...on mielenkiintoinen ja kirjoitan siitä vähän, jotta ihmiset tietävät, mitä tunnustavat tunnustaessaan puhtaaksi kansan kirkkomme "Raamatun" mukaisen opin.
Ekumeenisen liikeen alkutaival löytyy 1925 Tukholmassa pidetyn konfferenssin "Life and work" jälkeen.
Ekumeenisen liikkeen päämääränä on kirkkokuntien ja uskontojen ykdeuden luominen erilaisista tunnustuksista ja opeista huolimatta. Eli opit hyväksytään ja tunnustetaan kristillisen uskon tulkinnoiksi. Tässä voisi miettiä, miksi Martti Luther aikanaan puhdisti uskon juuri paavilaisuudesta. Ekumeeniassa hyväksytään siis erilaiset opin käsitykset.
2. Joh.
9 Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on käynyt keskusteluja Venäjän ja Suomen ortodoksisten kirkkojen kanssa sekä hämmästyttävää yksimielisyyttä on ollut vapaakirkon ja helluntailaisten kanssa vanhurskauttamisopissa. Eräs merkittävä ekumenian asiakirja on Porvoon asiakirja, jonka perusteella luterilainen ja anglikaaniset kirkot tunnustavat yhteisen aposolisen uskon, kirkon ja sakramentit. Tämä asiakirja hyväksyttiin korkolliskokouksessa marraskuussa 1995 oppieroavaisuuksista huolimatta.
Porvoon asiakirja allekirjoitettiin Trondheimissa 1.9.1996. Tämä oli huomattava ekumeeninen tapahtuma, jossa luterilaiset ja anglikaaniset kirkot liittyivät yhteiseen "uskon perheeseen".
Entäpäs paavi?
Paavi lähestyi kesäkuun alussa 1995 julkistetulla kiertokirjeellä kristillisiä kirkkoja ja lähinnä luterilaisen kirkon maailman liitto, jossa myös Suomen ev.lut kirkko on edustettuna virallisesti. Kirjeen keskeisin esitys oli, että miten löytää paaviuden toteuttamisen muoto niin, että kristilliset kirkot voisivat sen hyväksyä.
Katolinen kirkko on selkeästi tuonut esille myös sen, ettei luovu paavin erityisasemasta kirkon tärkeimpänä johtajana.
Luterilainen maailmanliitto ja katolisen kirkon Kristittyjen Ykseyden Edistämisen neuvosto, ovat käyneet teologista neuvonpitoa ja näiden pohjalta ilmestyi alkuvuodesta 1995 kolmannen vaiheen asiakirjaluonnos "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista".
Tämä yhteinen julistus vanhurskauttamisopista allekirjoitettiin Augspurgissa 31.10.1999 ja tämä päivä oli USKONPUHDISTUKSEN MUISTOPÄIVÄ. Tästä voidaan todeta miten Suomen evanklis-luterilainen kirkkokin on mukana olevana mitätöimässä Martti Lutherin työtä Raamatun mukaisen uskon puhdistajana paavin opista. Samana päivänä 31.10.1999 hyväksyttiin myös neljännen vaiheen asiakirja, jossa jossa mitätöitiin luterilaisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon langettamat oppituomiot toisilleen.
Neuvottelut ovat vasta päässeet hyvään vauhtiin ja saa nähdä mitä kaikkea tuleman pitää vielä.
Tämä siksi, että sinä, joka tunnustat kansankirkkomme opin puhtaana ja Raamatun mukaisena, saisit tietää, mitä on Suomen sv.lut kirkon "oppi".
Minä sanon, se ei ole läheskään Raamatun mukainen tänä päivänä ja en tunnusta sitä Raamatun mukaiseksi uskoksi.
Raamattu tuntee vain yhden uskon, yhden kasteen, yhden opin, eikä hyväksy mitään muuta kuin Raaamtun mukaiset opit.
Ekumeenisen liikeen alkutaival löytyy 1925 Tukholmassa pidetyn konfferenssin "Life and work" jälkeen.
Ekumeenisen liikkeen päämääränä on kirkkokuntien ja uskontojen ykdeuden luominen erilaisista tunnustuksista ja opeista huolimatta. Eli opit hyväksytään ja tunnustetaan kristillisen uskon tulkinnoiksi. Tässä voisi miettiä, miksi Martti Luther aikanaan puhdisti uskon juuri paavilaisuudesta. Ekumeeniassa hyväksytään siis erilaiset opin käsitykset.
2. Joh.
9 Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on käynyt keskusteluja Venäjän ja Suomen ortodoksisten kirkkojen kanssa sekä hämmästyttävää yksimielisyyttä on ollut vapaakirkon ja helluntailaisten kanssa vanhurskauttamisopissa. Eräs merkittävä ekumenian asiakirja on Porvoon asiakirja, jonka perusteella luterilainen ja anglikaaniset kirkot tunnustavat yhteisen aposolisen uskon, kirkon ja sakramentit. Tämä asiakirja hyväksyttiin korkolliskokouksessa marraskuussa 1995 oppieroavaisuuksista huolimatta.
Porvoon asiakirja allekirjoitettiin Trondheimissa 1.9.1996. Tämä oli huomattava ekumeeninen tapahtuma, jossa luterilaiset ja anglikaaniset kirkot liittyivät yhteiseen "uskon perheeseen".
Entäpäs paavi?
Paavi lähestyi kesäkuun alussa 1995 julkistetulla kiertokirjeellä kristillisiä kirkkoja ja lähinnä luterilaisen kirkon maailman liitto, jossa myös Suomen ev.lut kirkko on edustettuna virallisesti. Kirjeen keskeisin esitys oli, että miten löytää paaviuden toteuttamisen muoto niin, että kristilliset kirkot voisivat sen hyväksyä.
Katolinen kirkko on selkeästi tuonut esille myös sen, ettei luovu paavin erityisasemasta kirkon tärkeimpänä johtajana.
Luterilainen maailmanliitto ja katolisen kirkon Kristittyjen Ykseyden Edistämisen neuvosto, ovat käyneet teologista neuvonpitoa ja näiden pohjalta ilmestyi alkuvuodesta 1995 kolmannen vaiheen asiakirjaluonnos "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista".
Tämä yhteinen julistus vanhurskauttamisopista allekirjoitettiin Augspurgissa 31.10.1999 ja tämä päivä oli USKONPUHDISTUKSEN MUISTOPÄIVÄ. Tästä voidaan todeta miten Suomen evanklis-luterilainen kirkkokin on mukana olevana mitätöimässä Martti Lutherin työtä Raamatun mukaisen uskon puhdistajana paavin opista. Samana päivänä 31.10.1999 hyväksyttiin myös neljännen vaiheen asiakirja, jossa jossa mitätöitiin luterilaisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon langettamat oppituomiot toisilleen.
Neuvottelut ovat vasta päässeet hyvään vauhtiin ja saa nähdä mitä kaikkea tuleman pitää vielä.
Tämä siksi, että sinä, joka tunnustat kansankirkkomme opin puhtaana ja Raamatun mukaisena, saisit tietää, mitä on Suomen sv.lut kirkon "oppi".
Minä sanon, se ei ole läheskään Raamatun mukainen tänä päivänä ja en tunnusta sitä Raamatun mukaiseksi uskoksi.
Raamattu tuntee vain yhden uskon, yhden kasteen, yhden opin, eikä hyväksy mitään muuta kuin Raaamtun mukaiset opit.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.srk-oulu.net/suviseurat2002/
http://www.srk-oulu.net/suviseurat2002/seuraohjelma/perjantai.htm
:o) hyvää kuunneltavaa.
Siitä hääviinistä, ja sitä selittää, sinähän siitä siteerasitkin jo aikaisemmin.
10. Ja sanoi hänelle: jokainen antaa ensisti hyvää viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: Tämä on mitä maailma antaa, ensin kauniita lupauksia ja hyvääkin, mutta sitten sen jälkeen tuleekin pahaa =helvetti.
sinä kätkit hyvän viinan tähän asti,, ja Jeesus antaa ensin tätä maailmassa kokemaamme vastahakoisuutta , mutta tämän ajan jälkeen taivaan ihanuutta, jota tämä HYVÄ viina kuvaa.
9. Mutta kuin edeskäypä maisti sitä vettä, joka viinaksi tullut oli, (eikä tietänyt, kusta se tuli, mutta palveliat tiesivät, jotka veden ammensivat,) kutsui edeskäypä yljän,
10. Ja sanoi hänelle: jokainen antaa ensisti hyvää viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: sinä kätkit hyvän viinan tähän asti.
Olen ajatellut että se kuvaa sitä, mitä jumala antaa jo täällä ajassa, mutta kerran kunniansa taivaassa, häneen uskovilleen.
Näin on saletti. Olette vlm nimimerkin suulla tunnustaneet, ettei vanhoillislestadiolaisuus ole luterilaisuutta ja tuo on myös helppo uskoa.
Niin kaukana on oppinne Lutherin opetuksista, kuin itä on lännestä.
Minä voin kopioda teille tänne päivät päästään Lutherin opetuksia jotka te järjestään kiellätte.
Katselin jo eilen illalla jostakin toisesta ketjusta juttujasi tuosta Päivämiehen Luther-sitaatista, siitä Kaanaan hääviinistä.(Joh.2:1-11)
Kyllä siinä Lutherin saarnassa uskomattomalla tavalla opetetaan juuri niin kuin olen vl-kristillisyydessä kuullut uskosta opetettavan!
Luther käy läpi maailmanhistorian muutamin lausein; kuusi viinisaavia, Jumalan luomistyön kuusi päivää ja seitsemäs päivä, sabatin lepo, jota odotamme!
Luther kirjoittaa myös Kristuksen sovitustyöstä: "Silloin tulee lohdullinen evankeliumi muuttaen veden viiniksi. Kun nimittäin sydän saa kuulla Kristuksen täyttävän lain meidän hyväksemme....jne"
ja huomaatko, ketkä tuovat tätä evankeliumin suloista ja maistuvaa viiniä? Palvelijat!
Ja vielä Luther-sitaatin viimeinen lause:" Evankeliumimme "palvelijat" ovat uuden liiton kaikki saarnaajat: apostolit ja heidän seuraajansa".
(mulle tuli noista palvelijoista mieleen toiset palvelijat, eli tuhlaajapojan vanhurskauden vaatteella pukijat, siinähän on sama hengellinen merkitys)
Että Jeesus teki Juhlaksi meille tämän maallisen vaelluksen aikojen alusta loppuun asti..
Kyllä se HyVä viina kuvaa jotakin, jota ei kai luterus ole oikein oivaltanut.
Seurakunta
"Niinkuin on kristillisen uskomme kolmannessa kappaleessa, jossa sanomme: Yksi, pyhä, katolinen, t.s. yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys."
Seurakunta on niiden ihmisten yhteys, jotka pitäytyvät sellaiseen, mitä ei voi nähdä tai aisteilla käsittää, vaan yksinomaan sanan kautta. Mitä tämä sana sanoo, sen uskovat nämä ihmiset ilman kaikkia lisäyksiä ja antavat Jumnlalle kunnian siitä totuudesta, jota siinä julistetaan.
Seurakunta ei ole milloinkaan suuremmassa vaarassa kuin silloin, kun sillä on rauha ja lepo.
Jumala on asettanut kirkkonsa ja kristillisen seurakuntansa maailmaan keskelle lukemattomia maallisia puhujia, toimia, kutsumuksia ja säätyjä, jotta kristityt eivät rupeaisi munkeiksi, menisi luostareihin ja juoksisi erämaihin, vaan eläisivät ja toimisivat ihmisten parissa, niin että heidän uskonsa teot ja harjoitus tulevat ilmeisiksi.
Sillä toisten kanssa eläminen keskinäisessä seurustelussa ja ystävyydessä ei ole, niinkuin pakana Aristoteles sanoo, päamäärä, johon ihminen on luotu, vaan ainoastaan välikappale.
Mutta päätarkoitus, jota varten meidät on luotu, on se, että toinen oppisi toiselta, mikä Jumalan olemus ja tahto on ja mikä mieli hänellä on ihmisiä kohtaan.
Rukoilkaamme sentähden seurakunnassa, seurakunnan kanssa ja seurakunnan puolesta, sillä oikeastaan on kolme seikkaa, jotka ylläpitävät seurakuntaa ja kuuluvat siihen: ensimmäinen on uskollinen opetus, toinen ahkera rukous ja kolmas tosi kärsiminen.
Seurakunnan tuska ja synnystyskipu kestää kauan, mutta kerran koittaa hänen pelastuksensa aika ja hetki, ja silloin hän on oleva täynnä iloa (Joh. 16:20 - 21).
Seurakunta on ulkomuodoltaan ilman kauneutta, surullisen ja huolekkaan näköinen, mutta itse asiassa se riemuitsee ja voittaa Kristuksen kanssa, niinkuin pyhä Paavali sanoo (Ef. 2:6): "Hän on meidät asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa."
Samoin kuin morsian on miehen omaisuuden emäntä ja haltija, niin on uskovainen kaikkien ylkänsä aarteitten herra, sillä hän on Kristuksen kanssa herätetty ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin.
Jumala ei näe kirkossaan ja seurakunnassaan mitään pahaa, sillä hän katselee yksinomnaan Kristusta, rakasta Poikaansa. Häntä hän rakastaa, niin ettei näe hänen morsiamessaan mitään pahaa, sillä "hän on sen puhdistanut, VEDELLÄ PESTEN, SANAN KAUTTA," (Ef. 5:26).
Mutta sen, ettei nyt enää, Kristuksen hallitessa, todellisuudessa ole olemassa mitään syntiä, kuolemaa eikä kirousta, me myös joka päivä tunnustamme apostolisessa uskontunnustuksessa sanoessamme: »Minä uskon pyhän seurakunnan».
Sehän on suorastaan samaa kuin sanoisimme: Minä uskon, että seurakunnassa ei ole mitään syntiä eikä mitään kuolemaa.
Kun ne, jotka uskovat Kristukseen, eivät ole syntisiä, eivät he ole kuolemaankaan vikapäitä, vaan ovat peräti pyhiä ja vanhurskaita, synnin ja kuoleman herroja ja iankaikkisesti eläviä.
Tämän käsittää tosin ainoastaan usko; sillä me sanomme: »Minä uskon pyhän seurakunnan». Jos taas kysyt neuvoa järjeltäsi ja silmiltäsi, arvostelet asiaa aivan toisin; huomaathan sinä jumalisissa paljon sellaista, joka sinua loukkaa: huomaat heidän silloin tällöin lankeavan, tekevän syntiä, olevan heikkoja uskossa sekä vihan, kateuden ja muitten pahojen taipumusten kiusaamia, ja siis: »Seurakunta ei ole pyhä».
Mutta minä en suostu tähän päätelmään. Jos tarkastelen joko lähimmäisen persoonaa tai omaani, se koskaan ei pääse pyhäksi; mutta jos tarkastelen Kristusta, seurakunnan sovittajaa ja puhdistajaa, on se kauttaaltaan pyhä, sillä hän otti pois koko maailman synnit.
Ja tulet löytämäänki. Niitä on sinun yhdistyksessäkin, enemmän kun tarpeeksi, aivan vääriä ja Raamatun vastaisia opetuksiakin, vaikka millä mitalla. Mutta kun olet sokea, et niitä näe. Muissa sinä kyllä näet vikoja koska olet saanut oman vanhurskauden saatanalta tarkat silmät, mutta et tunne Jeesusta joka pois ottaa maailman synnit. Ja sitähän farisealaisuus juuri on, että kokee itsensä muta syntisiä paremmaksi.
Seurakunta on pyhä ja synnitöin Kristuksen tähden, mutta teidän yhdistyksessänne uskotaan katoliseen oppiin avainten vallan perimyksestä ihmiseltä toiselle. Valta ei ole ihmisen, eikä niin muodoin ihmiseltä perittävissä. Valta on Sanan ja se on sen joka sanan eli Kristuksen ottaa sydämen uskolla vastaan.
Seurakunnan rajat eivät ole suinkaan yhdistyksien tai kirkkokuntien rajat, vaan ne jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, muodostavat yhdessä yhden pyhäin yhteisen seurakunnan.
Mutta ellei tiedä, kuten vlm:kään ei tiedä, mikä on seurakunta, niin rurha meidän on keskustella.
Vlm tahtoo asettua tuomariksi toisten syntisten yli, eli hän uskoo yhdistysoppiinsa nojaten olevansa Jumalan kaltaisen, ihmisyyden yläpuolella. Ei ole ihme eyyä on paha olla eikä yhd teistyö muiden Jeesuksen opetuslasten kanssa toimi lainkaan. Tämä sinun oppisi on väärää oppia. Siitä kaikki johtuu.
Jeesus tuntee kyllä omansa ja hänen omansa tuntevat paimenensa. Kristittyjen yhteinen tunnustus kuuluu: Jeesus on Herra.
Yhdistyksenne kokoaa laumaa vain oman selkänsä taa, ei Jeesukselle Kristukselle. Eli kyse on eriseurasta, joka ei kokoa Kristuksen kanssa, vaan hajottaa laumaa omahyväisyydessään ja omassa vanhurskaudessaan.
...minä tutkin myös kansan kirkkomme tunnustuksia, jotka eivät enää ole edes luterilaisia, vaikka nimi siitä yrittää kertoa.
Ei sille voi mitään, kun totuus kirkostamme on se mikä on ja niin on tapahtumat ja asiakirjat toteen näyttäneet, ettei Raamatun mukainen oppi ole enää kansan kirkossamme ylimpänä, vaan siellä on jokin muu.
Jos et itse näe kansan kirkossamme mitään Raamatun vastaista oppia, niin olet sokea.
Mene, etsi nuo mainitsemani asiakirjat esiin ja lue itse, niin saat nähdä, että totuus on paljon julmempi, kuin sen tässä avauksessa toin esiin. Asiakirjat ovat julkisia ja kaikkien nähtävillä, joten en yritä edes valehdella, vaan perustan kirjoitukseni kirkkomme näyttämään totuuteen omasta toiminnastaan.
Ikävää, että paavilaisuus ja luterilaisuus lähenee koko ajan kovaa vauhtia.
Kirjoituksesi oli varsin hyvä ja mielenkiintoinen. On suorastaan käsittämätöntä, miten kauas Suomen luterilainen kirkko on Raamatun opetuksesta kaikonnut. Ja kun tuntuu, että kirkon ylin suunnannäyttäjä on tällä hetkellä kansa, josta kukaan ei millään tavalla juuri osallistu kirkon toimintaan edes ja joka saattaa uskoa Jeesukseen esim. profeettana ja voipa jopa lisätä mielensä mukaan opia oppeja (esim. homoudesta) tai sielunvaelluksesta tms... On hullua, että kirkko menee heidän mielensä mukaisesti. Sitä paitsi epäuskosten pappien saarnatkin on monesti yhtä jonninjoutavaa jaaritusta ties mistä, sen sijaan että pysyttäs edes jotakuinkin Raamatun sanassa...
Tuskin siellä mitään seurakuntaoppia edes on siellä karistetaan syntiset pois niin kuin pullanmurut pöytäliinasta pitojen päätyttyä ja ovet suljetaan klo 12. Siihen loppuu yhteys seurakuntalaisiin kunnes taas avataan seuraavana sunnuntaina klo 10.oo. Heidät työnnetää kylmään pakkaseen eli maailman syleilyyn johon ei lohtua saa.
Jos näet Ev.lut.kirkon opin ja uskon joltain osin vääränä, niin ensimäiseksi tulee mieleen, minkä takia silti haluat olla sen jäsen ja maksat kirkollisveron. Kirkko antaa meille kastetoimitukset, rippikoulutuksen, avioliittoon vihkimisen, sotilasvalan vannomisen,pyhäkoulun pitoa, diakoniatoimintaa,lasten päiväkerhoa, keskustelu toimintaa, ruokapalvelua ja lopuksi tietysti hautaan siunauksen,ym. ym.Lestadiolaiset eivät halua mihinkään toimitukseen kirkon omaa palvelijaa, koska uskovat, ettei se tuota siunausta, jos ei ole oma hengenheimolainen. Se on eriskummallista, koska samanlaisen siunauksen saa, vaikkei olisi lestadiolainen.
Kirkkoon on helppo tulla ,kynnys on matala, ketään ei tuomita, olo on vapaata. En nyt osaa kommentoida enempää, mutta täytyypä perehtyä asioihin tarkemmin.
Herätysliikkeet ovat aina olleet tiiviisti kirkon yhteydessä, joskin he tuovat kirkkoon aina omat tilaisuutensa ja puhujansa. Mihinkään toimituksiin ei kirkon omat palvelijat kelpaa, mutta silti ei olla asiasta närkästyneitä. Ollaan siis hyvin suvaitsevaisia, koska saammehan verotuloja myös näiltä ihmisiltä ja he saavat vastineeksi käyttää kirkon tiloja ja palveluksia.
Ymmärrän, että katolinen kirkko teki ennen vääryyksiä ja julistautui Jumalan vertaiseksi. Martti Lutheria käyttää lestadiolaiset paljon oppi-isänään. Hän oli Ev.lut.kirkon heimolainen ja taisteli katolisen kirkon harhaoppeja vastaan. En ole vielä käsittänyt, että myös Ev.lut.kirkko olisi syyllistynyt samantapaisiin harhaoppeihin.
...kuulumme kirkkoon?
Ensimmäisenä lähtökohtana on se, ettei kirkko itsessään tuo autuutta kenellekään, eikä kadota ketään.
Me toivomme ja haluamme tuke sitä, omalta osaltamme, että kirkko olisi edelleen vahva yhteiskunnan pilari ja sillä olisi se vahva rooli kansakunnassa, joka sillä on aina ollut. Tänä päivänä kirkon merkitys kuitenkin vähenee koko ajan ja itsessään kirkko myös maallistuu ja myötäilee kansakunnan mielipiteitä. Meiltä vanhiollisilta on myös edustus kirkolliskokouksessa ja siellä on se korkein päättävä kirkon elin, johon haluamme tuoda sitä Raamatun mukaista uskonnäkemystä, joka joskus tahtoo unohtua.
Myös paikallisten kirkkojen päätäntäelimissä haluamme olla mukana samasta syystä ja vaikka ei oppikysymyksissä aina yksimielisiä ollakaan, niin ei se tarkoita, etteikö kirkon toiminta ja rooli olisi meillekin tärkeä ja rakas.
Kirkkomme on siitä mielenkiintoinen, että siellä yksimielisyys rakentuu maallisen demokratian mukaan, ihan kuin poliittisessakin päätöksenteossa. Kirkon päätökset ovat lain nojalla demokratiaan sidottuja ja siten lain kuuliaisuus ei saa aiheuttaa kapinamieltä vanhoillisissa, vaikka eriävä mielipide moneen päätökseen joudutaankin jättämään.
Merkityksellistä on se, ettei eroa kirkosta haluta ottaa, vaikka oppi onkin erilainen kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, eikä kirkko halua ajaa meitä ulos, vaikka oppi onkin eri monessa kohtaa. Kansankirkkomme tunnustaa meidänkin kuuluvan vahvasti luterilaiseen kirkkoon ja emme myöskään itse siitä halua erkaantua.
Maallinen seurakunta ja hengellinen seurakunta on siis erit ja vaika hengellisesti erot on näkyvissä, niin silti haluamme olla tukemassa kaikin tavoin kirkon maallista toimintaa sen eri muodoissa.
Kaameimmalla tavalla näkyy ekumeeninen tulos siinä, ettei kansankirkkomme tuomitse enää paavilaisuutta, vaan tunnustaa sen uskon samaksi uskoksi, mihin itsekin uskoo, mutta näkee eroavaisuudet vain krisillisinä tulkintoina. Tässä on se Raamatun vastaisuus välittömästi. Mitä tulee paavlaisuuteen, niin toiminnaltaanhan ei ev.lut kirkko ole niin kuin katolinen kirkko, mutta ei myöskään tuomitse enää katolista kirkkoa sen toiminnasta, vaan tunnustaa heidän kanssaan yhteisen uskon. Tämä on Raamatun vastainen, koska tiedät sen itsekin, etei ole kuin yksi usko, yksi kaste ja yksi oppi, joka kelpaa Jumalalle.
Valitettavia tapahtumia on todellakin ollut Suomen ev.lut. kirkon toimissa.
1. naispappeuden hyväksyminen, joka sotii Raamattua ja koko kristillisen kirkon historian aikaista perinnettä vastaan.
2. yhteinen julistus vanhurskauttamisesta room.kat. kirkon kanssa. Hyvin epäilyttävä juttu, koska room.kat. kirkko sekoittaa vanhurskauttamiseen myös pyhityksen.
3. yhdistyminen anglikaanisen kirkon kanssa. Varsinaisessa yhdistymissopimuksessa ei ole mielestäni sinänsä vikaa, mutta huono asia on, että anglikaaninen kirkko ei ole sanoutunut irti artikloissaan olevasta ehtoollisopista, jonka mukaan Kristus on ehtoollisessa läsnä vain hengellisesti ja että vain kelvolliset ehtoollisvieraat vastaanottavat Kristuksen, ja että muut saavat vain leipää ja viiniä.
En vastusta oppikeskusteluja eri kristillisten ryhmien kanssa, mutta se ei ole mielestäni hyvä, että annetaan yhteisiä julistuksia ja tehdään yhdistymissopimuksia ilman, että opista ollaan oikeasti päästy yksimielisyyteen. Kristuksen seurakunta ei tosin rajoitu mihinkään tiettyyn kirkkoon tai organisaatioon, eikä siksi ole oikein tehdä jyrkkiä tuomioita sen suhteen, missä voi olla oikeaa uskoa ja missä ei. Mutta vaikka ei toisiaan helvettiin tuomittaisikaan niin ulkonainen yhteys edellyttää mielestäni yksimielisyyttä myös opista.
seurakunnasta näin, vaikka kaikki ei olekaan suoraa lainausta ja nimimerkinkin selitystä näkyy. Katsokaapa miten se eroaa kirkkomme nykyisestä seurakuntanäkemyksestä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000002142040