...Oiva Härköselle ja tiedoksi Jorma Laitiselle
En voi olla tarttumatta tuohon, Oiva, mitä sanot minusta tuolle Aimo Sonniselle tuossa toisessa ketjussa. Minä en ole jämähtänyt juoksuhautoihin, en viime sodan enkä kylmän sodan. Olen ollut aina kiinnostunut historiasta, lukenut sitä paljon ja jonkin verran tutkinut arkistolähteistä alkaen, olen seurannut lähes viisikymmentä vuotta mielenkiinnolla sekä maailman- että Suomen politiikkaa, olen matkustellut paljon eri puolilla maailmaa ja myös asunut ja työskennellyt vuosia ulkomailla. Minulla on ollut tilaisuus tehdä vertailuja, suhteuttaa lukemaani, näkemääni ja kokemaani toisiinsa hieman laajemmassa kontekstissa kuin meidän kulloisessakin – ja varsinkin tämänpäiväisessä – pienessä poliittisessa kuviossa.
Näihin tekijöihin minä perustan näkemykseni maailmasta ja maamme asemasta siinä, menneisyytemme virheistä ja oikeista teoista, nykyisistä tarpeistamme ja kaikesta tapahtuvasta, ja siis myös poliittiset mielipiteeni. En ole ollut koskaan minkään puolueen jäsen, enkä aina edes sosialidemokraattikaan, mutta viime vuosikymmeninä voin sanoa tulleeni aatteen vankkumattomaksi kannattajaksi. Tähän olen päätynyt tuosta edellä kuvaavasta taustastani kumpuavalla ajattelullani ja vakaumustani ovat vahvistaneet sellaiset kansainvälisestikin arvostetut valtiomiehet kuin Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari. Mutta niin vahva vakaumukseni ei ole, että se kestäisi, jos SDP:ssä pääsisi valtaa joku Erkki Tuomiojan kaltainen haahuilija. Siitä ei liene pelkoa, sillä kyllä siellä on tulossa näkyville varsin toisenlaisia nuoremman sukupolven poliitikkoja.
Tuo nimimerkkini ”asevelisosialisti” on siis vain kunnianteko niille todellisille asevelisosialisteille, jotka pelastivat Suomen ”vaaran vuosina”, kuten Sinäkin kai jonkin verran historiaan perehtyneenä – näin olen ymmärtänyt – tiedät ja myönnät. Käytän tätä nimimerkkiä vain Suomen poliittisista asioista kirjoittaessani ja siinä sosialidemokraattien kannatusta ilmentäessäni, muulloin esiinnyn parilla muullakin nimimerkillä, joista toisen olet varmaan jo huomannut yhdistää minuun.
Sinä, Oiva, sen sijaan olet minun mielestäni jämähtänyt tuohon Suomelle eräässä suhteessa onnekkaaseenkin Kekkos- aikaan – säästyimmehän sentään pahemmalta – mutta vähintään yhtä monessa suhteessa onnettomaan – etäännyimme aivan liikaa läntisestä maailmasta ja sen meille luonnollisista arvoista, ”suometuimme” muun maailman silmissä ja saimme siitä imagovamman, jonka vasta Ahtisaari ja Lipponen pystyivät vaivoin parantamaan ja taloutemme kytkeytyi liikaa NL:oon ja jouduimme sitten NL:n romahtaessa kokemaan kovia. Minusta tuntuu, että Sinä edelleen haikailet noita aikoja, ikään kuin haluaisit meidän palaavan menneeseen, mikä kuitenkaan ei ole mahdollista, onneksi. Kiinteän kuulumisemme Eurooppaan näkyy Matti Vanhanenkin toteavan tämän aamun HS:ssa, vaikka muuten hän pyöritteleekin sanojaan hänelle ominaiseen tapaan sanomatta oikeastaan yhtään mitään.
En ole tyytyväinen tämän hallituksen politiikkaan, vaikka siinä ovat demaritkin mukana. Suurimpia tyytymättömyyteni syitä on sen epämääräinen venkoili turvallisuuskysymyksissämme, välttämättä tarvittavien ratkaisujen väistely, pelkuruus ja vastuun pakoilu. Pelkään, että me joudumme vielä maksamaan tuosta kalliin laskun. Hyvin mielelläni olisin väärässä, mutta pahoin pelkään olevani oikeassa. On monia muitakin syitä tyytymättömyyteeni. Näyttää vahvasti siltä, että hallitus ei saa mitään otetta myöskään sisäpolitiikkaan, sen sisälläkin kiistellään vero- ja maataloustuloratkaisuista, nostetaan esille toisarvoisia asioita, kuten 10 vuoden päähän ulottuvat hajasijoitusasiat, joilla vain yritetään hämätä ihmisiä ja kalastella yksinkertaisimpia sieluja kannattajiksi. Tämän aamun HS:ssä myös yrittäjien järjestöt näkyvät sanovan, että hallituksen ja yritysten puhevälit ovat nyt heikoimmat 20 vuoteen. Ja Sinä vain epätoivoisesti yrität hehkuttaa tämän hallituksen erinomaisuutta!
Sinäkään et sentään enää kehtaa ylistää Anneli Jäätteenmäkeä sankarittarena. Demokratioissa – sellainen Suomi sentään tänään on – ei sankareita panna oikeuteen, kuten tapahtui ilmeisesti ihannoimissasi järjestelmissä, vaan demokratioissa oikeuteen joutuvat vain konnat tai ainakin vahvoilla perusteilla sellaisiksi epäillyt!
LISÄYS JORMA LAITISTA VARTEN:
En minä ole yleensä ollut kovinkaan ärhäkkä, vaan peremminkin varsin maltillinen, jos verrataan eräisiin muihin täällä esiintyviin.
Enkä minä kovinkaan paljon spekuloi puolueiden kannatuksilla, en nykyisillä enkä tulevilla, sillä gallupithan siitä kertovat ja vaaleissahan se taas viimeistään nähdään. Tietenkin toivon ja vahvasti uskon, että demarit menestyvät hyvin. Aivan varmasti se tulee olemaan hallituspuolueista menestyvämpi, jo siksikin, että se on onnekseen vain "apupuolue" nykyhallituksessa ja myös vanhan historian valossa, sillä Kepuhan menetti Esko Ahon neljävuotisella hallituskaudella kannatuksensa romahdusmaisesti ja demarit pystyivät säilyttämään kannatuksensa Paavo Lipposen kahdeksanvuotisella kaudella varsin hyvin, mihin verrattuna Kepun hyvin niukka voitto oli varsin vaatimaton saavutus.
En tunnusta olevani tuo minua ärhäkämmin esiintyvä ”stadin kundi”, vaikka useimpiin hänen varsin teräviin näkemyksiinsä voinkin yhtyä ja mielelläni olisin myös yhtä hyvä runoilija. Enkä ole siinäkään mielessä ”stadin kundi”, että olisin syntyperäinen helsinkiläinen – sitä kai tuo nimimerkki haluaa sanoa – vaikka kauan täällä on varsinainen kotiosoitteeni ollutkin, mutta välillä olen ollut vuosia myös poissa, mm. ulkomailla. Käytän kyllä paria muutakin nimimerkkiä, jotka ilmentävät harrastustani ja laajempaa kuin poliittista maailmankatsomustani. Harvoin niillä nimimerkeillä esiinnyn näillä poliittisilla saiteilla.
En voi olla tarttumatta tuohon, Oiva, mitä sanot minusta tuolle Aimo Sonniselle tuossa toisessa ketjussa. Minä en ole jämähtänyt juoksuhautoihin, en viime sodan enkä kylmän sodan. Olen ollut aina kiinnostunut historiasta, lukenut sitä paljon ja jonkin verran tutkinut arkistolähteistä alkaen, olen seurannut lähes viisikymmentä vuotta mielenkiinnolla sekä maailman- että Suomen politiikkaa, olen matkustellut paljon eri puolilla maailmaa ja myös asunut ja työskennellyt vuosia ulkomailla. Minulla on ollut tilaisuus tehdä vertailuja, suhteuttaa lukemaani, näkemääni ja kokemaani toisiinsa hieman laajemmassa kontekstissa kuin meidän kulloisessakin – ja varsinkin tämänpäiväisessä – pienessä poliittisessa kuviossa.
Näihin tekijöihin minä perustan näkemykseni maailmasta ja maamme asemasta siinä, menneisyytemme virheistä ja oikeista teoista, nykyisistä tarpeistamme ja kaikesta tapahtuvasta, ja siis myös poliittiset mielipiteeni. En ole ollut koskaan minkään puolueen jäsen, enkä aina edes sosialidemokraattikaan, mutta viime vuosikymmeninä voin sanoa tulleeni aatteen vankkumattomaksi kannattajaksi. Tähän olen päätynyt tuosta edellä kuvaavasta taustastani kumpuavalla ajattelullani ja vakaumustani ovat vahvistaneet sellaiset kansainvälisestikin arvostetut valtiomiehet kuin Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari. Mutta niin vahva vakaumukseni ei ole, että se kestäisi, jos SDP:ssä pääsisi valtaa joku Erkki Tuomiojan kaltainen haahuilija. Siitä ei liene pelkoa, sillä kyllä siellä on tulossa näkyville varsin toisenlaisia nuoremman sukupolven poliitikkoja.
Tuo nimimerkkini ”asevelisosialisti” on siis vain kunnianteko niille todellisille asevelisosialisteille, jotka pelastivat Suomen ”vaaran vuosina”, kuten Sinäkin kai jonkin verran historiaan perehtyneenä – näin olen ymmärtänyt – tiedät ja myönnät. Käytän tätä nimimerkkiä vain Suomen poliittisista asioista kirjoittaessani ja siinä sosialidemokraattien kannatusta ilmentäessäni, muulloin esiinnyn parilla muullakin nimimerkillä, joista toisen olet varmaan jo huomannut yhdistää minuun.
Sinä, Oiva, sen sijaan olet minun mielestäni jämähtänyt tuohon Suomelle eräässä suhteessa onnekkaaseenkin Kekkos- aikaan – säästyimmehän sentään pahemmalta – mutta vähintään yhtä monessa suhteessa onnettomaan – etäännyimme aivan liikaa läntisestä maailmasta ja sen meille luonnollisista arvoista, ”suometuimme” muun maailman silmissä ja saimme siitä imagovamman, jonka vasta Ahtisaari ja Lipponen pystyivät vaivoin parantamaan ja taloutemme kytkeytyi liikaa NL:oon ja jouduimme sitten NL:n romahtaessa kokemaan kovia. Minusta tuntuu, että Sinä edelleen haikailet noita aikoja, ikään kuin haluaisit meidän palaavan menneeseen, mikä kuitenkaan ei ole mahdollista, onneksi. Kiinteän kuulumisemme Eurooppaan näkyy Matti Vanhanenkin toteavan tämän aamun HS:ssa, vaikka muuten hän pyöritteleekin sanojaan hänelle ominaiseen tapaan sanomatta oikeastaan yhtään mitään.
En ole tyytyväinen tämän hallituksen politiikkaan, vaikka siinä ovat demaritkin mukana. Suurimpia tyytymättömyyteni syitä on sen epämääräinen venkoili turvallisuuskysymyksissämme, välttämättä tarvittavien ratkaisujen väistely, pelkuruus ja vastuun pakoilu. Pelkään, että me joudumme vielä maksamaan tuosta kalliin laskun. Hyvin mielelläni olisin väärässä, mutta pahoin pelkään olevani oikeassa. On monia muitakin syitä tyytymättömyyteeni. Näyttää vahvasti siltä, että hallitus ei saa mitään otetta myöskään sisäpolitiikkaan, sen sisälläkin kiistellään vero- ja maataloustuloratkaisuista, nostetaan esille toisarvoisia asioita, kuten 10 vuoden päähän ulottuvat hajasijoitusasiat, joilla vain yritetään hämätä ihmisiä ja kalastella yksinkertaisimpia sieluja kannattajiksi. Tämän aamun HS:ssä myös yrittäjien järjestöt näkyvät sanovan, että hallituksen ja yritysten puhevälit ovat nyt heikoimmat 20 vuoteen. Ja Sinä vain epätoivoisesti yrität hehkuttaa tämän hallituksen erinomaisuutta!
Sinäkään et sentään enää kehtaa ylistää Anneli Jäätteenmäkeä sankarittarena. Demokratioissa – sellainen Suomi sentään tänään on – ei sankareita panna oikeuteen, kuten tapahtui ilmeisesti ihannoimissasi järjestelmissä, vaan demokratioissa oikeuteen joutuvat vain konnat tai ainakin vahvoilla perusteilla sellaisiksi epäillyt!
LISÄYS JORMA LAITISTA VARTEN:
En minä ole yleensä ollut kovinkaan ärhäkkä, vaan peremminkin varsin maltillinen, jos verrataan eräisiin muihin täällä esiintyviin.
Enkä minä kovinkaan paljon spekuloi puolueiden kannatuksilla, en nykyisillä enkä tulevilla, sillä gallupithan siitä kertovat ja vaaleissahan se taas viimeistään nähdään. Tietenkin toivon ja vahvasti uskon, että demarit menestyvät hyvin. Aivan varmasti se tulee olemaan hallituspuolueista menestyvämpi, jo siksikin, että se on onnekseen vain "apupuolue" nykyhallituksessa ja myös vanhan historian valossa, sillä Kepuhan menetti Esko Ahon neljävuotisella hallituskaudella kannatuksensa romahdusmaisesti ja demarit pystyivät säilyttämään kannatuksensa Paavo Lipposen kahdeksanvuotisella kaudella varsin hyvin, mihin verrattuna Kepun hyvin niukka voitto oli varsin vaatimaton saavutus.
En tunnusta olevani tuo minua ärhäkämmin esiintyvä ”stadin kundi”, vaikka useimpiin hänen varsin teräviin näkemyksiinsä voinkin yhtyä ja mielelläni olisin myös yhtä hyvä runoilija. Enkä ole siinäkään mielessä ”stadin kundi”, että olisin syntyperäinen helsinkiläinen – sitä kai tuo nimimerkki haluaa sanoa – vaikka kauan täällä on varsinainen kotiosoitteeni ollutkin, mutta välillä olen ollut vuosia myös poissa, mm. ulkomailla. Käytän kyllä paria muutakin nimimerkkiä, jotka ilmentävät harrastustani ja laajempaa kuin poliittista maailmankatsomustani. Harvoin niillä nimimerkeillä esiinnyn näillä poliittisilla saiteilla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sähköpostiosoitteenne toisillenne!
Härköselle ja Laitiselle:
Älkää kommentoiko.
Minä en anna sähköpostiosoitettani tahoille, joista olisi roskapostia odotettavissa.
En odotakaan kommentteja noilta joille kirjeeni osoitin. Eiväthän he voisi kommentoida muuten kuin myöntämällä minun olevan oikeassa, ja siihen heidän kanttinsa ei riitä! Tiedän kyllä, että he tämän lukevat, ja se riittää minulle vallan hyvin.
Piti vielä sanomani, että tuo esityksenihän oli tarkoitettu enemmän itseni esittelyksi väärien käsitysten torjumiseksi kuin miksikään poliittiseksi pamfletiksi, jota tarvitsisi kommentoida. Ja minä en todellakaan ole tuo "stadin kundi", vaan "asevelisosialisti" poliittisissa ja "historian harrastaja" historiallisissa yhteyksissä ja satunnaisesti joku muukin asiasta riippuen, mutta en "stadin kundi", kun en edes osaa tuota hänen joskus käyttämäänsä slangia.
Sitten vielä pieni lisäys tuohon kommenttiini, sillä seuraava nimimerkkiäni lisää selittävä kappale oli leikkautunut pois "avoimesta kirjeestäni" (toisessa ketjussa Oiva Härköselle vastatessani se on mukana): Sotakiihkoisuutta tuo nimimerkki ei millään muotoa ilmennä, sillä tiedän sodan julmuuksista keskivertokansalaista huomattavasti enemmän ja olen kokenut ne jo pikkupoikana menettämällä isäni kesällä 1941. Viime sotiemme kaltaisia koettelemuksia en haluaisi meidän tai jälkipolviemmekaan joutuvan kokemaan. Varmimpana takeena niiden torjumiseksi pidän NATO-jäsenyyttä, mikä minunkin mielestäni - kuten myös kenraali Hägglundin - olisi parempi sitten, kun NATO muodostuu tasavahvasti kaksipilariseksi Eurooppa-USA-akselilla.
Luin pitkän kirjoituksesi.
Missä sanot olevasi oikeassa?
Demareiden harvainvallan ihannoinnissako?
Salailun ihannoinnissako?
Kekkosen aikaiset salaiset arkistot kalpenevat SDP:n salaisuuksien rinnalla.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista Sinun ei tarvitse olla huolissasi.
Paavo Lipponen hoiti nekin taustahommat jo porvarihallituksen aikaan ollessaan Ulkopolitiittisen instituutin johtajana.
Ahon hallituksen aikaan Ulkoministeriön korkein virkamies Martti Ahtisaari hoiteli Suomen salaiset sitoumukset EU:n tulevaan puolustukseen.
Luepa salaisen muistion 1075 19.12.1993 kohdasta 7.
Osoite on
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=pitka
Lue satanen.comista myös ko. salailuun liittyvät asiat.
Vaikka SDP oli tuolloin opposiotiossa, olivat demarit keskeisesti mukana kuvioissa EU-suurlähettiläs Liikasen kautta.
Tiesitkö, että virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck soitti Erkki Liikaselle 19.12. 1993 kyseisestä muistio-asiasta?
Ahtisaaren (ja pääministeri Lipposen) johtamien puolustusneuvoston kokouksien asiakirjat (1996) määrättiin neljäksikymmeneksi (40) vuodeksi salaisiksi.
Ne tulevat julkisiksi vasta 32 vuoden kuluttua.
Totuutta peräten
[email protected]
Saa kai avointa kirjettä kommentoida muukin kuin asianomaiset?
Sanot ettei demokratioissa sankareita panna oikeuteen. Mistä tämän tiedät? Jäätteenmäen tapaukseen viitaten: miten hänen tekemisiään voidaan arvioida jos varsinaista asiasibstanssia ei ole tiedossa? Ainoa oikeudenmukainen - siis oikea siinä mielessä kuin lain pitäisi olla oikeuden mukainen - tapa arvioida Jäätteenmäen tekojen merkitystä voi perustua vain siihen että tiedettäisiin noiden tekojen todellinen merkitys, sisältö ja vaikutus. Niitä me emme kuitenkaan tiedä.
Nyt näyttää lisäksi siltä, ettemme koskaan niitä saakaan tietää. "Demokratiassamme" kaikki asiaan todella vaikuttavat tiedot saatetaan oikeuskäsittelyssä julistaa salaisiksi. Tällä suojellaan teoriassa "kansallista turvallisuutta" ja käytännössä mahdollisesti Paavo Lipposta. Tämä on demokratiamme todellinen tila. Kuin Orwellin kirjasta. Eräät meistä ovat demokraattisempia kuin toiset.
Saamme kyllä tietää. Pistin juuri linkit
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002220184
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002220517
Demareiden harvainvalta alkaa horjua.
Maataloustuottajien kohtalo on avain salailujen ja sotkujen selvittämiseen.
Totuutta peräten
Jorma Jaakkola
Jäätteenmäen Irak-tapauksessa on täysin unohdettu, että Ilta-Sanomat kertoi keskeiset asiat jo 10.12. 2002.
Lipponen sai silloin vaimennettua asian?
Kuka silloin vuosi tiedon Ilta-Sanomiin?
Lipposen öykkäröintiin kyllästynyt Tuomioja?
Lipposen öykkäröintiin kyllästynyt Halonen?
Minulle tämä "politikointi" ei todellakaan ole ainoa harrasteluni näilläkään saiteilla. Tuo toinen persoonani, "historian harrastaja" esiintyy parhaillaankin lohkossa "maailman menoa" otsikon "hieman uutta" alla, jos joku muukin nimittäin haluaisi hieman laajentaa näköalojaan. Mutta kiinnostaneeko, kun siinä ei puhuta sanaakaan politiikkaa ja tällä kerralla minun teemoinani ovat islam, buddhismi ja Lähi-idän myöhempi (viime vuosisadan) historia.
Kiitos vihjeestä! Etpä näköjään olekaan sellainen jätkä, mitä täällä liikkuvien enemmistö on. Myös tuo osasto (maailman näyttämöllä) on mielenkiintoisempi kuin tämä kotimaan politiikkaa jauhava, vaikka kyllä sielläkin näkyy olevan riitelyä ja muuta turhanpäiväistä. Mutta on se mielekkäämpi kuin tämä koko ajan samoja teemoja toisteleva varsin yksinkertaisten ihmisten temmellyskenttä.
Jätän kyllä terveiseni sinnekin!