Tällä palstalla on väitetty, että maatalosutukien tarve syntyi vasta siitä, kun EU:ssa maataloustuotteiden tuottajahinnat romautettiin 1990-luvun alkupuolella. Koska tällainen romahduttaminen on ainakin minulle tuntematon asia, kysyisin mitä se tarkoittaa.
Jos tuottajahinnat romahdutettiin, mitä se tarkoittaa, kuka romahdutti ja millä mekanismilla? Miten ylipäätään hinta voidaan romahduttaa vapaassa markkinataloudessa, jossa pitäisi vallita kysynnän ja tarjonnan laki?
Toinen kysymys koskee sitä, että oliko tilanne ennen väitettyä romahduttamista sellainen, että tuottajat saivat jonkun oikean hinnan tuotteilleen? Jos näin oli, niin miksi ihmeessä esim. meillä Suomessa maatalousyrittäjille maksettiin tukia vielä paljon enemmän ennen EU:hun liittymistä? Itselläni ainakin yksi syy äänestää EU:hun liittymisen puolesta oli se, että järjettömistä tuista ja niiden mukanaan tuomasta ylituotannosta päästäisiin eroon.
Nimimerkit Jaakkola ja Satakunnan.. ovat ainakin puhuneet tästä romauttamisesta. Kiitos etukäteen valistuneista vastauksista.
Jos tuottajahinnat romahdutettiin, mitä se tarkoittaa, kuka romahdutti ja millä mekanismilla? Miten ylipäätään hinta voidaan romahduttaa vapaassa markkinataloudessa, jossa pitäisi vallita kysynnän ja tarjonnan laki?
Toinen kysymys koskee sitä, että oliko tilanne ennen väitettyä romahduttamista sellainen, että tuottajat saivat jonkun oikean hinnan tuotteilleen? Jos näin oli, niin miksi ihmeessä esim. meillä Suomessa maatalousyrittäjille maksettiin tukia vielä paljon enemmän ennen EU:hun liittymistä? Itselläni ainakin yksi syy äänestää EU:hun liittymisen puolesta oli se, että järjettömistä tuista ja niiden mukanaan tuomasta ylituotannosta päästäisiin eroon.
Nimimerkit Jaakkola ja Satakunnan.. ovat ainakin puhuneet tästä romauttamisesta. Kiitos etukäteen valistuneista vastauksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maataloudessa tuottajahinnat määräytyivät ennen EUta ns. maataloustulopoliittisissa kolmikantaneuvotteluissa.
Tuolloin maanviljelijän palkka pyrittiin saamaan samalle tasolle kolmikannassa neuvotellun työläisen palkan tasolle, tuotteiden hinnoittelulla.
Eu:n myötä nuo tuloneuvottelut poistuivat ja tilalle tuli pinta-alaan ja eläinmäärään perustuva tuki - sen sijaan, että tukia olisi maksettu siitä, mitä tuotetaan tai kuinka paljon.
Tuolloin maataloustuotteiden hinnat romahtivat. Ne romahtivat myös varastoitujen tuotteiden osalta.
Siirtymävaiheen aikana tuota hintaeroa kompensoitiin eri tavoin ja esimerkiksi maksettiin ns. interventiotason (EU:n sisämarkkinahinnat) mukaisia hinnantasauksia esimerkiksi varastoissa olevalle viljalle.
Esimerkiksi ennen lypsykarjatilalle maksettiin tukea niissä maitolitroissa joita tuotetaan, nykyisin eläimestä riippumatta siitä minkä verran se tuottaa. Maidon hinta on entiseen hintaan verrattuna murto-osa ja määräytyy sen laadun perusteella.
Ja mitä tulee siihen, että EU alentaa kuluttajahintoja, tämä on totta. Koska esimerkiksi viljakilon tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin mitä viljelijä saa siitä myydessään, EU maksaa kuluttajahinnan alhaalla pitämiseksi ns. syömätukea (CAP-tuki).
Näin kuluttajan ei tarvitse maksaa ruuastaan tuotantokustannuksia vastaavaa täyttä hintaa, vaan osa tuotantokustannuksista korvataan viljelijälle joka myy tuotteensa alihintaan.
t:jarmo
Kiitos vastauksesta. Se vain vahvistaa käsitystäni siitä, kuinka älyttömällä pohjalla maatalouden harjoittaminen on ollut jo pitkään. Maatalouden osalta on harjoitettu suunnitelmataloutta siihen malliin, että on menty suunnitelmasta toiseen, joka on on johtanut vääristymiin, joita sitten on puolestaan taas pitänyt jollain lailla kompensoida. Markkintaloudella näyttää olevan kovin vähän tekemistä maataloustuotteiden hinnanmuodostumisessa. Sosialistiset kokeilut eivät siis ole kokonaan loppuneet. Maataloudessa tätä kokeilua edelleen jatketaan, vaikka muualla taloudessa se on todettu toimimattomaksi.
Eipä muuten maatalous ole missään länsimaissa tai muussa kehittyneessä maailmankolkassa subventoimatonta. Paitsi dumpattavien ylijäämien osalta maailmanmarkkinahinnoilla Rotterdamissa
;-)))
t:jarmo
Tuossa sinun avauksessasi on virhe. Kyllä tukia maksettaan EU:n aikana huomattavasti enemmän kuin ennen sitä. Nyt viljelijät saavat melkein puolet tuloistaan unionin tai kansallisena tukena.
Ennen EU:ta tosiaan tuottajahinnat olivat säännösteltyjä ja olivat huomattavasti korkeammalla tasolla kuin nyt. Silloin siis kuluttaja maksoi oikeamman hinnan elintarvikkeiden raaka-aineista. Pienehkö osa viljelijän tuloista oli silloinkin tukia, jotka yleensä syntyivät siitä, että haluttiin estää elinkustannusten nousevan. Tämä järjestelmä vaati myös täydellisen tuontisäännöstelyn.
Unioniin liittymisen jälkeen tuottajahinnat määräytyvät pääsääntöisesti maailmanmarkkinoilla. Ne tosin ovat niin pienet, ettei niillä pystytä missään maailmassa tuottamaan ja niinpä kaikkialla maksetaan tukia. Kaikissa maissa halutaan jonkin asteinen omavaraisuus elintarvikkeissa. Näin syntyy ylituotantoa ja nämä maailmanmarkkinahinnat määräytyvät ylijäämäerien myynnissä, joita vielä monet valtiot tukevat vientituilla.
Unionin sisäinen tuontisäännöstely on kokonaan lopetettu. Tuotannon turvaamiseksi nykyisillä tuottajahinnoilla joudutaan siis maksamaan enemmän tukia.
Maanviljelijät eivät ole tätä sairasta EU- tukijärjestelmää luoneet, vaan sen ovat luoneen kuluttajat.
noin kaukaa hae syyllistä.
Syytä tästäkin Paavo Lipposta.
Jäätteenmäkeäkö pitäisi syyttää?
Nyt vihdoin Mielipidepankki tuli tietoiseksi siitä, että etenkin johtavissa länsimaissa, kuten USA, Ranska, Saksa, Englanti jne... maksetaan valtavia tukiaisia maataloudelle, jotta maataloustuotteiden hinnat ja siis ruoan hinta pysyisi alhaisena kuluttajille. Suomen pienenä "länsimaana" on ollut pakko mennä siihen mukaan (tai eristäytyä). Onpa hyvä asia. Kaikkien maataloustukien poisto siis aiheuttaisi rajun ruoan hinnan nousun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Olen kyllä tietoinen siitä, että länsimaissa maksetaan valtavia maataloustukia. Ne ovat viisi-kymmenen kertaa suuremmat kuin kehitysmaille suunnattu apu. Kysymys ei ole siitä, että kuluttajat saisivat halvempaa ruokaa. Ruoka tulee tietysti halvimmaksi, kun sitä tuotetaan vähäisin kustannuksin olosuhteiltaan edullisessa maaperässä ja ilmastossa. Kysymys on siitä, että nämä maat on pyrkineet elintarvikeomavaraisuuteen. Tämä puolestaan on johtanut noidankehään, josta ei päästä irti. On nimittäin niin, että kyse ei ole enää omavaraisen maatalouden suojelusta, vaan maatalouselinkeinoa harjoittavien suojelusta.
Väitätkö, että tehokkuusajattelun mukaan kehitysmaissa tuotetaan tehokkaammin !? Kyllä se kasvaa kehitysmaissakin se ruoka, mutta tarvitaan vain pirusti paljon enemmän myrkkyjä joita ei edes länsimaissa saisi käyttää. Tehokkailla myrkyillä ja lähes ilmaisella työvoimalla saadaan korvattua se tehokkus ja lisää aina vaan halvempaa ruokaa.