-Eikä! ei muuteta!
-ole nyt järkevä! kun vauva syntyy tämä talo on liian pieni!
-mutta eihän pikkuvauva tarvitse hirveen paljoo tilaa! tehdään vaatekomerosta vauvahuone!
-minne me sitten laitetaan vaatteet! saat sinäkin isomman huoneen sieltä!
-Minun nykynen huoneeni on parempi!
-anu!et kyllä nyt lähde minnekkään! juoksin pois.
tuo äskeinen riita syntyi kun äiti kertoi että me muutetaan! uusikaupungi ja uusi koti, ei kiitos!
istuuduin pihakeinuun. minun vaaleat hiukset olivat ihan sotkussa kun en ole muistanut harjata niitä.
-hei piia! kuului iloinen ääni. käännyin.
-ai hei jussi!
-mikä sinut tänne toi. sanoi jussi ja nyökkäsi keinuun päin jossa minä istuin.
-mikäs tässä nyt on! sanoin ja otin vauhdit.
-no mikäspä. sanoi vuorostaan jussi ja istuutui viereiseen kiikkuun.
-arvaa mitä! sanoin ja pysäytin vauhdit.-me muutetaan!
jussikin pysäytti vauhdit.
-miksi? minne?
-iskä sai uuden työ paikan ja kummiskin me tarvittais isompi kämppä. tonne kuopioon.
-kuopioon? noh on se ihan kiva paikka. sanoi jussi vaimeana.
-en haluis muuttaa mut kun taitaa olla pakko!
-niin.
-ei oo kiva mennä kotiinkaan,eli mennäänkö siine uuteen anttonin jätskipaikkaan?
-joo mennään vaan.
anttonin jätskipaikassa oli vain muutama asiakas.
istuuduimme ikkuna paikkoihin.
-kuule piia. sanoi jussi vakavana.
-no? kysyin ja laitoin takin viereiselle tuolille.
-eihän meidän suhde katkii?
katsoin häneen vaivautuneesti.no joo jussi oli mun poikaystävä mutta...en ole enää hänestä niin kiinnostunut.
-ööh...ei. sanoin ja yritin vääntää kasvoilleni hymyn.
jussi hymyili.
-mutta nyt eiksme tilata jätskit? yritin muuttaa puheen aihetta.
-tottatosiaan! mä voin käydä...ja sä otat varmaan suklaan?
sanoi jussi ennenkuin kerkesin suutani avata. hymyilin,jussi muisti aina!
katsoin ikkunassa. näin kirkon vanhan kirkon,tai ei se enää ollut kovin vanha sillä sitä oli kunnostetettu,se oli vanha laho puukirkko,siellä pesi homekkin...
-tässä ollos hyvä! keskeytti jussi asjatukseni ja laittoi eteeni valtavan jäätelöannoksen.
voi minun tulee ikävä näitä maisemia!
oli muuttopäivä.pihassa oli muuttoauto.
yritin auttaa parhaani mukaan,paitsi äidin mukaan olen vain sotkenut.laitoin lamput väärään laatikkoon ja kirjat vaatelaatikkoon.omasta mielestäni ne olisi ihan hyvin voinut olla siellä,mutta ei. äiti hääsi minut pihalle ja teki itse sen.
-piia,ystäväsi tuli! huusi isä pihalta.
totta tosiaan ystäväni oli tullut "hyvästelemään" minut.
-terve jussi,diana,anna ja mika! huudahdin ja halasin kaikkia.-miten minun tuleekin teitä ikävä!
-samoin meidän sinua! sanoi anna,paras kaverini.
halasin annaa uudestaan.
-tulkaa auttamaan! huusi äiti.
huokaisimme,mutta lähdimme,tosin vastahakoisesti.
noniin nyt on sitten aika hyvästellä sanoin itkukurkussa.
-soittele usein! sanoi anna.
-mulle kans! sanoi diana.
-joo totta kai!
-anna! nyt on aika lähteä kuopioon päin! huusi äiti autosta.
halasin viellä kaikki ja riensin autoon.
-Hyvästiiiiii!!!! uikutin avoimesta ikkunasta. se oli varmaan kuulostanut niin hassulta että ystäväni purskahti nauruun.vilkutimme pitkälle,mutta sitten minun oli pakko laittaa pää sisälle.
-ja eikun vaan matkaan! huudahti äiti.
-n-niin. huokaisin ja läsähdin istumaan.
Toivoisin palautetta!!! =)
-ole nyt järkevä! kun vauva syntyy tämä talo on liian pieni!
-mutta eihän pikkuvauva tarvitse hirveen paljoo tilaa! tehdään vaatekomerosta vauvahuone!
-minne me sitten laitetaan vaatteet! saat sinäkin isomman huoneen sieltä!
-Minun nykynen huoneeni on parempi!
-anu!et kyllä nyt lähde minnekkään! juoksin pois.
tuo äskeinen riita syntyi kun äiti kertoi että me muutetaan! uusikaupungi ja uusi koti, ei kiitos!
istuuduin pihakeinuun. minun vaaleat hiukset olivat ihan sotkussa kun en ole muistanut harjata niitä.
-hei piia! kuului iloinen ääni. käännyin.
-ai hei jussi!
-mikä sinut tänne toi. sanoi jussi ja nyökkäsi keinuun päin jossa minä istuin.
-mikäs tässä nyt on! sanoin ja otin vauhdit.
-no mikäspä. sanoi vuorostaan jussi ja istuutui viereiseen kiikkuun.
-arvaa mitä! sanoin ja pysäytin vauhdit.-me muutetaan!
jussikin pysäytti vauhdit.
-miksi? minne?
-iskä sai uuden työ paikan ja kummiskin me tarvittais isompi kämppä. tonne kuopioon.
-kuopioon? noh on se ihan kiva paikka. sanoi jussi vaimeana.
-en haluis muuttaa mut kun taitaa olla pakko!
-niin.
-ei oo kiva mennä kotiinkaan,eli mennäänkö siine uuteen anttonin jätskipaikkaan?
-joo mennään vaan.
anttonin jätskipaikassa oli vain muutama asiakas.
istuuduimme ikkuna paikkoihin.
-kuule piia. sanoi jussi vakavana.
-no? kysyin ja laitoin takin viereiselle tuolille.
-eihän meidän suhde katkii?
katsoin häneen vaivautuneesti.no joo jussi oli mun poikaystävä mutta...en ole enää hänestä niin kiinnostunut.
-ööh...ei. sanoin ja yritin vääntää kasvoilleni hymyn.
jussi hymyili.
-mutta nyt eiksme tilata jätskit? yritin muuttaa puheen aihetta.
-tottatosiaan! mä voin käydä...ja sä otat varmaan suklaan?
sanoi jussi ennenkuin kerkesin suutani avata. hymyilin,jussi muisti aina!
katsoin ikkunassa. näin kirkon vanhan kirkon,tai ei se enää ollut kovin vanha sillä sitä oli kunnostetettu,se oli vanha laho puukirkko,siellä pesi homekkin...
-tässä ollos hyvä! keskeytti jussi asjatukseni ja laittoi eteeni valtavan jäätelöannoksen.
voi minun tulee ikävä näitä maisemia!
oli muuttopäivä.pihassa oli muuttoauto.
yritin auttaa parhaani mukaan,paitsi äidin mukaan olen vain sotkenut.laitoin lamput väärään laatikkoon ja kirjat vaatelaatikkoon.omasta mielestäni ne olisi ihan hyvin voinut olla siellä,mutta ei. äiti hääsi minut pihalle ja teki itse sen.
-piia,ystäväsi tuli! huusi isä pihalta.
totta tosiaan ystäväni oli tullut "hyvästelemään" minut.
-terve jussi,diana,anna ja mika! huudahdin ja halasin kaikkia.-miten minun tuleekin teitä ikävä!
-samoin meidän sinua! sanoi anna,paras kaverini.
halasin annaa uudestaan.
-tulkaa auttamaan! huusi äiti.
huokaisimme,mutta lähdimme,tosin vastahakoisesti.
noniin nyt on sitten aika hyvästellä sanoin itkukurkussa.
-soittele usein! sanoi anna.
-mulle kans! sanoi diana.
-joo totta kai!
-anna! nyt on aika lähteä kuopioon päin! huusi äiti autosta.
halasin viellä kaikki ja riensin autoon.
-Hyvästiiiiii!!!! uikutin avoimesta ikkunasta. se oli varmaan kuulostanut niin hassulta että ystäväni purskahti nauruun.vilkutimme pitkälle,mutta sitten minun oli pakko laittaa pää sisälle.
-ja eikun vaan matkaan! huudahti äiti.
-n-niin. huokaisin ja läsähdin istumaan.
Toivoisin palautetta!!! =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kun jaksoin kahlata 1. kappaleen läpi. Korjaa isot kirjaimet, oikeinkirjoitus, välilyönnit, välimerkit, kielioppi jne., karsi huutomerkkejä ja päätä valitsetko murteen vai kirjakielen - tai yksinkertaisesti odota 10 vuotta. Kysy sitten uudestaan. Ei millään pahalla. Tunnen tilanteen. Olen lukenut omia 15 v vanhoja tekstejä, ja ne näyttävät samanlaisilta.
Ja nettifoorumeista ei kannata ottaa mallia, oikeaoppista kieltä löydät oikeista kirjoista.
Ääh... Ihan pistää hermot riekaleiksi tämä välinpitämättömyys kirjoitussääntöjä kohtaan. Myönnän, en minäkään niitä kaikkia osaa vielä, mutta rajansa kaikella. Jos ei edes isoja kirjaimia erisnimiin jaksa pistää, ihan turha odottaa mitään kaunistelevia mielipiteitä. Hio, Hio - ja sen jälkeen vasta pistä tänne kirjoitelmiasi hyvissä mielin. Mene nyt vähän itseesi ja sen jälkeen korjaat tämän tekstin, ehkä sitten voisin lukea sen loppuun.
Kaikella kunnioituksella.
Joo, olen täysin samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Kannattaa muistaa isot alkukirjaimet, pilkut ym. jutut. Se helpottaa tarinan lukemista, kun se on kirjoitettu oikein. Kiinnitä huomiota myös välilyönnin käyttöön. Huomasin nimittääin, että olit kirjoittanut jotkut sanat yhteen... Tarinasi oli ihan kiva, vaikkakin se oli aika tavanomainen tarina. Voisit oikolukea tarinan ensin, eli korjata, jos olet kirjoittanut väärin sun muuta. En kuitenkaan ala haukkua, sillä pieniä virheitä sattuu meille kaikille... =) Ihan hyvä tarina, vähän vaan ehkä tylsä.