Urho Kekkosen suorat henkilökohtaiset yhteydet Neuvostoliiton johtajiin eivät kaikilta vaikutuksiltaan ole tulleet julki.
Itseäni on pitkään askarruttanut se, kuinka paljon UKK vaikutti NL:n harjoittamaan ulkopolitiikkaan, etenkin kylmän sodan aikana.
Oma arvaukseni on, että Kekkonen pääsi/joutui henkilökohtaisesti vaikuttamaan paljon NL:n suurvaltastrategiaan Euroopassa ja USA:n suuntaan.
t:jarmo
Itseäni on pitkään askarruttanut se, kuinka paljon UKK vaikutti NL:n harjoittamaan ulkopolitiikkaan, etenkin kylmän sodan aikana.
Oma arvaukseni on, että Kekkonen pääsi/joutui henkilökohtaisesti vaikuttamaan paljon NL:n suurvaltastrategiaan Euroopassa ja USA:n suuntaan.
t:jarmo
Vastaukset 8
Vanhimmat
UKK:n lämpöisistä suhteista sai "nauttia" koko Suomen kansa ihan viime metreille saakka .
Varmasti näin on, että suomalaiset saimme Kekkosen tuttavuuksista nauttia, mutta tarkoitan laajemmin sitä, miten Kekkonen NL:n "sisäpiiriläisenä" oli määrittelemässä sitä, minkälaista politiikkaa Neuvostoliitto harjoitti mm. Länsi-Saksaa, muita länsimaita, USAta ja Itäblokin maita kohtaan.
Venäläiset olivat tuolloin hyvin halukkaita tietämään miten oikeuttavat olemassaolonsa ja ulkopolitiikkansa länsimaihin nähden.
Suomen ulkopoliittista asiantuntemusta Neuvostoliiton asioista on kehuttu ja tähän lienee muitakin syitä kuin bilateraalinen kauppa ja kosteat kauppapöytäkirjojen allekirjoitustilaisuudet.
Mikäli Kekkosella on ollut suoraa vaikutusvaltaa Neuvostoliiton politiikkaan, näissä kuvioissa mm. DDR:n yhteydet asettuisivat sopivasti tuon politiikan osatekijöinä paikalleen.
t:jarmo
Toivotaan nyt, että Moskovan arkistot avautuisivat. Kekkosen päiväkirjoista ei tämänsuuntaisia viestejä avautunut.
Moskovasta varmaan selviää sekin missä määrin NL vaikutti Suomessa harjoitettuun politiikkaan (demokratiaan) ja mikä oli Kekkosen osuus siinä.
...että Kekkosen omatkin arkistot saadaan avattua. "Kansa haluaa tietää mitä neuvostoliiton sotakoalition kanssa keput ovat sopineet".
Teppo Uusinen
Minusta taas ei ole mitään syytä olettaa, että Kekkosella olisi ollut mitenkään merkittävä rooli suurvaltapoliittisissa suhteissa. Stalin nosti Kekkosen valtaan, koska hän oli sopiva henkilö NL:n tarpeisiin. Vastineeksi Kekkonen sai sitten NL:n tuen ja sitä myötä paljon sisäpoliittista valtaa.
Hrutshevin kaudella Kekkosella ehkä oli jonkinlaista vaikutusta, koska herrat tulivat hyvin juttuun keskenään. Mutta sillonkaan ei voi kuvitella muuta kuin, että Kekkosen merkitys oli hyvin marginaalisissa kysymyksissä.
Brezhnevin ja Kekkosen kemiat eivät toimineet kovin hyvin, joten henkilökohtaiset suhteet pysyivät melko muodollisella tasolla. Brezhneville Suomi tarkoitti Suomen kysymystä, ei muuta. Brezhnev loi omalla nimellä kulkeneen oppinsa suhteessa sosialistisatelliitteihin ja piti siitä kiinni, sanoi Kekkonen tai muut mitä tahansa.
Suomesta tuli jonkinlaista propagandaetua neukuille. Olihan kyse sosialistisen ja ei-sosialistisen valtion hyvistä naapuruussuhteista. Tästä palkinnoksi Suomi sai taloudellista etua. Muuten Suomi oli kulisseissa kuten hyvä olikin. Tuskin Kekkonen niin hullu oli, että hän olisi lähtenyt vaarantamaan Suomen suhteita NL:oon asettumalla lääkäriksi tai tuomariksi. Kekkonen varoi visusti asioita, jotka eivät koskeneet Suomea. Tämä oli käytännön puolueettomuuspolitiikkaa. Korkeintaan Kekkonen toimi viestinviejänä lännen ja idän välillä.
Oma arvaukseni on siis se, ettei Kekkosella ollut minkäänlaista roolia siinä, minkälaista politiikkaa NL harjoitti muihin maihin. Ainoa poikkeus oli Suomi. Tähän Kekkonen keskittikin sitten kaikki voimansa.
...kirjoitus on sikäli hyvä, että hän ei lähde Lasse Lehtisen ja Paavo Lipposen luoman muodin mukaisesti haukkumaan Kekksosta. Hän vain ei pidä hänen vaikutustaan neukkuihin niin suurena kuin minä.
Käsitys siitä ettei Kekkonen juurikaan vaikuttanut suurvaltapolitiikkaan on vallitseva, mutta pitäisi historiassakin uskaltaa ottaa rohkeitakin teorioita uuteen tarkasteluun.
Suomalaisia on ennenkin ollut Kremlin "kuiskaajina". Kuten SDP:n Otto Wilhelm Kuusinen, jota voidaan enimmissä määrin pitää syyllisenä NL:n ja Suomen välisiin sotiin. Hänet on mm. haudattu Kremlin muuriin. Mutta hän oli maanpetturi.
Kekkonen on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Mutta yleisestä käsityksestä huolimatta en pitäisi yllätyksenä sitä, jos tämä suomalaisena Kremlin henkilökohtaisin suhtein "sisäpiiriin" kuuluneena olisi vaikuttanut joihinkin tärkeisiin suurvaltapoliittisiin asioihin.
Ainakin vahvana mielipidevaikuttajana - ei suinkaan virallisesti.
t:jarmo
En ole niin tarkkaan seurannut, mitä Lipponen on Kekkosesta sanonut, mutta Lasse Lehtisen väitöskirjan olen kyllä lukenut. Minusta Lehtinen ei suinkaan vääristele historiaa. Onhan hänen väitöksensä hyväksytty, joten tuskin kellään pitäisi olla sisällön paikkansa pitävyyden osalta nokan koputtamista. Juhani Suomi on tosin esittänyt ulkopuolisena väitöskirjan hylkäämistä, mutta se nyt oli aika odotettavaa. Suomi on myös julkisuudessa sanonut, ettei ole koskaan Lipposen höoinöitä arvostanut. Aika erikoista puhetta ns. tiedemieheltä.
Kekkonen oli häikäilemätön sisäpolitiikassa kuten Lehtinen hyvin kuvaa. Kekkonen toimi epäparlamentaarisesti. Ulkopolitiikka tunki hänen kauttaan myös sisäpolitiikkaan. Maalaisliitto/Kepu sai täysin suhteetonta etua Kekkosen aikakaudella. Kekkonenhan piti ulkopoliittisista syistä pannassa kolmea puoluetta. Ensin tannerilais-leskiläistä SDP:tä (asevelisosialistit), jolla oli suuri kansansuosio. Sitten Kokoomusta, joka lähti demarien kanssa Honka-liitolla tiputtamaan Kekkosta. Ja tietysti ikuista Kekkosvastustajaa Vennamoa ja hänen puolueitaan (pientalonpojat ja SMP). Kekkosen toiminta johti siihen, että Suomessa vaikutti hyvin vasemmistolaiset hallitukset 70-luvulla (KePu, SKDL ja Sorsan myötä vasemmistolaistunut demaripuolue).
Kekkosen ulkopoliittiset ansiot ovat kiistattomat. Siinä Suomi häntä tarvitsi. Hintana vain oli sisäpolitiikan vääristymät ja suomettumispuheet.
Kekkosen kansansuosio ei missään vaiheessa ollut niin suuri kuin hän toivoi ja edellytti. Vuoden 1968 presidentinvaalit olivat Kekkoselle valtava pettymys, kun rupusakkiin lukeutuviksi uskotut vastaehdokkaat Vennamo ja Virkkunen keräsivät peräti kolmanneksen äänistä. Vuoden 1974 vaaleihin Kekkonen ei enää uskaltanut lähteäkään sen jälkeen, kun Vennamon SMP oli saanut kaikkien aikojen vaalivoiton eduskuntavaaleissa. Ja tästä oli seurauksena Suomen poliittisen historian yksi suurimmista häpeätahroista, kun presidentti täysin normaaleissa oloissa valitaan ohi kansan. Tässä vaiheessa jo hyvin yleisesti toivottiin, että erittäin suosittu Mauno Koivisto haastaisi Kekkosen jo seuraavissa vaaleissa.