....jipii!7.00,asemalle,junaan ja töihin,17.30 kotiin,jossa odottaa koko yön läpi kestävä parku,valitus että et oo tarpeeksi kotonasiihen lisätään ,miljoona vitun vierasta(miten vaimolla riittää sitä sukua,omat onneksi jo kuolleet:)),jakamassa "hyviä" kasvatus/koliikinhoito neuvoja(kokemusta kaikilla viimeks 'bout 50-luvulta)....seksiä ei oo nähnykkään kuukausiin...3h unta ja sama rumba uusiksi,sivusuhde tai suicide ois tyhmien pakokeino....,tää on kolmas lapsi jo,mut ei tätä alkua jaksa kukaan heteromies täyspäisenä,vastaavia totaalihajoamis kokemuksia?,...i used to have life....
isin hermot päreinä
low
102861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos se on koliikkia se huuto loppuu yöksi, ja kun lapsi täyttää 4 kk loppuu iltahuutokin, näin ainakin meillä ja sen jälkeen on nukkunut täydet yöt.
Meillä ei ollut onneksi koliikkia mutta herätys muutaman tunnin välein yötä päivää kyllä laittoi kestävyyden koetukselle. Kun lapset oli ihan pieniä olin tosi väsynyt ja niin oli vaimokin. Töissä teki mieli nukkua mutta eihän se käynyt, kumma kyllä. Helpotti huomattavasti kun lapset alkoivat nukkua yönsä. Sanotaan, että aina niistä lapsista huolta on, murkkuiässä on sitten omat vaivansa, tai sitten ei. On meillä iso vastuu, kun pitäsi saada lapsista kasvatettua kohtalaisen täysipäisiä kansalaisia. Mutta siitä selvitää...
LOL. Oli pakko nauraa, sen verran nasevasti ja osuvasti oli kirjoitettu.
Meidän vanhin on 3.5 v ja nuorin 1.5 v, eilen koitettiin tehdä kolmatta. Välillä en tajua itseäni...
I used to have life, too...
Onhan se joskus vaikeeta tosiaan, eikä lastenhoidosta makseta kuin olematon korvaus äidille. Työmäärä on hirvittävä. Lapsiperheillekin pitää saada lomittajat, niinkuin maatalouteenkin! Hermot menee muuten välillä. Meillä onneksi suku hoitaa välillä, ja appivanhemmat ovat ihan jees!
Miks helvetis sitten duunaatte niitä mukuloita??! Jos on noin pirun vaikeeta ja raskasta niin pitäisitte huolen, että niitä kakaroita ei tule! HALOOO!! EHKÄISY ON KEKSITTY. Kuten sanontakin kuuluu: TYHMÄSTÄ PÄÄSTÄ KÄRSII KOKO RUUMIS!
P.S. Senkus ryvet itsesäälis ja ruikutat täällä, että kun on niin vaikeeta, niin vaikeeta...oivoi voi!! Itse olet ittes siihen jamaan saattanu. Etkö tosiaan tiennyt, että lapset muuttavat elämän ja parisuhteen??? "I used to have a life" (huomaa oikeinkirjoitus)...NIINPÄ!
heips... kyllä tiedän tuon.. minä kolmen lapsen äiti ja haluaisin lohduttaa sua sillä et kyllä helpottaa kunhan aika hieman kuluu..
sitä se vanhemmuus juuri on ja siinä mitataan se keskustelu/neuvottelutaito.. rakkaus ja kärsivällisyys... sanoisin et tuossa vaiheessa on suureksi eduksi se ettei kumpikin yhtä aikaa päätä että nyt erotaan:))
itse päätin joka päivä (samoin mies) et erotaan, mutta ONNEKSI ei yhtä aikaa..
noo...ero tuli mut vuosia myöhemmin eikä johtunut siitä et lastenhoito rankkaa...
joten TOIVOTAN SULLE VOIMIA JA NUKU JOSSAIN MUUALLA JOS VAIN VOIT!!
ottakaa yhteistä aikaa aina kun mahdollista, kyllä siitä selviää..
ja neuvokkaille vieraille(jotka eivät ole tervetulleita),voi haistattaa huilut..perheenne on teidän...ei heidän!!!!
tv.. mie vaan N-62
Mitäpä tuohon voisi sanoa.. voi voi. On ÄITEJÄ on ISIÄ. .. joten kait Sinullakin ne on? Ja miksi.. siinä kysymys...
Minullakin on kolme lasta. Toki meillä ei ollut kolikkia, joten se kokemus on jäänyt saamatta. Huonosti nukuttuja öitä on varmasti tarpeeksi takana.
Valitus liiasta poisolosta johtunee siitä, että myös äidin hermot on päreinä.
Sukuloisiin ei auta muu kuin kertoa, että mielenkiintoista. Lähtekääpä käymään hetkeksi noiden lasten kanssa ulkona soveltamassa ohjeita. Sen kun riittävän usein tekee, niin joukot harvenee. Jos vieraita on vielä yökylään asti, pitää tylysti kertoa, että meidän perhe opettelee uuteen tilanteeseen, joten tuletko takaisin kun kutsutaan. Herkemmät voivat suuttua, mutta joilla on ollut itsellä perhettä varmasti ymmärtävät tärkeysjärjestyksen, ainakin ajan kanssa. (Toki käy tilanne vaimon kanssa ennen kuin avaat sanallisen arkkusi)
Sitten vielä nukkumisesta, meidän perheessä on hoidettu nukkuminen periaatteellä, molempien ei tarvi kärsiä valvomisesta yhtäaikaa. Eli viikolla kun pitää kulkea töissä, vaimo on joka valvoo pääsääntöisesti. Viikonloput on minun valvomisaikaa. Parkua vaimentaa huomattavasti korvatulpat ja olohuoneen sohva. Tämä jakso ei kuitenkaan kestä niin kauan, etteikö sitä jaksa.
Jos on oikein väsynyt, niin seksikään ei ole nro. 1 tärkeysjärjestyksessä. Onhan se teidänkin tapauksessa palautunut, kun olette jo kolmannen lapsen kanssa tekemisissä.
Se vaan on niin, että meidät on tahtomattamme houkuteltu isyyden riemuihin. Vaikka alku on TOSI hankalaa niin se kyllä helpottaa.. vähän... Mutta kuitenkin kehitys menee eteenpäin ja niissä pienissä sen näkee. Ei se välttämättä vaimossa/avopuolisossa näy. Mutta asioissa on kyllä hyviäkin puolia... ne tulee aikanaan ja ne kyllä huomaa. Toivottavasti jaksat vihellellen eteenpäin. T. Kolmen tenavan iskä.
Tuossa tilanteessa kannattais ottaa siel kotona vaimolle puheeks et sul hajoo värkki. Sä et pysty elää tollasta rataa niin onhan se pakko asioiden muuttua tai tulleepi hulluks. Rohkeesti vaan hanskat tiskiin ja organisoimaan asioita ihan uusiks.. Ja ole ole muutama päivä töistä esim:saikalla (syynä stressi)