Olen kohta kolmekymppinen nainen. Jännitän erilaisia tilanteita aivan sairaasti. Olen myöskin huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sen pahemmaksi jännitys muuttuu. Opiskeluaikoina vielä pystyin pitämään esitelmiä yms. mutta nyt ei tule enää kuuloonkaan.
Huomaan jännittäväni myös tutussa seurassa, töissä erilaisissa tilanteissa, ravintolassa yms. Kädet hikoo ja tärisee, pumppu hakkaa, tuntuu että taju lähtee. Etenkin nykyisessä työpaikassani järjestetään kaikenlaisia koulutuksia yms. todella paljon. Inhoan mennä niihin, kun pelkään koko ajan, että minulta kysytään jotain. Tuntuu etten pysty vastaamaan ja kaikki huomaavat jännitykseni. Myös syöminen vähänkin vieraassa seurassa pelottaa, kahvikuppi ei pysy kädessä muutakun kaksinkäsin, eikä myöskään soppalusikka. Yritän kaikin mahdollisin keinoin luistaa tällaisista tilanteista. Jännittäminen alkaa jo yleensä monta päivää ennen tällaisia tilanteita (jos tiedän ne etukäteen).
Kävin n. 1,5 vuotta sitten psykiatrilla, mutta sieltä ei paljon apua tullut. Ensinnäkin en pitänyt ihmisestä, ehkä se on yksi syy :) Mulle määrättiin Propralia, mutta sitä en kauaa syönyt. En halua popsia mitään lääkkeitä "turhan päiten". Ja tuntuu, etteivät ne edes auttaneet.
Tää on oikeesti ihan kauheeta. Haluaisin muiden kokemuksia asiasta ja millä ootte selvinneet elämässä eteenpäin. Onko muuten joku kokeillut hypnoosia tällaiseen tilanteeseen? Ja minkälaisin tuloksin.
Huomaan jännittäväni myös tutussa seurassa, töissä erilaisissa tilanteissa, ravintolassa yms. Kädet hikoo ja tärisee, pumppu hakkaa, tuntuu että taju lähtee. Etenkin nykyisessä työpaikassani järjestetään kaikenlaisia koulutuksia yms. todella paljon. Inhoan mennä niihin, kun pelkään koko ajan, että minulta kysytään jotain. Tuntuu etten pysty vastaamaan ja kaikki huomaavat jännitykseni. Myös syöminen vähänkin vieraassa seurassa pelottaa, kahvikuppi ei pysy kädessä muutakun kaksinkäsin, eikä myöskään soppalusikka. Yritän kaikin mahdollisin keinoin luistaa tällaisista tilanteista. Jännittäminen alkaa jo yleensä monta päivää ennen tällaisia tilanteita (jos tiedän ne etukäteen).
Kävin n. 1,5 vuotta sitten psykiatrilla, mutta sieltä ei paljon apua tullut. Ensinnäkin en pitänyt ihmisestä, ehkä se on yksi syy :) Mulle määrättiin Propralia, mutta sitä en kauaa syönyt. En halua popsia mitään lääkkeitä "turhan päiten". Ja tuntuu, etteivät ne edes auttaneet.
Tää on oikeesti ihan kauheeta. Haluaisin muiden kokemuksia asiasta ja millä ootte selvinneet elämässä eteenpäin. Onko muuten joku kokeillut hypnoosia tällaiseen tilanteeseen? Ja minkälaisin tuloksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luepa näitä näkyvillä olevia juttuja tuossa alla niin huomaat, että samoja ongelmia on pohdittu ja ratkottu(?) oikein joukolla:)
Rohkeutta Sinullekin
Suunnilleen sun ikäinen olen ja vähän samanlaisessa tilanteessa. Jännitän just noita samoja ruokailutilanteita kun sä. Monta päivää ja jopa monta viikkoa voin jännittää jotain niin pientä kuin kahvitarjoilu tai parturissa käynti. Sit kun on pakko edellä niin luulen kuolevani mutta useimmiten rauhoitun noin vartin päästä kun huomaan että tilanne ei ole niin uhkaava enää. Just tilanteet joista en pääse helposti pakoon pelottaa kuten parturi ja pitkät jonot.
En edes viitsi käydä psykiatrin luona kun tiedän että ne kuitenkin vain määrää lääkkeitä. En ole mitenkään masentunut mutta en kyllä luule että ne ymmärtää. Aion yrittää syödä paremmin, ulkoilla PALJON enemmän, nukkua enemmän ja yrittää rauhoittua mieltä jotenkin. En tiedä mitä muuta tehdä.
Hei!
Olen itse jännittäny 3 vuotta ja kaksi ensimmäistä vuotta olivat todella vaikeita. Koulu ja arkielämä kauppareissuineen ym. tuntuivat miltei mahdottomilta. Se on kuitenkin hyvä että tiedostat ongelman ja olet pohtinut sitä. Helppoahan se ei tule olemaan ja jännityksestä 'paraneminen' vie aikaa.
Lääkkeet joita jännitykseen käytetään ovat yleensä masennuslääkkeen tapaisia. söitkö kuinka kauan niitä? niissähän menee noin kuukausi ennen kuin ne alkavat vaikuttaa ja yleensä niitä pitää syödä ainakin puoli vuotta että niistä olisi hyötyä. Oma lääkkeeni on zoloft ja se on juuri sellainen lääke jota ei tunne, vasta ajan kanssa on huomannut helpotusta. Onhan sitten mahdollisuus saada 'rauhoittavia' lääkkeitä oikein vaikeisiin tilanteisiin.
Oma psykologini on sanonut, että asiasta puhuminen on hyvä mutta se ei paranna asiaa vaan niihin jännittäviin tilanteisiin tulee mennä. pahinta mitä voi tehdä on välttää niitä ja silloin se hyvältä tuntuva elintila kapenee entisestään. Joka tilanteeseen ei tule kuitenkaan mennä. itsensä pakottaminen ylivoimaisiin tilanteisiin ei tee hyvää kenellekään. Onko sinulla mahdollisuus toteuttaa tällaisia 'ehkä' tilanteita, jotka tuntuvat hankalalta mutta joihin voit kuitenkin mennä. Niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin mutta ilman sinua se ongelma ei katoa minnekään. Pystytkö saamaan uuden psykologin? kurjaa jos se ei ole sopiva ihminen!!
mutta, koita ajatellla että jännittämisessä ei ole mitään pahaa, useimmiten sitä ei edes kukaan huomaa! Tietysti jos jokapäiväinen työ jännittää on se valtava kuormitus sinulle! Olisiko sinun mahdollista saada jotain kautta pientä sairaslomaa jotta saisit levähtää, ladata akkuja ja ajatuksia ja rentoutua, saada vähän etäisyyttä jännittämiseen. Voimia sinulle!!!!!
Ei ne jännitykseen määrättävät lääkkeet ole masennus- tai mielialalääkkeiden kaltaisia-ainakaan asiansa osaavalta lääkäriltä määrättyjä. Kyllä jännitykseen tarvitaan nopeatehoisia lääkkeitä-sitä paitsi, monet ns. masennuslääkkeet tehoavat jo nopeammin. On menty eteenpäin. Totta, että rauhoittavat ovat sitten seuraava mahdollisuus ja niitä yleensä määrätäänkin mm. soso.pelkoihin yms oireisiin.
Kokemusta kun on sekä masennus- että rauhoittavista ja ties mistä mömmöistä. Liian kauan kärsinyt...
en tarkoittanut että masennuslääkkeissä menee puoltavuotta ennen kuin ne alkaa vaikuttaan vaan niitä tulee syödä pitempi aikaisesti jotta niistä olisi hyötyä jatkossakin. Kyllähän ne alkaa vaikuttaan parin viikon sisällä. Toki tarvii nopeavaikutteisia lääkkeitä, enkä nyt ole varma mitä tarkoitat näillä lääkkeillä. Itselläni on masennus ja rauhoittavista lääkkeistä kokemusta. Jännitys on yksilöllistä niin kuin lääkitystkin mutta pelkillä rauhoittavilla asiat ei korjaannu.
Itse olen jännittänyt lapsesta asti.Lukio oli aivan kamalaa,mutta selvisin.Työelämä jatkui samanlaisena.
Hakeuduin hoitoon,määrättiin rauhoittavia lääkkeitä.Ei auttanut tilanteeseen.Jouduin eläkkeelle 25 vuotiaana.
Sosiaalisettilanteet ei onnistunut nuorena,ei nyt,ei koskaan tule onnistumaankaan.
Elämän ei tarvitse perustua sosiaalisiintilanteisiin joista ei välitä.
Pitää oppia hyväksymään ja elämään sairauden kanssa.Tärkeintä on säilyttää oma mieli hyvänä.
Kaikesta huolimatta pitää olla aktiivinen elämässään.Ei saa jäädä suremaan sairauttaan,muuten tilanne karkaa käsistä.
Järjestel
Kumpa voisinkin rohkaista sinua....
Kirjoitin juuri oman viestini tänään tälle samaiselle palstalle samasta aiheesta. olo tuntuu toivottomalta, enkä ole vielä parannuskeinoa löytänyt. Betasalpaajia oon käyttänyt silloin tällöin kun osaan ennakoida pahan tilanteen ja hypnoosiakin olen kokeillut, mutta siitä ei ole kyllä mitään positiivista sanottavaa. Olihan se kiva mennä sinne tunniksi unen rajamaille, mutta siitä saatu hyöty oli tasan 0. Mielestäni oli rahojen tuhlausta, vaikka tiedä häntä, sattaahan se joillekin toimia. Hypnoosi ei kylläkään ole mikään taikakeino kaiken poistamiseksi. Siitä annetaan elokuvissa ym. täysin vääränlainen käsitys mielestäni. Mutta jos haluat jutella lisää näistä asioista -79 syntyneen naisenalun kanssa, niin luepa viestini "tuetaan toisiamme?" ja laita meiliä tulemaan!