Toisinaan ja toisinaan sitten taas ei

mee kirjoitti:

Tuntuu rasittavlta elää itsensä kanssa kun ei ikinä voi tietää mille tuulelle sattuu. Siis siinä mielessä että ei tiedä minä päivänä on ujo ja milloin taas itsevarma ja sosiaalinen. Toisinaan kouluun lähteminen tuntuu aivan järkyttävän vaikealta ja jos sinne nyt sattuu lähtemään niin haluaa puhua vaan ja ainoastaan sen lähimmän kaverin kanssa. Ei yleensä tule mentyä edes ruokailuun kun siellä on niin paljon ihmisiä. Ryhtikin on näinä huonoina päivinä jotenki erityisen huono kun yrittää piiloutua muilta ihmisiltä. Sitten taas tulee päiviä jolloin lähtee intoa puhkuen kouluun ja juttelee mielellään ihmisile ja tykkää olla siellä missä muutkin. Ja jos sattuu olemaan ryhmätyön tekoa niin jopa mielellään ottaa ohjat käsiin kun taas "normaalisti" istuu hiljaa ja tekee mitä muut sanoo. Kaikista pahinta tässä on että ihmiset saa minusta sellaisen kuvan että olen sellainen että en edes halua uusia tuttavuuksia ja että ajattelen muista pahaa kun en " edes suostu puhumaan". Eli siis aivan vääränläisen kuvan. Toisinaan asioiden hoitaminen( kaupassa, kelassa käynti) on aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja toisinaan on taas se tunne että" Voi jes, olen oman elämäni herra". Silloin miettii että miksi minä ikinä olen kuvitellut tämän olevan vaikeaa. Mutta nämä ajatukset saattaa vaihtua jopa minuuteittain. Ja inhottaa kun ei oikein voi suunnitella elämää eteenpäin kun ei ikinä tiedä millainen olo silloin tulee olemaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä