Kun edellistä pääministeriä moitittiin hidaspuheiseksi, hän puolusteli itseään, että "sellainen oli Mooseskin", ja sai tuosta tuon tunnetun lempinimensä (joka hänelle olisi voitu antaa myös siksi, että hän johdatti meidät Mooseksen tavoin pois korvesta). Lipponen todella puhuu hitaasti ja melko vähänkin, mutta varmaan ajattelee nopeammin ja enemmän, sillä aina, kun hän suunsa avaa, kuulijat herkistyvät tietäen, että tulee asiaa.
Entä Vanhanen? Hänen puhehalunsa taitavat olla vielä vähäisemmät. Miksi? Varmaan hän itsekin tietää siihen syyn, mikä myös nähdään aina, kun hän suunsa avaa. Turhaan siis tälläkin saitilla on moneen kertaan ihmetelty, miksi Vanhanen pysyttelee piilossa asiassa kuin asiassa, miksi ei kommentoi sitä ja tuota.
Miksipä hän tulisi esiin kovin herkästi, kun jokainen esiintulo tuo hänelle ja hallitukselle vain miinuspisteitä.
Eilinen haastattelu HS:ssä osoitti, että hänellä ei ole mitään näkemyksiä Euroopastakaan ja Suomen EU-politiikasta. Melkoinen vastakohta visionääriseen Lipposeen verrattuna! Surkeaa, ja voi vielä koitua kohtalokkaaksi Suomelle.
Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus toteaa pääministerin haastattelusta seuraavaa:
”On ikävä kuulla pääministerin suusta näkemyksiä, joissa ei osata tai haluta antaa mitään arvoa Euroopan unionin ainutlaatuiselle syntyhistorialle ja yhdentymiskehitykselle nimenomaan yhteisten arvojen pohjalta. Siitä huolimatta Vanhanen ei halua ymmärtää keskustelua siitä, että toiset olisivat Suomessa eurooppalaisempia kuin toiset. Juuri pääministerin omat lausunnot osoittavat, kuinka erilainen on hänen näkemyksensä Euroopan unionista verrattuna hänen edeltäjänsä Paavo Lipposen näkemyksiin. On vaikea kuvitella, että ero ei ajan mittaan vaikuttaisi Suomen linjaan.”
Tietenkin se vaikuttaa Suomen linjaan, mikä puolestaan vaikuttaa Suomen asemaan ja vaikutusvaltaan unionissa ja sitä kautta siihen, mitä me unionilta saamme. Eli unioni menee menojaan meistä välittämättä ja meidät mielletään unionin takametsäläisiksi, jotka joutavatkin jäädä Venäjän vaikutuspiiriin.
Entä Vanhanen? Hänen puhehalunsa taitavat olla vielä vähäisemmät. Miksi? Varmaan hän itsekin tietää siihen syyn, mikä myös nähdään aina, kun hän suunsa avaa. Turhaan siis tälläkin saitilla on moneen kertaan ihmetelty, miksi Vanhanen pysyttelee piilossa asiassa kuin asiassa, miksi ei kommentoi sitä ja tuota.
Miksipä hän tulisi esiin kovin herkästi, kun jokainen esiintulo tuo hänelle ja hallitukselle vain miinuspisteitä.
Eilinen haastattelu HS:ssä osoitti, että hänellä ei ole mitään näkemyksiä Euroopastakaan ja Suomen EU-politiikasta. Melkoinen vastakohta visionääriseen Lipposeen verrattuna! Surkeaa, ja voi vielä koitua kohtalokkaaksi Suomelle.
Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus toteaa pääministerin haastattelusta seuraavaa:
”On ikävä kuulla pääministerin suusta näkemyksiä, joissa ei osata tai haluta antaa mitään arvoa Euroopan unionin ainutlaatuiselle syntyhistorialle ja yhdentymiskehitykselle nimenomaan yhteisten arvojen pohjalta. Siitä huolimatta Vanhanen ei halua ymmärtää keskustelua siitä, että toiset olisivat Suomessa eurooppalaisempia kuin toiset. Juuri pääministerin omat lausunnot osoittavat, kuinka erilainen on hänen näkemyksensä Euroopan unionista verrattuna hänen edeltäjänsä Paavo Lipposen näkemyksiin. On vaikea kuvitella, että ero ei ajan mittaan vaikuttaisi Suomen linjaan.”
Tietenkin se vaikuttaa Suomen linjaan, mikä puolestaan vaikuttaa Suomen asemaan ja vaikutusvaltaan unionissa ja sitä kautta siihen, mitä me unionilta saamme. Eli unioni menee menojaan meistä välittämättä ja meidät mielletään unionin takametsäläisiksi, jotka joutavatkin jäädä Venäjän vaikutuspiiriin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt Vanhasen saamattomuus on saanut jo demarit pyytämään kokoomusta avukseen. Näin demareiden pyoluesihteeri ja todennäköinen seuraava puheenjohtaja MTV3;n nettisivuilla:
"SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma korostaa, että Suomen etu vaatii vahvaa Eurooppa-politiikkaa. Samalla hän haastaa oppositiota mukaan yhteiseen EU-rintamaan.
SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma kirjoittaa MTV3:n uutisten Nettivieraana, että Suomi on saavuttanut EU:ssa jäsenyytensä ensimmäisen yhdeksän vuoden aikana tukevan aseman.
- Pääministeri Paavo Lipposen kahden hallituksen politiikka on luonut vahvat ja arvostetut perusteet suomalaiselle Eurooppa-politiikalle, Heinäluoma kirjoittaa.
Heinäluoma korostaa, että Vanhasen hallituksella on politiikassaan velvoite aktivoitua. - Nyt on lähestyttävä ja haettava tukea oppositiosta, erityisesti kokoomuksesta, hän toteaa. -Toivottavaa myös olisi, että vasemmistoliitto saisi Eurooppa-ajattelunsa kokoon. Sekin voisi olla yhteistyössä mukana, Heinäluoma jatkaa.
- Suomella ei ole varaa katsella Euroopan rajamailta, mitä muut päättävät ja tekevät. Vaihtopenkiltä ei maaleja tehdä ja paitsiossa seisomalla syötötkin loppuvat. Kansainvälisessä joukkuepelissä yhteen pelaaminen on erityisesti myös kansallinen etu, Heinäluoma toteaa."
Mitähän tämä enteilee? Minulla on omat luuloni, enkä ole niiden vuoksi lainkaan huolissani!
Hätä demarien oikeistosiivessä kasvaa. Vasemmistosiiven johtaja, ulkoministeri Erkki Tuomioja on presidentti Tarja Halosen voimakkaasti tukemana irtaantunut puolueen puheenjohtajan talutusnuorasta.
Tilanne on surkuhupaisa: ensin apua pyydettiin pääministeri Vanhaselta, mutta kun hän kohteliaasti kieltäytyi sekaantumasta hallituskumppanin sisäiseen valtataisteluun, nyt onkin käännytty jo sitten opposition puoleen!
Vanha SDP:n oikeistosiiven tukija Helsingin Sanomat on myös hälytetty apuun.
Maanantain äänestys Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajasta nouseekin tätä taustaa vasten arvoon arvaamattomaan. Jos Itälän tukema Jari Koskinen voittaa, se on viimeinen niitti Kokoomuksen SDP:n hännystelijöiden arkkuun. Jos taas Ben Zyskowicz valitaan, on Kokoomuksen pakka pahasti sekaisin ja silloin alkaa koko kevään kestävä salainen kähmiminen ja junttaaminen Itälän vaihtamiseksi uuteen puheenjohtajaan.
Kun Kokoomus keskittyy puheenjohtajan vaihtoon, siltä on kenenkään turha odottaa apua pyrkimyksiinsä. Pääministeri Matti Vanhanen voi keskittyä asemansa lujittamiseen entisestään. Myös Keskusta voi keskittyä tuleviin tavoitteisiinsa kaikessa rauhassa. -Oman ulkopoliittisen linjansa esilletuomiseen, joka ei liene Tuomiojan, eikä Lipposen, eikä Helsingin Sanomien linja. Sitä tullaankin ehkä kutsumaan Vanhasen linjaksi.
Tähän asti, Vanhasen jokainen esiintulo on kasvattanut hänen kannatustaan. Jos niin käy vastakin, raja henkilöpalvontaan alkaa olla jo lähellä. Sitä Matti Vanhanen tuskin maltillisena ja liberaalina keskustalaisena haluaa tavoitella. -Vähempikin riittää.
Tuohon ei voi sanoa muuta kuin voi, voi! Olkoonpa tuon takana tosiasioiden suhteen sokeus tai rohkeuden puute ne tunnustaa, säälittävää yhtä kaikki. Voi, voi. Ja vasta vajaa vuosi sitten Kepulla oli edessä se, mikä nyt jo takana, eli loistava tulevaisuus. Voi, voi!
Lipposen, Heinäluoman ja Erkon lehdistön hätä syvenee. Näilläkin palstoilla kirjoitetaan, että Vanhanen menettää kannatustaan, joka kerran kun suunsa avaa. Tosiasia vain, että hän on lisännyt kannatustaan koko ajan. Pääministerin Vanhasen gallup-kannatus on suurmpi kuin Lipposella oli koskaan.
Me emme tarvitse Lippoen matelua unionin suurten jäsenten edessä. Nyt on unionipolitiikkaammme jämäköitynyt. Esim. hallitusten välisessä konferenssissa paljolti Suomen ulkopoliittisen johdon, Vanhanen, Tuomioja ja Halonen, toimesta saatiin aikaan, että suurvaltojen sanelema konventin ehdotus perustuslaiksi ei mennyt läpihuutojuttuna.
Unioni ei ole mikään suuri aatteelinen kysymys. Me pidimme liittyessäme sitä lähinnä vapaakauppa-alueena, jossa vallitse vapaa ihmisten, tavaroiden ja pääomien liikkuvuus. Me emme tarvitse Lipposen ajamaa liittovaltiota emmekä sotilasliittoa.
Meidän on viisainta hakea viiteryhmämme pohjoismaista ja muista reunavaltioista kuin Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden joukosta. Sitten meidän tulee virallisissa yhteyksissä uskaltaa ajaa omaa etuamme eikä Lipposen ja hänen hengenheimolaistensa (lähinnä Kokoomus) lailla vain kumartaa syvään.
Keskustan kannatus on 25%:n pinnassa, eli aivan kohtuullinen. Nuorten keskuudessa kannatus oli ainakin pari päivää sitten suurempi mitä millään muulla puolueella.
Vanhasella suosio ei ole kuitenkaan noussut hattuun. Valtiovieraatkin hän kahvittaa omassa, melko vaatimattomassa kodissaan Nurmijärvellä. -Kerrassaan mainio mies!
Joten, jätä jo turha voivottelu, ei tässä ole hätäpäivää.
Paavo Lipponen, mies menneisyydestä, jonka puheista ja teoista kukaan ei enään välitä.
Pelko.
... mies.