kuinka paljon varsinkin nuorille isille on merkitustä sillä että onko lapsi poika vai tyttö..oma poikaystäväni oli ultran jälkeen iloinen että lapsi oli terve,mutta en voinut olla näkemättä pettymystä hänen kasvoillaan,ku kätilö ilmoitti lapsen näyttävän olevan tyttö..joten paljon lapsen sukupuoli miehelle merkitsee..?
poika vai tyttö?
Utelias
153216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Isyyden haavekuvana on varmaan monelle miehelle rauhallinen kalaretki pojan kanssa ja yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet.
Vastaavasti kuva tyttölapsesta on ovien paiskomista, poikamieskanditaattien häätyyttelyä ... eli ikuista tahtojen taistelua.
Itselläni on kaksi tyttöä. Heidän lapsuusaika on ollut todella antoisaa. Tyttölasten avoimet hellyydenosoitukset ja paremmat sosiaaliset taidot antavat enemmän kuin intensiiviset autoleikit.
Haave pojasta säilyy silti. Ehkä pääsen joskus esim. pojan kummiksi.
meillä mies puhui koko raskauden ajan että kun sieltä poika tulee niin on kiva touhuta sen kanssa. hyvä ettei ollut jo crossipyöräkin valmiina kun poika tulee. yritin kovasti sanoa että on myös mahdollisuus että tyttö tulee. ja niin tulikin, pettymys myös näkyi hänen kasvoillaan. mutta nyt, tyttö jo 4kk ja oikea isin tyttö =) ja tulee ottamaan vielä koville kunhan pojat alkaa pyörii talon nurkalla...
kyllä sen crossipyörän tytöllekin voi hankkia!Mielestäni lapsen pitää saada harrastaa mikä lapsesta tuntuu hyvältä ja hauskalta eikä mikä on tytölle ja mikä pojalle "sopivaa".Meidän tytöstä tulee rallin maailmanmestari tai kaunoluistelun olympiavoittaja tai sitten ei kunhan nauttii elämästään
se "alkupettymys" mene pian ohi, joka tapauksessahan sieltä on tulossa oma lapsi ja tärkeintähän on se että lapsi on terve.
Siskon mies aikoinaan toivoi ensin poikaa, sitten tyttöä ja näin mieli vaihtui jatkuvasti koko raskausajan. Ja kun maailmaan lopulta tuli pikkumies, isän sydän oli samantien menetetty :)
Ei se rakkaus sukupuolta katso, tai jos se on jollekin tärkeintä, on siinä ihmisessä jotakin todella vikana.. Varmasti hätäilet ihan turhaan.
Luin näitä viestejä ja mieleeni tuli eräs tuttava menneitä vuosikymmeniltä.
Hänen vaimo oli raskaana ja mies toivoi koko ajan poikaa, kopiota itsestään. Hän käytti vauvasta odotusaikana hellittelynimeä, jota hänestä oli käytetty kun hän oli pieni..
Kun he lähtivät synnyttämään, hän vielä huikkasi kaverilleen: pidä peukkuja. Eikä tarkoittanut sitä, että kaikki menisi hyvin vaan sitä, että olisi se poika.
Tyttö syntyi.
Pettymys oli mieletön.
Tyttö oli aina puettu housuihin. Miehen toiveesta vai vaimon tahdosta, en tiedä.
Pariskunta erosi kun lapsi oli nelivuotias. Mies ei ole pitänyt yhteyttä lapseensa, joka on nyt aikuinen nuori nainen.
Toivotaan ettei alkuperäisen viestin kirjoittajalle käy samoin. Todella sääli lasta kohtaan tuollainen käytös, eihän lapsi itse sukupuoltaan voi päättää.
Toisaalta taas voi olla parempikin, ettei kirjoittamasi lapsi joutunut elämään isänsä kanssa, lapsena jota ei ikinä toivottu.
Surullinen tarina, mutta tietämättä tarkempia syitä eron taustalla en vetäisi moisia johtopäätöksiä.
Tiedän tyttölapsia, jotka eivät huoli mekkoa päälleen. Mekko voi olla tiellä leikeissä.
Jos parisuhde toimii loistavasti ja tahdotaan välttämättä poikalapsi, niin mikä estää yrittämästä uudelleen?
Minulle ainakin oli odotusaikana ihan sama kumpi tulee, vaikka vaimo tivasi tiukkaan kumpaa haluan. Tosin varmaan alitajuisesti odotin poikaa, kun tuli annettua työnimeksi "Onni". Sinänsä ihan sama kumpaa toivoo, kun siihen ei voi itse vaikuttaa. Nyt on nelikuinen pikkuinen poika.
Tiedän kyllä tapauksia, joissa odotettiin poikaa, tuli poika ja sitä poikaa ei sitten pueta punaisiin vaatteisiin, ei edes oransseihin. Vain sinisiin.
Oikkunsa kullakin.
...poikaa tuleva isä on salaa toivonut alusta asti ja saamansa pitää :) Riemunkiljahdukset olivat sanoinkuvaamattomat, kun ultrakuvassa näkyi pieni pippeli. Poikaa isä toivoi ehkä siksi, että hänen kanssaan on sitten tulevaisuudessa kiva harrastaa ns."poikien juttuja" ja että on sitten isoveli myöhemmin "huolehtimassa" pikkusisaruksistaan. Luulenpa, että jos tulokas olisi tyttö, niin yhtälailla sulattaisi iskän sydämen. Useinhan tytöistä tulee "iskän lellikkejä" :)
Ultra valehtelee usein! Kannattaa ottaa se huomioon, ennenkuin alkaa liikaa suunnitella "meidän poikien" juttuja jo ennen vauvan syntymää.
Meillä on myöskin kaksi tyttöä. Lasten isä sanoi jo ensimmäistä odottaessa, että sukupuolella ei ole väliä, kunhan on terve vauva. Ja tytöt ovat kyllä isän silmäteriä ja ihan isän tyttöjä. En tiedä onko hän salaa joskus toivonut poikaa, mutta minä ja tytöt emme sitä tiedä ja ehkä onkin hyvä niin. Meillä on kyllä kaksi kummipoikaa ja niiden kanssa saa sitten harrastaa "poikienjuttuja", tosin isä kyllä yleensä ottaa myös silloin tytöt aina mukaansa.
nykyaikana sitä on päästy elämässä sen verran helpolla, että lapsen sukupuolikin pitäisi saada itse valita...ohhoh *ihmettelee*
ei nyt ihan niinkään ..ei sitä oo tarvis saada valita vaan kysyin lapsen sukupuolen merkitystä..ei se suinkaan tarkoita sitä että pitäis olla mahdollisuus valita..se menisi jo mauttomuuden rajalle jos lapsen sukupuolen saisi valita...oman lapsen pitäis aina ollu yhtä ihana ja rakstettava oli se sitten mikä tahansa...
No minusta ainakin oli hyvä, että raskauden alkuvaiheessa, siis ultrakuvissa tai muutenkaan, lääkärit, hoitajat ja muut ammattilaiset eivät suostuneet lainkaan kommentoimaan lapsen sukupuolta. Näin saimme vaimokkeen kanssa ihan rauhassa spekuloida asialla. Siinä kuukausien kuluessa sitten vahvistui se ajatus, ettei sukupuolella ole mitään merkitystä, vaan kumpikin on ihan yhtä toivottu. Sitten viimeisessä seurantaultrassa hoitaja kysyi, että halutaanko tietää. Kuultiin, että poika sieltä on tulossa. Minä valehtelisin, jos sanoisin, ettei tuo tieto olisi lämmittänyt isän mieltä jotenkin ihan poikkeuksellisella tavalla. Varmaan ihan yhtä ylpeä olisin silti ollut tytöstäkin.
Jotenkin silti tuntuu helpommalta olla isä pojalle. Olen kuitenkin ollut poika itsekin, joten suunnilleen tiedän, millaisia ajatuksia eri ikävaiheissa pojilla on ja mitkä asiat voivat tuntua vaikeilta. Osaan sitten ehkä myöhemmin paremmin olla pojalleni hyvä isä ja kenties opastaa eteenpäin niissä mahdollisissa vaikeuksissa. Ainakin niin toivon!
Tullessani ensimmäistä kertaa isäksi, ajattelin olevan helpompaa, jos esikoinen olisi tyttö. Olen perheestä, jossa meitä lapsia oli 2 , molemmat poikia. Voi sitä tappelua...
Varsinaisesti en lapseni syntymän aikaan miettinyt sukupuolta. Toivoin tervettä lasta ja sainkin.Olin itse onnellinen Isä ja sellaisena pysyinkin, vaikka työpaikkani vanhoillinen mies valittelikin :"No voi sua, kun ei tullut poikaa!" Kyllä ärsytti moinen kommentti! Olin ainoastaan onnellinen tyttölapsen isä. Tänäpäivänä tyttöni menestyksestä erityisen ylpeä! Jaa, on minulla kaksi poikaakin...