ottaa kantaa pääministerin Eurooppa -passiivisuuteen omassa Eurooppa -seminaarissaan.
ja näin tulee tapahtumaan !
0Äänestä
asevelisosialisti
Vanhasen eilinen haastattelu HS:ssä osoitti, että hänellä ei ole mitään näkemyksiä Euroopasta eikä Suomen EU-politiikasta. Surkeaa, ja se voi vielä koitua kohtalokkaaksi Suomelle.
Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus toteaa pääministerin haastattelusta seuraavaa:
”On ikävä kuulla pääministerin suusta näkemyksiä, joissa ei osata tai haluta antaa mitään arvoa Euroopan unionin ainutlaatuiselle syntyhistorialle ja yhdentymiskehitykselle nimenomaan yhteisten arvojen pohjalta. Siitä huolimatta Vanhanen ei halua ymmärtää keskustelua siitä, että toiset olisivat Suomessa eurooppalaisempia kuin toiset. Juuri pääministerin omat lausunnot osoittavat, kuinka erilainen on hänen näkemyksensä Euroopan unionista verrattuna hänen edeltäjänsä Paavo Lipposen näkemyksiin. On vaikea kuvitella, että ero ei ajan mittaan vaikuttaisi Suomen linjaan.”
Tietenkin se vaikuttaa Suomen linjaan, mikä puolestaan vaikuttaa Suomen asemaan ja vaikutusvaltaan unionissa ja sitä kautta siihen, mitä me unionilta saamme. Eli unioni menee menojaan meistä välittämättä ja meidät mielletään unionin takametsäläisiksi, jotka joutavatkin jäädä Venäjän vaikutuspiiriin.
Ei ole ihmettelemistä Eero Heinäluoman huolestuneisuuden kasvamisessa jo siihen mittaan, että hän vetoaa kokoomukseen edellisten hallitusten perinnön varjelemiseksi. Toivottavasti kokoomus vastuunsa tuntien vastaa huutoon.
0Äänestä
Kaiku
Hätä demarien oikeistosiivessä kasvaa. Vasemmistosiiven johtaja, ulkoministeri Erkki Tuomioja on presidentti Tarja Halosen voimakkaasti tukemana irtaantunut puolueen puheenjohtajan talutusnuorasta.
Tilanne on surkuhupaisa: ensin apua pyydettiin pääministeri Vanhaselta, mutta kun hän kohteliaasti kieltäytyi sekaantumasta hallituskumppanin sisäiseen valtataisteluun, nyt onkin käännytty jo sitten opposition puoleen!
Vanha SDP:n oikeistosiiven tukija Helsingin Sanomat on myös hälytetty apuun.
Maanantain äänestys Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajasta nouseekin tätä taustaa vasten arvoon arvaamattomaan. Jos Itälän tukema Jari Koskinen voittaa, se on viimeinen niitti Kokoomuksen SDP:n hännystelijöiden arkkuun. Jos taas Ben Zyskowicz valitaan, on Kokoomuksen pakka pahasti sekaisin ja silloin alkaa koko kevään kestävä salainen kähmiminen ja junttaaminen Itälän vaihtamiseksi uuteen puheenjohtajaan.
Kun Kokoomus keskittyy puheenjohtajan vaihtoon, siltä on kenenkään turha odottaa apua pyrkimyksiinsä. Pääministeri Matti Vanhanen voi keskittyä asemansa lujittamiseen entisestään. Myös Keskusta voi keskittyä tuleviin tavoitteisiinsa kaikessa rauhassa. -Oman ulkopoliittisen linjansa esilletuomiseen, joka ei liene Tuomiojan, eikä Lipposen, eikä Helsingin Sanomien linja. Sitä tullaankin ehkä kutsumaan Vanhasen linjaksi.
Tähän asti, Vanhasen jokainen esiintulo on kasvattanut hänen kannatustaan. Jos niin käy vastakin, raja henkilöpalvontaan alkaa olla jo lähellä. Sitä Matti Vanhanen tuskin maltillisena ja liberaalina keskustalaisena haluaa tavoitella. -Vähempikin riittää.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ottaa kantaa pääministerin Eurooppa -passiivisuuteen omassa Eurooppa -seminaarissaan.
ja näin tulee tapahtumaan !
Vanhasen eilinen haastattelu HS:ssä osoitti, että hänellä ei ole mitään näkemyksiä Euroopasta eikä Suomen EU-politiikasta. Surkeaa, ja se voi vielä koitua kohtalokkaaksi Suomelle.
Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus toteaa pääministerin haastattelusta seuraavaa:
”On ikävä kuulla pääministerin suusta näkemyksiä, joissa ei osata tai haluta antaa mitään arvoa Euroopan unionin ainutlaatuiselle syntyhistorialle ja yhdentymiskehitykselle nimenomaan yhteisten arvojen pohjalta. Siitä huolimatta Vanhanen ei halua ymmärtää keskustelua siitä, että toiset olisivat Suomessa eurooppalaisempia kuin toiset. Juuri pääministerin omat lausunnot osoittavat, kuinka erilainen on hänen näkemyksensä Euroopan unionista verrattuna hänen edeltäjänsä Paavo Lipposen näkemyksiin. On vaikea kuvitella, että ero ei ajan mittaan vaikuttaisi Suomen linjaan.”
Tietenkin se vaikuttaa Suomen linjaan, mikä puolestaan vaikuttaa Suomen asemaan ja vaikutusvaltaan unionissa ja sitä kautta siihen, mitä me unionilta saamme. Eli unioni menee menojaan meistä välittämättä ja meidät mielletään unionin takametsäläisiksi, jotka joutavatkin jäädä Venäjän vaikutuspiiriin.
Ei ole ihmettelemistä Eero Heinäluoman huolestuneisuuden kasvamisessa jo siihen mittaan, että hän vetoaa kokoomukseen edellisten hallitusten perinnön varjelemiseksi. Toivottavasti kokoomus vastuunsa tuntien vastaa huutoon.
Hätä demarien oikeistosiivessä kasvaa. Vasemmistosiiven johtaja, ulkoministeri Erkki Tuomioja on presidentti Tarja Halosen voimakkaasti tukemana irtaantunut puolueen puheenjohtajan talutusnuorasta.
Tilanne on surkuhupaisa: ensin apua pyydettiin pääministeri Vanhaselta, mutta kun hän kohteliaasti kieltäytyi sekaantumasta hallituskumppanin sisäiseen valtataisteluun, nyt onkin käännytty jo sitten opposition puoleen!
Vanha SDP:n oikeistosiiven tukija Helsingin Sanomat on myös hälytetty apuun.
Maanantain äänestys Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajasta nouseekin tätä taustaa vasten arvoon arvaamattomaan. Jos Itälän tukema Jari Koskinen voittaa, se on viimeinen niitti Kokoomuksen SDP:n hännystelijöiden arkkuun. Jos taas Ben Zyskowicz valitaan, on Kokoomuksen pakka pahasti sekaisin ja silloin alkaa koko kevään kestävä salainen kähmiminen ja junttaaminen Itälän vaihtamiseksi uuteen puheenjohtajaan.
Kun Kokoomus keskittyy puheenjohtajan vaihtoon, siltä on kenenkään turha odottaa apua pyrkimyksiinsä. Pääministeri Matti Vanhanen voi keskittyä asemansa lujittamiseen entisestään. Myös Keskusta voi keskittyä tuleviin tavoitteisiinsa kaikessa rauhassa. -Oman ulkopoliittisen linjansa esilletuomiseen, joka ei liene Tuomiojan, eikä Lipposen, eikä Helsingin Sanomien linja. Sitä tullaankin ehkä kutsumaan Vanhasen linjaksi.
Tähän asti, Vanhasen jokainen esiintulo on kasvattanut hänen kannatustaan. Jos niin käy vastakin, raja henkilöpalvontaan alkaa olla jo lähellä. Sitä Matti Vanhanen tuskin maltillisena ja liberaalina keskustalaisena haluaa tavoitella. -Vähempikin riittää.