurimmat voimavarasi, mikä antoi voimaa jaksaa eteenpäin...), MIELIPITEESI TUESTA, JOTA MAHDOLLISESTI OLET SAANUT. VOIT MYÖS POHTIA MIKÄ ON OLLUT SINUN TARINASI "SELVIYTYMISSTRATEGIA"?
Kaikki vastaukset käsittelemme luottamuksellisesti ja anonyymeinä.Toivomme vastauksianne sähköpostitse. Ilmoita myös oletko mahdollisesti halukas tarvittaessa täydentämään tarinaasi tai osallistumaan haastatteluun(tällöin voit jättää meille jonkin yhteystietosi)?
Tuhannet kiitokset kaikille osallistujille ja voimia jatkossa eteenpäin!
Monien diagnoosien alla on pienet parantumisprosentit. Itsellä päädiagnoosi F30.2, mutta kai muutama on tervehtynyt. Minä en usko, että 10 seuraavaakaan vuotta tuo uutta.
Katsokaa Samu Sirkan joulutervehdys, /Tiku ja Taku selittämässä joulunvietostaan Samu sirkalle (Pinokkion omatunto). Kiusasin Plutoa ja sain rangaistukseksi kiertää Merkuriuksen, Venuksen, Maan, Marsin, Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen, ja Neptunuksen - 1,5-litrasella Mazdalla, jonka huippunopeus on vain n. 165 km/h (kokeilin kerran kesäyönä moottoritiellä kuunnellen U2: n In the name of love-kappaletta...
R'Salogel
Sairastin,todettiin sairaus,hoitoa sairaslomaa,eläkkeelle,sairastan vieläkin.
Oireita jo lapsena,mutta ei tiedostettu.
Kaikki ensimmäisestä psykiatrin luona käynnistä eläkkeelle jotumiseen tapahtui n.18v-30 ... vuosien välissä.
Miten lapset,opiskelut,työ ihmissuhteet,elämänhalu,lääkäreiden suhtautuminen ym,ym vaikuttivat minuun ja läheisiin.
Elämän on jatkuttava vielä eläkkeestä huolimattakin.
Mulla on ollut lääkitys keväästä 1998. Diagnoosina on F33.2, tosin psykoottisuuttakin ollut ja F61 tai jotain eli epävakaapersoona.
Lääkitys on vaihdellut tosi paljon. Välillä osastohoidossa. Kerran 10 kk töissä, josta suoraan osastolle 5 viikoksi. Lääkärit ovat rehellisiä. Tuskin parannun. Lääkkeistä en ainakaan pääse eroon. Vaikuttaa siltä, että hoidot on tehty. Jos romahtaa otetaan kai suljetulle taas. Muuta ei enää tarjota, ei kai muuta olekaan julkisella puolella. Olen kroonikko. Eli kuntoutustuki lopetaan nyt, koska kuntoutusmahdollisuuksia ei ole ja minä aloitan kortistosta työnhaun ja etsin jonkun asunnon. Puolisen vuotta ollut aikaisemmin ilman asuntoa, joten sekin sujuu. Nuorta ei edes osa-aikaiselle eläkkeelle laiteta.
Lääkkitys työnhakuun pienennettiin, nyt on:
Mielialalääke (mao-a) max annos
psykoosilääke max annos
rauhoittava max annos
testosteroni sustanon 2vk välein.
Pelottaahan tämä tilanne, kun jää tyhjänpäälle. Ei voi mitään. Aika lopulliselta tuntuu. Vaikuttais, että tässä se mun elämä oli. Kun asiantuntijat nostaa kädet pystyyn niin kai se on itsekin uskottava, ettei kuntoon tule pääsemään. Täytyy toivoa, että seuraava itsariyritys onnistuis.
Halusin laittaa hieman toisenlaista perspektiiviä tutkimuksellenne, sillä kaikki ei aina pääty hyvin. Tämän varmaan tiedättekin. Kysellä saa, meitsi yrittää sinnitellä ainakin kesään frendit varmaan auttelee.
olen 25 vastaan s-postilla [email protected]
Siis nuori = yli 18-vuotias???
Missä yläraja ja voitteko täsmentää mitä haluatte?
Hei!
Olemme kiinnostuneita nimenomaan tarinoista, jotka kuvaavat omaa selviytymistäsi.Toivoisimme, että kertoisitte esim: Millaisia vaiheita, arkielämään liittyviä asioita, jne. selviytymiseen tai omaan kuntoutumiseen on liittynyt? Tarinan pituus on Sinusta itestäsi riippuvainen. Ikäsi mielellään yli 17-v. nuoret aikuiset.
Tärkeää olisi erityisesti kuvata, millaisia huolenaiheita/pelkoja saattaa omata eri kuntoutumisvaiheessa, ja tietenkin voimavaroja(mitkä asiat antavat voimaa jaksaa eteenpäin/ilonaiheita...).
Selviytyminen on jokaiselle oma henkilökohtainen prosessi ja sen voi ymmärtää monessa mielessä- sinänsä emme halua tarkkaa rajaa vetää sen suhteen, sillä uskomme että jokainen tietää oman elämänsä parhaiten.
Haluamme, että kuulemme Sinun äänesi, kokemuksesi, ajatuksesi tarinassasi!
- Milla ja Jukka
en vieläkään saanut selkeää vastausta...kelpaako ei-selviytyjän stoori-vai haluatteko imelää jenkkipaskaa miten kaikki kaääntyykin hyväksi???
Tärkeintä, että kerrot tarinaasi niin kuin sen itse olet kokenut. Toivomuksemme olisikin, että tarinat olisivat monenlaisia kuvauksia selviytymisestä:ei siis pelkästään niitä ruusuisia tarinoita/onnellisia loppuja!
Toivottavasti tämä selvensi jo tarpeeksi, pahoittelemme ilmennyttä epäjohdonmukaisuutta....
Ystävällisin terv. Milla ja Jukka
haistakaa vaa iso paska m&j´, hyväks käytätte sairaita ilmasiks ku otatte infoo täältä mistä ette ees tajuu sit hevon vittuu, pistäisitte ees nimenne:D eh t:15v poika