Osoitteessa http://www.reuters.com/newsArticle.jhtml?type=healthNews&storyID=4221116 on Reutersin 27.01.2004 uutisoimana eräiden psyykelääkkeiden sivuvaikutuksia koskeva artikkeli.
Ihan tutstumisen arvoinen.
Ihan tutstumisen arvoinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin no artikkelissa puhuttiin nimenomaan PSYKOOSIlääkkeistä, jotka saattavat aiheuttaa alttiutta diabetekselle. Ei siis normaaleista masennuslääkkeistä.
Psykoosi on kyllä yleensä niin vakava tila, että mahdollisista sivuvaikutuksista on turha puhuakaan. Kuten syöpälääkkeet saattavat viedä hiukset päästä ynnä muuta mukavaa, mutta säilyy sentään henki.
Joskus pelastettavaa on paljon enemmän kuin menetettävää.
Täysin samaa mieltä ei lisättävää.
Koska esiin tuomani linkin toimivuudessa on ajoittaisia ongelmia, kirjoitan otteita Reutersin uutisesta suomeksi.
Reutersin uutisointi pohjautuu alunperin helmikuun 2004 Diabetes Caressa julkaistuun lausuntoon.
Uutisessa kerrotaan mm. että neljä merkittävää lääketieteellistä järjestöä varoittaa eräiden yleisesti määrättävien psyykelääkkeiden lisäävän mm.diabetesriskiä.
Nämä järjestöt ovat
-The American Diabetes Association
-American Psychiatric Association
-American Association of Clinical Endocrinologists
-The North American Association for the Study of Obesity
Näitä psyykelääkkeitä käytetään yleisesti erilaisiin mielensairauksiin, kuten skitsofreniaan, bipolariseen sairauteen, dementiaan, psykoottiseen masennukseen, autismiin ja kehityshäiriöihin.
Nämä organisaatiot varoittavat siitä, että nämä psyykelääkkeet lisäävät riskiä liikalihavuuteen, diabetekseen ja korkeaan kolesteroliin, mitkä kaikki lisäävät puolestaan riskiä sairastua sydänsairauksiin.
USA:n Food and Drug Administration määräsi vuonna 2003 varoitukset merkittäväksi pakkauksiin, mutta vain harvat lääketehtaat ovat näin tehneet.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin laaja ja merkittävä ryhmä lääketieteellisiä järjestöjä ilmaisee näin vakavasti huolensa lääkkeiden haittoihin.
Tämä saattaa merkitä mahdollista muutosta lääkkeiden suhteellisessa markkinoiden jaossa, jolloin tehdään tili maailmanlaajuisesti skitsofrenialääkityksen markkinavolyymista.
Uutisessa tarkoitettujen psyykelääkkeiden maailmanlaajuiset markkinat ovat yli 8 miljardia dollaria vuodessa.
Nyt varoitetaan seuraavista psyykelääkkeistä:
-Clozaril (Novartis AG)
-Risperal (Johnson&Johnson)
-Zyprexa (Eli Lilly and Co)
-Seroquel (AstraZeneca Plc)
-Geodon (Pfizer Inc)
-Abilify (Bristol-Myers Squibb Co)
Zyprexalla vuotuinen myynti on noin 4 miljardia dollaria ja siitä muodostuu noin puolet Eli Lilly and Co:n tuotosta. Yhtiön mukaan ei ole selvää, onko sen lääkkeellä suoraa yhteyttä diabetekseen, vaikka Zyprexa on yksi diabetesriskin aiheuttajista(Ks.PubMed hakusanoilla Zyprexa; diabetes). AstraZeneca sanoo samaa Seroqueilista.
Pfizerin lääke on riskinä tilaan, joka voi johtaa mahdollisesti kohtalokkaisiinkin rytmihäiriöihin.
Organisaatiot ilmoittivat, että Zyprexa ja Clozaril aiheuttavat suurimmat riskit painonnousuun, diabetekseen ja lipidihäiriöihin.
Tässä ei sinällään ole mitään uutta. En sitten tiedä mitä tuollainen varoitustarra paketissa auttaisi kun psyykkisessä kriisissä lääkkeiden käyttäminen on kuitenkin perusteltua. Lääkkeet jättäviä kroonisia psykoosipotilaita on ihan tarpeeksi nytkin kun ne kauhutarinat luetaan vain pakkausselosteesta. Siinä vasta rahaa palaa kun nämä kroonikot tulevat rundille erikoissairaanhoitoon lääkkeet jätettyään.
Skitsofrenian hoito on tuhottoman kallista, sille tuskin mitään mahtaa. Sairaus, jonka insidenssi on noin 1% väestöstä, kuluttaa länsimaissa (muistelisin, saattaa mennä vikaan) 5% BKT:sta. Atyyppiset neuroleptit (joista artikkelissa oli kyse) ovat ymmärrettävästi kalliita jos yhden molekyylin kehittäminen koeputkesta lääkepakettiin maksaa lähemmäs miljardin. Siltikin pelkkä lääkkeiden syöminen on halpaa lystiä sairaalalaitoksen ylläpitoon verrattuna. Toimivan lääkkeen kanssa laitosjaksot vähenevät.
Kumma vaan että noissa artikkeleissa ei vouhoteta vaikkapa litiumista, joka on vanha halpa psyykelääke ja jolla on mahdollisia fyysisiä sivuvaikutuksia lähes jokaisessa mahdollisessa elinryhmässä. Ehkäpä se moraalinen närkästys uppoaa paremmin kun toimittaja voi esittää miljardilukuja, jotka kuluvat näiden tuottamattomien ihmisten hoitamiseen.
Kukaan ei ole koskaan pystynyt uskottavasti ja julkisesti osoittamaan psyykelääkityksen tarpeellisuuden ja hyödyn suhteesta. Psyykelääkityksellä ei ole parantavaa vaikutusta joskaan suoranaisia todisteita sairauksista ei ole olemassakaan. Tv-sarjojen näyttelijöiden näyttelemät sairauden ja hoidon tomivuudesta kuvaa sitä miten ihmiset haluaisivat fantasioissaan sairauksien ilmenevän ja hoidon tepsivän. Todellisuudessa ne ihmiset jotka uskovat ja ylläpitävät hoitokoneistoa päivätyökseen arvioimalla toisten käytöstä ja pyrkivät lääkkeillä muokkaamaan ehkä luonnolisiakin reaktioita, ovat mieleltään takuuvarmasti sairaapaa joukkoa.
Suomessa mielenterveyden hoito on suureltaosin mielivaltaa jolla kostetaan ja rangaistaan asioissa joihinka laki on voimaton. Omallakohdalla kyseessä oli huonovointisen lähimmäisen juonikas pahanolon purkaus jolla pyrittiin johdattelemaan minun henkilökohtaista elämää lähimmäiselle mielekkääseen suuntaan.
Kaikki voivat ymmärtää sen, että mikäli ihminen on sairas, niin hän itse kokee huonovointisuutta, toisinaan jopa niinkin paljon, että ulkopuolinenkin voi tämän havaita ja lähes poikkeuksetta tämän sairaus on läpivalaisulla taikka verikokeella nähtävissä. Mikäli ihminen itse tuntee kaikesta huolimatta hyvinvointia, eikä täysin vilpittömästi voida todistaa mitään muuta, niin lääkitys on takuuvarmasti enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Lääkkeen ollessa virallisesti lääke, lääkkeellä pitää olla jotain muutakin kuin mielikuvitusvaikutuksia.
Terveelle ihmiselle lääkitys ei voi olla hyväksi.
Kaikella kunnioituksella mutta kirjoituksessasi on muutamia melko naiivilta tuntuvia käsityksiä, jotka eivät minun nähdäkseni pidä paikkaansa. Siinä olet oikeassa että psykiatria poikkeaa kaikista muista lääketieteen aloista siinä että diagnostiikka on deskriptiivistä ja perustuu potilaan käytöksen ulkoiseen arviointiin. Psykiatriassa ei koskaan tule olemaan laboratoriotestiä tai kuvausmenetelmää, jolla psyykkisiä sairaustiloja voitaisiin kartoittaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että todisteita sairauden tilasta ei olisi olemassa.
Muutenkin kirjoituksessasi vaadit lääketieteeltä sellaista formaalia metodia, joka ei koskaan tule olemaan mahdollinen. Tällä hetkellä ainoat formaalit tieteenlajit ovat matematiikka ja logiikka. Tuntuu melkein kuin ajattelisit että mikäli jotakin ilmiötä ei ole pystytty eksaktisti todistamaan niin ihmiskunnan täytyisi nostaa kädet pystyyn ja jättää ilmiö noteeraamatta. Tarkoitan tässä sairaustilan kaltaista ilmiötä, joka tuottaa potilaalle voimakasta objektiivisesti havaittavaa kärsimystä.
Psyykkiset sairaudet on kartoitettu ja tiettyjen oireiden esiintyessä päädytään johonkin diagnoosiin. Psykiatrisilla häiriötiloilla on myös sellainen ainutlaatuinen ominaisuus että itse sairaus voi estää ihmistä tiedostamasta sairauttaan.
Kirjoitat että mikäli ihminen tuntee itsensä sairaaksi hän hakee apua, muussa tapauksessa hoito on haitallista. Tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä että välineet avuntarpeen ilmaisemiseen voivat olla puutteelliset. Tuo tuntuu yhtä naiivilta kuin että lopettaisimme valtakunnallisen hätänumeron ja sulkisimme hätäkeskukset: "kyllähän ihmiset osaavat itse hakea apua jos he sitä tarvitsevat".
Psykiatria toimii ihmisten käytökseen liittyvien ilmiöiden parissa ja aina on pyrittävä erottamaan sairas käytös normaalin varianteista. En väitä että järjestelmä olisi täydellinen mutta vallitsevissa oloissa se toimii mielestäni kohtuullisen hyvin. Psyykkistä sairautta ei ole tietty luonteenlaatu, elämäntapa tai poliittinen näkemys. Psykiatrista sairaudenhoitoa voidaan antaa ihmiselle Suomen lain mukaan vastoin tahtoa mikäli: 1) potilaalla on psykoositasoinen sairaus, 2) sairaustila vaarantaa potilaan tai lähimmäisen terveyden tai turvallisuuden sekä 3) muut mielenterveyspalvelut (esim. avohoito) eivät sovellu käytettäväksi. Muussa tapauksessa hoito on vapaaehtoista.