jännityslääkkeet?

Hohhoi, kirjoittipa "moi" todella kypsän ja viisaan viestin...
No ei tietenkään nuo "lääkkeet ole mitään buranoita mitä voi napsia kun hiukan jurpoo". Eiköhän Maija tiedä sen jo sanomattakin! Jännityslääkkeitä otetaan silloin kun niitä kipeästi tarvitaan. Ja tuskinpa tuollaisia tilanteita tulee koko ajan vastaan.

Itse syön Propralia kun joudun esiintymään suurelle joukolle tai olen jossain todella tärkeässä kokouksessa tms. jossa olisi hyvä olla jännittämättä liikaa. Se kun yleensä vain pilaa koko jutun. Mulla on ongelmana kauhea sydämen tykytys josta seuraa hengästyminen. Kädet tärisee, ääni värisee ja tuntuu siltä etten saa riittävästi happea. Yritäpä sellaisessa olotilassa pitää esitelmää... Olo on kauhea!

Minulle Propral on tepsinyt. Se poistaa nuo yllämainitsemani ongelmat. Sain ihan "uuden elämän" tuon lääkkeen myötä. Ennen sitä pelkäsin esiintymistä niin paljon, että olisin varmasti jättänyt koulun kesken pelkojeni takia. Eli niin voimakkaat pelot ja oireet minulla oli. Lääkäri kirjoitti minulle myös Diapamia, mutta kokeiltuani niitä huomasin, etten tarvitse niitä. Eli Propral riittää.

Käy lääkärissä ja puhu ongelmistasi. Itse suosittelen kokeiltavaksi Propralia. Se ei aiheuta riippuvuutta niin kuin Diapam. Muutenkin rahoittavat lääkkeet (kuten Diapam) taitavat olla enempi haitallisia kuin beetasalpaajat.

Una kirjoitti:

Hohhoi, kirjoittipa "moi" todella kypsän ja viisaan viestin...
No ei tietenkään nuo "lääkkeet ole mitään buranoita mitä voi napsia kun hiukan jurpoo". Eiköhän Maija tiedä sen jo sanomattakin! Jännityslääkkeitä otetaan silloin kun niitä kipeästi tarvitaan. Ja tuskinpa tuollaisia tilanteita tulee koko ajan vastaan.

Itse syön Propralia kun joudun esiintymään suurelle joukolle tai olen jossain todella tärkeässä kokouksessa tms. jossa olisi hyvä olla jännittämättä liikaa. Se kun yleensä vain pilaa koko jutun. Mulla on ongelmana kauhea sydämen tykytys josta seuraa hengästyminen. Kädet tärisee, ääni värisee ja tuntuu siltä etten saa riittävästi happea. Yritäpä sellaisessa olotilassa pitää esitelmää... Olo on kauhea!

Minulle Propral on tepsinyt. Se poistaa nuo yllämainitsemani ongelmat. Sain ihan "uuden elämän" tuon lääkkeen myötä. Ennen sitä pelkäsin esiintymistä niin paljon, että olisin varmasti jättänyt koulun kesken pelkojeni takia. Eli niin voimakkaat pelot ja oireet minulla oli. Lääkäri kirjoitti minulle myös Diapamia, mutta kokeiltuani niitä huomasin, etten tarvitse niitä. Eli Propral riittää.

Käy lääkärissä ja puhu ongelmistasi. Itse suosittelen kokeiltavaksi Propralia. Se ei aiheuta riippuvuutta niin kuin Diapam. Muutenkin rahoittavat lääkkeet (kuten Diapam) taitavat olla enempi haitallisia kuin beetasalpaajat.

Mulla on tismalleen samat jännitysoireet, kun sulla: käsien tärinä, äänen värinä, sydämen mieletön tykytys. Ei siinä tilassa kyllä mitään puheita, esitelmiä yms. paljon pidellä. Ja jo se, että pelkää muiden huomaavan sen ylenpalttisen jännittämisen, lisää vain entisestään pelkoa ja näin ollen noita oireita.

Kun sanoit, että Propral riittää sinulle, niin onko se sitten miedompaa kun esim. Diapam? Nimittäin sillon kerran kun kokeilin 5 mg:sen Diapamin yhteen pieneen esitelmäjuttuun, niin kyllä se auttoi, mutta varmasti minusta huomasi silti, että jännitin. Eli haluan varman lääkkeen, minkä kanssa olo on ns. turvallinen eli jos se Propral on miedompi, kuin 5mg:n Diapam, niin taidan ottaa ensi esiintymiskerrallakin Diapamin.
Sain (/otin) äidiltäni yhden Propralin, mutta en tiedä sen vahvuutta. Luulisin kuitenkin, että ei se ole kovin vahva, sillä äitini Diapamitkin on vaan 5mg:sia.

Pitäisi varmaan mennä juttelemaan tästä jännittämisestä lääkärini kanssa, ettei tarvitsisi aina äidiltä salaa ottaa noita lääkkeitä. Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani.

Maija kirjoitti:

Mulla on tismalleen samat jännitysoireet, kun sulla: käsien tärinä, äänen värinä, sydämen mieletön tykytys. Ei siinä tilassa kyllä mitään puheita, esitelmiä yms. paljon pidellä. Ja jo se, että pelkää muiden huomaavan sen ylenpalttisen jännittämisen, lisää vain entisestään pelkoa ja näin ollen noita oireita.

Kun sanoit, että Propral riittää sinulle, niin onko se sitten miedompaa kun esim. Diapam? Nimittäin sillon kerran kun kokeilin 5 mg:sen Diapamin yhteen pieneen esitelmäjuttuun, niin kyllä se auttoi, mutta varmasti minusta huomasi silti, että jännitin. Eli haluan varman lääkkeen, minkä kanssa olo on ns. turvallinen eli jos se Propral on miedompi, kuin 5mg:n Diapam, niin taidan ottaa ensi esiintymiskerrallakin Diapamin.
Sain (/otin) äidiltäni yhden Propralin, mutta en tiedä sen vahvuutta. Luulisin kuitenkin, että ei se ole kovin vahva, sillä äitini Diapamitkin on vaan 5mg:sia.

Pitäisi varmaan mennä juttelemaan tästä jännittämisestä lääkärini kanssa, ettei tarvitsisi aina äidiltä salaa ottaa noita lääkkeitä. Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani.

Tuo esiintymisjännitys on ihan normaalia. Joskus se saattaa saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että lääkitys on paikallaan. Lääkkeistä sen verran, että tuo Propral on beettasalpaaja, joka alunperin kehitettiin juuri kohonneen pulssin rauhoittamiseen. Sitä käytettiin lääkityksenä henkilöille, joiden sydämen lyöntitiheys oli syystä tai toisesta koholla esim infarktin jälkihoidossa. Isompina annostuksina lääke myös alentaa verenpainetta, eli sitä voidaan määrätä myös verenpainetautiin. Samalla mekanismilla se poistaa myös noita esiintymisjännityksen mukanaan tuomia ikäviä oireita kohonnut pulssi, hikoilu, vapina jne. Useimmille jännittäjille 5-10 mg Propralia otettuna n. tunti ennen tilaisuutta riittää estämään nuo pelkotilat. Lääke on turvallinen sikäli, ettei siihen synny riippuvuutta. Toinen tapa on sitten käyttää noita rauhoittavia bentsodiatsepiineja, joiden vaikutusmekanismi on toinen. Tilapäisesti silloin tällöin otettuna ongelmia niidenkään käytössä tuskin esiintyy, mutta säännöllisesti käytettynä niihin syntyy riippuvuus ja toleranssin vuoksi annosta joudutaan kasvattamaan ja kasvattamaan halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tästä seuraa kierre, jota on joskus äärimmäisen vaikeata jopa mahdotonta katkaista. Mene Maija hyvä käymään lääkärissä ja juttele tästä ongelmastasi täysin avoimesti. Kokeile, jos selviäisit tuolla Propralilla. Jos et, muista bentsodiatsepiinien vaarat ja käytä harkitusti ja harvoin. Älä missään tapauksessa syö toiselle määrättyjä lääkkeitä ominpäin.

Maija kirjoitti:

Mulla on tismalleen samat jännitysoireet, kun sulla: käsien tärinä, äänen värinä, sydämen mieletön tykytys. Ei siinä tilassa kyllä mitään puheita, esitelmiä yms. paljon pidellä. Ja jo se, että pelkää muiden huomaavan sen ylenpalttisen jännittämisen, lisää vain entisestään pelkoa ja näin ollen noita oireita.

Kun sanoit, että Propral riittää sinulle, niin onko se sitten miedompaa kun esim. Diapam? Nimittäin sillon kerran kun kokeilin 5 mg:sen Diapamin yhteen pieneen esitelmäjuttuun, niin kyllä se auttoi, mutta varmasti minusta huomasi silti, että jännitin. Eli haluan varman lääkkeen, minkä kanssa olo on ns. turvallinen eli jos se Propral on miedompi, kuin 5mg:n Diapam, niin taidan ottaa ensi esiintymiskerrallakin Diapamin.
Sain (/otin) äidiltäni yhden Propralin, mutta en tiedä sen vahvuutta. Luulisin kuitenkin, että ei se ole kovin vahva, sillä äitini Diapamitkin on vaan 5mg:sia.

Pitäisi varmaan mennä juttelemaan tästä jännittämisestä lääkärini kanssa, ettei tarvitsisi aina äidiltä salaa ottaa noita lääkkeitä. Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani.

Minusta tuntuu, että Propral ei ole miedompaa kuin 5 mg Diapam. Tai niitä nyt on vähän vaikea verrata, kun ne vaikuttavat niin eri tavalla. Diapam rauhoittaa mieltä, mutta Propral poistaa sen käsien ja koko kropan tärinän ja äänen värinän, sekä pitää sydämen lyönnit normaalina. Ja rauhoittaa se Propralikin mieltä.

Eli mulle on riittänyt Propral. Mulla ei niinkään ole ollut ongelmana se, etteikö mieli ois ollu rauhallinen vaan ne fyysiset oireet ovat olleet se pääongelma. Eli siis vaikka olen yrittänyt olla rauhallinen, niin ne fyysiset jännitysoireet ovat silti tulleet. En siis ole uskaltanut mennä pelkän Diapamin turvin esitelmää pitämään. Pelkään, että jos se ei poistakaan sitä tärinää ja sydämen tykytystä, ainakaan niin hyvin kuin Propral.

Suosittelen, että menet lääkäriin ja pyydät saada sekä propralia että Diapamia. Mulla on Propral muistaakseni 10 mg ja Diapam 5 mg. Ota molempia yksi noin tunti ennen jännittävää tilannetta ja katso miten ne tepsii. Jätä sitten jossakin vaiheessa tuo Diapam pois ja katso miltä sitten tuntuu. Itse tein näin ja huomasin, ettei Diapamilla ole paljon vaikutusta. Tietysti jos esiintyminen ilman Diapamia tuntuu vaikealta, niin ota sitten jatkossakin molempia.

Minuakin hävetti aivan mielettömästi mennä puhumaan jännittämisestä tk-lääkärille. En kertonut jännityksestä enkä lääkkeistä kuin äidille ja siskoilleni ja senkin tein melkein itku kurkussa. Myöskään poikakaverilleni en kehdannut kertoa, vaikka asuttiin yhdessä! Häpesin niin paljon... Luulin olevani ainoa "kummajainen" jolla jännittäminen meni niin "överiksi".

Eli ei muuta kuin tsemppiä! Uskon, että saat avun nuista lääkkeistä kun kerta minäkin paatunut jännittäjä sain niistä avun.

Maija kirjoitti:

Mulla on tismalleen samat jännitysoireet, kun sulla: käsien tärinä, äänen värinä, sydämen mieletön tykytys. Ei siinä tilassa kyllä mitään puheita, esitelmiä yms. paljon pidellä. Ja jo se, että pelkää muiden huomaavan sen ylenpalttisen jännittämisen, lisää vain entisestään pelkoa ja näin ollen noita oireita.

Kun sanoit, että Propral riittää sinulle, niin onko se sitten miedompaa kun esim. Diapam? Nimittäin sillon kerran kun kokeilin 5 mg:sen Diapamin yhteen pieneen esitelmäjuttuun, niin kyllä se auttoi, mutta varmasti minusta huomasi silti, että jännitin. Eli haluan varman lääkkeen, minkä kanssa olo on ns. turvallinen eli jos se Propral on miedompi, kuin 5mg:n Diapam, niin taidan ottaa ensi esiintymiskerrallakin Diapamin.
Sain (/otin) äidiltäni yhden Propralin, mutta en tiedä sen vahvuutta. Luulisin kuitenkin, että ei se ole kovin vahva, sillä äitini Diapamitkin on vaan 5mg:sia.

Pitäisi varmaan mennä juttelemaan tästä jännittämisestä lääkärini kanssa, ettei tarvitsisi aina äidiltä salaa ottaa noita lääkkeitä. Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani.

> "Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani."

Tässä puhuu sinun sairautesi. Se ei halua sinun etsivän apua, vaan vaatii sinua olemaan vahva. Heti kun alat puhua ongelmastasi jollekulle, sairautesi huutaa korvaasi "lopeta heti, et kai halua muiden huomaavan heikkouttasi?!"

Kuinka kauan aiot antaa sairautesi määräillä sinua? Olisiko aika sanoa sille, että "turpa kiinni, minä olen juuri niin heikko kuin minua huvittaa"?

Una kirjoitti:

Minusta tuntuu, että Propral ei ole miedompaa kuin 5 mg Diapam. Tai niitä nyt on vähän vaikea verrata, kun ne vaikuttavat niin eri tavalla. Diapam rauhoittaa mieltä, mutta Propral poistaa sen käsien ja koko kropan tärinän ja äänen värinän, sekä pitää sydämen lyönnit normaalina. Ja rauhoittaa se Propralikin mieltä.

Eli mulle on riittänyt Propral. Mulla ei niinkään ole ollut ongelmana se, etteikö mieli ois ollu rauhallinen vaan ne fyysiset oireet ovat olleet se pääongelma. Eli siis vaikka olen yrittänyt olla rauhallinen, niin ne fyysiset jännitysoireet ovat silti tulleet. En siis ole uskaltanut mennä pelkän Diapamin turvin esitelmää pitämään. Pelkään, että jos se ei poistakaan sitä tärinää ja sydämen tykytystä, ainakaan niin hyvin kuin Propral.

Suosittelen, että menet lääkäriin ja pyydät saada sekä propralia että Diapamia. Mulla on Propral muistaakseni 10 mg ja Diapam 5 mg. Ota molempia yksi noin tunti ennen jännittävää tilannetta ja katso miten ne tepsii. Jätä sitten jossakin vaiheessa tuo Diapam pois ja katso miltä sitten tuntuu. Itse tein näin ja huomasin, ettei Diapamilla ole paljon vaikutusta. Tietysti jos esiintyminen ilman Diapamia tuntuu vaikealta, niin ota sitten jatkossakin molempia.

Minuakin hävetti aivan mielettömästi mennä puhumaan jännittämisestä tk-lääkärille. En kertonut jännityksestä enkä lääkkeistä kuin äidille ja siskoilleni ja senkin tein melkein itku kurkussa. Myöskään poikakaverilleni en kehdannut kertoa, vaikka asuttiin yhdessä! Häpesin niin paljon... Luulin olevani ainoa "kummajainen" jolla jännittäminen meni niin "överiksi".

Eli ei muuta kuin tsemppiä! Uskon, että saat avun nuista lääkkeistä kun kerta minäkin paatunut jännittäjä sain niistä avun.

Ihmettelen miten pärjäätte 10 mg Propraleilla ? Ei ihme jos vielä Diapameja pitää ottaa...

Itse käytän 40 mg Propraleja sanotaanko että kokouksia yms. ennen 1 kpl ja jos joudun pitämään esitelmän niin 2 tabua (=80 mg) pari tuntia ennen. Eikä vaikutus loppujen lopuksi tuollakaan annostuksella kestä montaa tuntia.

Oon kyllä sitä mieltä että nostaakaa mieluummin beetasalpaajien annostusta kuin edes harkitsette Diapameja yms. rauhottavia. Beetasalpaajista ei ole ollut koskaan mitään sivuvaikutuksia ainakaan mulle, mitä nyt hikoilee vähän enemmän.

Una kirjoitti:

Minusta tuntuu, että Propral ei ole miedompaa kuin 5 mg Diapam. Tai niitä nyt on vähän vaikea verrata, kun ne vaikuttavat niin eri tavalla. Diapam rauhoittaa mieltä, mutta Propral poistaa sen käsien ja koko kropan tärinän ja äänen värinän, sekä pitää sydämen lyönnit normaalina. Ja rauhoittaa se Propralikin mieltä.

Eli mulle on riittänyt Propral. Mulla ei niinkään ole ollut ongelmana se, etteikö mieli ois ollu rauhallinen vaan ne fyysiset oireet ovat olleet se pääongelma. Eli siis vaikka olen yrittänyt olla rauhallinen, niin ne fyysiset jännitysoireet ovat silti tulleet. En siis ole uskaltanut mennä pelkän Diapamin turvin esitelmää pitämään. Pelkään, että jos se ei poistakaan sitä tärinää ja sydämen tykytystä, ainakaan niin hyvin kuin Propral.

Suosittelen, että menet lääkäriin ja pyydät saada sekä propralia että Diapamia. Mulla on Propral muistaakseni 10 mg ja Diapam 5 mg. Ota molempia yksi noin tunti ennen jännittävää tilannetta ja katso miten ne tepsii. Jätä sitten jossakin vaiheessa tuo Diapam pois ja katso miltä sitten tuntuu. Itse tein näin ja huomasin, ettei Diapamilla ole paljon vaikutusta. Tietysti jos esiintyminen ilman Diapamia tuntuu vaikealta, niin ota sitten jatkossakin molempia.

Minuakin hävetti aivan mielettömästi mennä puhumaan jännittämisestä tk-lääkärille. En kertonut jännityksestä enkä lääkkeistä kuin äidille ja siskoilleni ja senkin tein melkein itku kurkussa. Myöskään poikakaverilleni en kehdannut kertoa, vaikka asuttiin yhdessä! Häpesin niin paljon... Luulin olevani ainoa "kummajainen" jolla jännittäminen meni niin "överiksi".

Eli ei muuta kuin tsemppiä! Uskon, että saat avun nuista lääkkeistä kun kerta minäkin paatunut jännittäjä sain niistä avun.

Joo täytynee sitten kokeilla sitä Propralia ja lupaan mennä joskus keskustelemaan lääkärini kanssa tästä jännittämisestä. Tuosta vielä sen verran, kun sanoit, että ota molempia (Propralia ja Diapamia) ennen jännittävää tilannetta, niin voiko niitä siis ottaa molempia yhtä aikaa? Kiitos vaan kaikille avusta ja kaikkea hyvää! Ja rauhallista kevään odotusta!=)

Maija kirjoitti:

Joo täytynee sitten kokeilla sitä Propralia ja lupaan mennä joskus keskustelemaan lääkärini kanssa tästä jännittämisestä. Tuosta vielä sen verran, kun sanoit, että ota molempia (Propralia ja Diapamia) ennen jännittävää tilannetta, niin voiko niitä siis ottaa molempia yhtä aikaa? Kiitos vaan kaikille avusta ja kaikkea hyvää! Ja rauhallista kevään odotusta!=)

Noista vielä, että jos Propralin ja Diapamin voi ottaa molemmat samalla kertaa, niin ei kai siitä tule mitenkään sekava olo? (tavallaan kun pieni humala). Nimittäin sellaista en haluaisi.

Maija kirjoitti:

Mulla on tismalleen samat jännitysoireet, kun sulla: käsien tärinä, äänen värinä, sydämen mieletön tykytys. Ei siinä tilassa kyllä mitään puheita, esitelmiä yms. paljon pidellä. Ja jo se, että pelkää muiden huomaavan sen ylenpalttisen jännittämisen, lisää vain entisestään pelkoa ja näin ollen noita oireita.

Kun sanoit, että Propral riittää sinulle, niin onko se sitten miedompaa kun esim. Diapam? Nimittäin sillon kerran kun kokeilin 5 mg:sen Diapamin yhteen pieneen esitelmäjuttuun, niin kyllä se auttoi, mutta varmasti minusta huomasi silti, että jännitin. Eli haluan varman lääkkeen, minkä kanssa olo on ns. turvallinen eli jos se Propral on miedompi, kuin 5mg:n Diapam, niin taidan ottaa ensi esiintymiskerrallakin Diapamin.
Sain (/otin) äidiltäni yhden Propralin, mutta en tiedä sen vahvuutta. Luulisin kuitenkin, että ei se ole kovin vahva, sillä äitini Diapamitkin on vaan 5mg:sia.

Pitäisi varmaan mennä juttelemaan tästä jännittämisestä lääkärini kanssa, ettei tarvitsisi aina äidiltä salaa ottaa noita lääkkeitä. Mutta jo ajatus puhua tästä asiasta jollekin tutulle tuntuu vaikealta. Ehkä en vain halua, että muut saa tietää ongelmastani.

mulla on kanssa aivan samat oireet. alkoi joskus yläasteella. lukio meni kuitenkin oikein hyvin. olen todella sosiaalinen, pystyn kyllä puhumaan hyvin ihmisten kanssa, mutta esitelmät ovat aivan oma maailmansa! kädet hikoilee, hengitys salpautuu, yritä siinä sitten puhua ilman, että lauseet jää kesken. Propralista olen lukenut paljon positiivista, ajattelinkin mennä sellaisen reseptin hankkimaan.
opiskelutkin on tyssätä liiallisen jännitämisen takia, esitelmän, puheet ym. tuntuu vaan niin pahalta! vaikka esim. elintarvike-ekonomia opiskelut yliopistolla kiinnostaisivat niin en taida uskaltaa käydä siellä koulussa, koska kuitenkin on paljon esitelmiä yms. hiljanen en todellakaan ole!lähes aina äänessä, enkä ole koulukiusattu tai mitään. lukiossakin urheilu ja kaverit kiinnostivat paljon enemmän kuin itse opiskelu=) olisko propralista mulle apua? ja kertokaa jotain kommenteja, auttaa kun lukee näitä juttuja! tsemppiä vaan kaikille kohtalotovereille ja hyvää kevättä!!
lukiossa edustin koulua monissa urheilu tapahtumissa mm.salibandy. niissä ei ole myöskään mitään ongelmia...

Maija kirjoitti:

Noista vielä, että jos Propralin ja Diapamin voi ottaa molemmat samalla kertaa, niin ei kai siitä tule mitenkään sekava olo? (tavallaan kun pieni humala). Nimittäin sellaista en haluaisi.

Ma olen ottanut samalla kertaa Propralia ja Diapamia, eika ole tullut sekava olo. Laakari maarasi mulle ne laakkeet otettavaksi samaan aikaan ennen esitysta. Mutta kokeile niita niin tiedat miten ne toimii.

citizen kirjoitti:

mulla on kanssa aivan samat oireet. alkoi joskus yläasteella. lukio meni kuitenkin oikein hyvin. olen todella sosiaalinen, pystyn kyllä puhumaan hyvin ihmisten kanssa, mutta esitelmät ovat aivan oma maailmansa! kädet hikoilee, hengitys salpautuu, yritä siinä sitten puhua ilman, että lauseet jää kesken. Propralista olen lukenut paljon positiivista, ajattelinkin mennä sellaisen reseptin hankkimaan.
opiskelutkin on tyssätä liiallisen jännitämisen takia, esitelmän, puheet ym. tuntuu vaan niin pahalta! vaikka esim. elintarvike-ekonomia opiskelut yliopistolla kiinnostaisivat niin en taida uskaltaa käydä siellä koulussa, koska kuitenkin on paljon esitelmiä yms. hiljanen en todellakaan ole!lähes aina äänessä, enkä ole koulukiusattu tai mitään. lukiossakin urheilu ja kaverit kiinnostivat paljon enemmän kuin itse opiskelu=) olisko propralista mulle apua? ja kertokaa jotain kommenteja, auttaa kun lukee näitä juttuja! tsemppiä vaan kaikille kohtalotovereille ja hyvää kevättä!!
lukiossa edustin koulua monissa urheilu tapahtumissa mm.salibandy. niissä ei ole myöskään mitään ongelmia...

Hei!

Varmasti saisit apua Propralista! Mina olen kans sosiaalinen ihminen eika kukaan varmaan uskoisi, etta karsin tallaisista jannitysoireista.

Itse opiskelen yliopistossa ja hyvin on esitelmat ym. menneet. Mutta vain Propralin avulla. Eli jos kerta yliopisto-opiskelut kiinnostavat, niin hae ihmeessa opiskelemaan. Ala anna sen jannityksen rajoittaa elamaasi. Eli suosittelisin, etta kokeilet niita laakkeita.

Una kirjoitti:

Ma olen ottanut samalla kertaa Propralia ja Diapamia, eika ole tullut sekava olo. Laakari maarasi mulle ne laakkeet otettavaksi samaan aikaan ennen esitysta. Mutta kokeile niita niin tiedat miten ne toimii.

...ne toimi LOISTAVASTI!!!=)Eli nyt taidan marssia suorinta tietä lääkärin pakeille ja kertoa jännityksestäni ja toivoa, että kiltti lääkärisetä ymmärtäisi ja kirjottaisi minulle omat lääkkeet. Kiitti suosituksesta!

Una kirjoitti:

Hei!

Varmasti saisit apua Propralista! Mina olen kans sosiaalinen ihminen eika kukaan varmaan uskoisi, etta karsin tallaisista jannitysoireista.

Itse opiskelen yliopistossa ja hyvin on esitelmat ym. menneet. Mutta vain Propralin avulla. Eli jos kerta yliopisto-opiskelut kiinnostavat, niin hae ihmeessa opiskelemaan. Ala anna sen jannityksen rajoittaa elamaasi. Eli suosittelisin, etta kokeilet niita laakkeita.

kiitoksia Una=) olen ajattelut, että haen liiketaloutta opiskelemaan. esitelmiä olisi siis tosi paljon tiedossa, vähän pelottaa et miten siellä sitten jaksaa. ei ryhmä esitelmät niinkään jännitä, mutta yksin kun joutuu jotain puhumaan! ei edes kädet tärise enää(joskus yläasteella kylläkin), mutta kun pitää esitelmää niin tuntuu, että henki salpautaa ja silloin ei taas puhumisesta tule mitään. lauseet ns. katkeilee.
olisi kiva kuulla kommentia miten esiintymispelosta kärsivä jaksaa opiskella ja miten? ne propraalit täytyy kyllä hankkia! niistä vois olla apua=) olen varastolla töissä ja noudossa olen asiakkaiden kanssa tekemisissä, sellainen ei niinkään jännitä myöskään, eikä esiintyminen pelkästään vaan se puhuminen luokan edessä.

citizen kirjoitti:

kiitoksia Una=) olen ajattelut, että haen liiketaloutta opiskelemaan. esitelmiä olisi siis tosi paljon tiedossa, vähän pelottaa et miten siellä sitten jaksaa. ei ryhmä esitelmät niinkään jännitä, mutta yksin kun joutuu jotain puhumaan! ei edes kädet tärise enää(joskus yläasteella kylläkin), mutta kun pitää esitelmää niin tuntuu, että henki salpautaa ja silloin ei taas puhumisesta tule mitään. lauseet ns. katkeilee.
olisi kiva kuulla kommentia miten esiintymispelosta kärsivä jaksaa opiskella ja miten? ne propraalit täytyy kyllä hankkia! niistä vois olla apua=) olen varastolla töissä ja noudossa olen asiakkaiden kanssa tekemisissä, sellainen ei niinkään jännitä myöskään, eikä esiintyminen pelkästään vaan se puhuminen luokan edessä.

Tuo Propral pelasti kyllä mut koulunkäynnin suhteen. Tosiaankin olen sosiaalinen ihminen ja työskentelen päivittäin ihmisten kanssa. Se ei siis ole ongelma.

Ongelmia ilmenee siis lähinnä vain koulussa, kun pitää olla "esillä", eli pitää esitelmiä jne. Kun opintoihin kuului puheen pitäminen yksin joka videoitiin, niin silloin mulle tuli seinä vastaan. Kurssi kuului pakollisiin opintoihin ja se oli suoritettava. Silloin päätin, että nyt on viimeistään mentävä lääkäriin. Mulla oli tunne, että kuolen mielummin kuin pidän jotain puhetta joka katsottaisiin sitten yhdessä videolta.

Vaihtoehtoina oli siis lääkäriin meno tai kuolema näin kärjistetysti sanottuna. Kun sain nuo lääkkeet (Propral ja Diapam), niin esiintyminen ei tuntunut enää niin ylitsepääsemättömältä. Itse asiassa se puhe meni ihan nappiin :) Muutenkin esiintyminen on ollut huomattavasti helpompaa. Tietysti jännitän edelleen esiintymisiä enkä tykkää siitä edelleenkään, mutta nyt selviän niistä kunnialla ilman kauheita pelkoja.

Suosittelen siis sinuakin hakemaan jatko-opintojen pariin, jos ne sinua kiinnostavat. Elä anna sellaisen vaivan estää sitä, joka on lääkkeillä hoidettavissa. Propral ei aiheuta riippuvuutta ja on muutenkin varsin turvallinen lääke. Lisäksi sinäkään et varmaankaan tarvi kyseistä lääkettä kuin vain tietyissä tilanteissa, joten ei niitä lääkkeitä tarvitse käyttää joka päivä.

Kyllä pahoista jännitysoireista kärsiväkin voi opiskella siinä missä muutkin. Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Nyt pystyn vielä paremmin keskittymään itse opiskeluun, kun ei tarvi kuluttaa energiaa niihin jännitysoireisiin- ja pelkoihin.

mitä tarkoitit jälkiololla, "krapulaako"??

nyt kun olet koukussa niin mitä haittapuolia siitä on muutakuin että joudut ottamaan lääkettä useasti? siis oletko huomannut itsessäsi jotain muutoksia jota nyt kadut !

lilli kirjoitti:

mitä tarkoitit jälkiololla, "krapulaako"??

nyt kun olet koukussa niin mitä haittapuolia siitä on muutakuin että joudut ottamaan lääkettä useasti? siis oletko huomannut itsessäsi jotain muutoksia jota nyt kadut !

Jälkkärit on vähän niin kuin vierotusoireita...ei varsinaista "krapulaa" no se on vähän niin ja näin...ja noissa bentsoissa toleranssi kasvaa joten annostukset nousee jne. Olin joskus tossa välillä lähes vuoden melkein irti...jälkiolo on siis usein tuskareaktio tms.
Selvensinkö lainkaan??? MIelelläni keskustelen näistä yhäkin...tuttuja on myös jotka on koukussa, on erilaisia tarinoita tietysti.

lilli kirjoitti:

mitä tarkoitit jälkiololla, "krapulaako"??

nyt kun olet koukussa niin mitä haittapuolia siitä on muutakuin että joudut ottamaan lääkettä useasti? siis oletko huomannut itsessäsi jotain muutoksia jota nyt kadut !

En tiedä muuta kuin että persoonallisuus ei muutu, käytös kylläkin. Olen se sama, mutta lääkkeissä minuun tulee piirteitä, jotka haluaisin takaisin....eli sellaisen välittömyyden ja relax-olotilan....onko koskaan ollutkaan....hmmmm siis tää oli vastaus kun kysyit lilli että olenko katunut tms-en, koska ilman näitä mömmöjä olisin neljän seinän sisällä ja ties miten pahassa kunnossa välillä

Paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko....hmmmm, osa nimistä kaunistelua, mutta itse kärsin sos. tilant. peloista...ja Opamox (vastaava kuin Diapam) on kyllä oikea lääke minulle-syönyt vuodesta 1988, samalla psykiatrilla käyn eikä ongelmia.