niin, eli kun käyn oksentamassa jää sormiini kamala haju... tämä on vaivannut minua jo kauan, ja nyt äitini on hyvin tarkka tuoksujeni suhteen, joten miten saan hajun sormista ja suustani?? vessan hajuongelmiin olen löytänyt ratkaisun, mutta itseeni en :(
kuinka estää hajut??
haisuli
141676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ihan ensimmäitteeks sun kannattaa lopettaa toi oksentaminen kun se vielä on niin et joudut sormien avulla pakottaa sen ylös... kerro äidilles...
Ei tullu mieleen?
Ootkos muuten huomannu kuinka sormet rupee haisemaan märiltä juustonaksuilta kun ne pistää kurkkuun, vaikka ei ees oksentais?
oikeestaan tää on ollu jo monta vuotta ongelmana, lähinnä siis tämä pahanhajuinen hengitys sen jälkeen (ei siis tartte sormia enää työntää, yleinsä ainakaan...) mutta kun asia on niin, ettei pelkkä käsien pesu auta tarpeeksi. käsiin käytin desinfioivaa ainetta, mutta suuhun onkin vähän pahempi sellasia tunkea :/
Onko kirjoituksesi pelkkä provo vai täyttä totta??
Jos olet oksentanut jo monta vuotta...
Olisiko tullut aika hakea apua?! KYLLÄ.
terveydellä leikkiminen ja ruoalla pelleily!!
Mun mielestä te anorektikot olette säälittäviä..
Varsinkin te, ketkä luulette olevanne parempia, kevyemmän olemuksenne takia, ettekä edes halua palata normaaliin elämään lihomisen pelossa. Ja pitää vielä varta vasten tunkee sormet kurkkuun, että sais ruuat ulos, MIETTIKÄÄ VÄHÄN!!
Monissa maissa ihmiset näkee oikeaa nälkää, ja antais mitä tahansa yhdestä leipäpalasta. Mutta täällä kun hyllyt notkuu ruuasta, niin on rikkaiden maiden pennuilla omasta mielestään varaakin leikkiä ruualla. Mitä te luulette tolla laihduttamisella saavuttavanne? Ihailua? Itse kontrollia? Paremman ja onnellisemman elämän?
Siinä teillä onkin onnellisuutta kerrakseen, kun lopulta makaatte letkuissa sairaalassa, ja saatte kiellon nousta sängystä. Kun hiukset lähtee päästä, ettekä enää oikeasti voi syödä mitään, ilman että oksennus tulee pakottamatta, vaikka haluaisittekin. Kun kohtaatte sen oikean, eikä teillä olekaan mahdollisuutta saada lapsia. Kun saatte liikuntakiellon, ja joudutte ravaamaan joka viikko verikokeissa, ravintoterapeutilla, nuorisopsykologilla ja ties missä.. kun saatte kaikki taudit ja pöpöt ensimmäisinä, ja luultavasti kuolettekin nuorempina, ellette muuta ruokailutottumuksianne. Sillä niin se vaan on, että vaikka luulettekin olevanne vahvoja koska pystytte kieltäytymään ruuasta, niin todellisuudessa te tuutte kuolemaan ensimmäisinä!
Teistä vahvoista tuleekin niitä heikkoja, ketkä ei pärjää, ja ne oikeati vahvat selviävät. Se on luonnonlaki!
joo, ehkä tiiän miten vaikeeta tää on. mutta se on kun huume, joten mitä vittua sä tuut valittamaan. oikeestikin vaan loukkaa tollanen. taidanpa oksentaa sunkin takia :( ja kuka on sanonu että oon laiha anorektikko? vittu, kaukana olen. olen oikeastikin lihava, hieman ylipainoinen (bmi todistaa) bulimikko, en mikään kieltäytyjä ja laiha. pidä naamas kiinni ja mieti ite niitä kehitysmaalaisia, pakko tulla änkemään omaa täydellistä tietoas muille. totta on, että jos on sh elämä on kurjaa, mutta tiedän sen jo muutenkin, nämä kolme vuotta sen ovat osoittaneet. eli kiitos vaan!!
täyttä asiaa mun mielestä ainakin tosta nälänhädästä. olen itse aina yrittänyt ajatella kaikkia nälkääkärsiviä ja muita ja yrittänyt olla mahdollisimmin luontoystävällinen etc. syönyt ruuantähteitä ja jämiä, ettei niitä tartteis heittää menemään, mutta silti sairastuin bulimiaan. mutta kun syömishäiriö on sairaus. se vie ihmisen mukanaan eikä sillon tajua ajatella tollasia. tiedän todellakin, ettei se ole oikeudenmukaista ketään kohtaan leikkiä ruualla, ahmia ja oksentaa. mutta kun siihen kierteeeen jää, ei siitä helpolla pääse irti.
se on vaan sellasta rutiinia; ei edes tajua aina, että oksentaa.
Mun pitäisi tajuta, oikeasti tajuta, miten tyhmää, ääliömäistä se on! kuten myös kaikkien muiden.
oli siis tarkoitettu Millalle..
No anteeksi vaan, ei ollut tarkoitus loukata. Mutta tarkotin lähinnä, et säälin niitä ihmisiä, jotka eivät edes HALUA palata NORMAALIIN elämään!
Jotka mieluummin oksentaa ruokansa, ja tuntee siitä tyytyväisyyttä, lihomisen pelossa.
Miksi et vain voi hyväksyä vartaloasi? vaikka sitten ylipainoisena? Eikö kannattaisi lopettaa toi oksentelu vaikka vähitellen, vielä kun siihen pystyy? Ja kuten itsekin myönsit, että kun on syömishäiriö, niin elämä on kurjaa. Etkö sitten mieluummin olisi oksentamatta, ja nauttisi paremmasta elämästä? Vai eikö elämässäsi ole muuta sisältöä kuin ruoka? Eikö olisi parempi olla vaikka sitten hieman pyöreämpi, kuin pilata elämäänsä syömishäiriöllä?
Ole kiltti ja lopeta, vielä kun luultavasti pystyt! Ja toivottavasti et oksentanut takiani, vaikka siihen olisikin ehkä ollut suurempi syy, kuin ruuan takia.
myönnetään, ettei mul oo oma kohtasta kokemusta syömishäiriöistä, enkä sen takia voi tajuta, mikä ajaa ihmisen siihen tilaan. Joo, syömishäiriö on sairaus,todellakin, mutta toisaalta tiedän myös ihmisiä, ketkä ovat nuoruudessaan kärsineet syömishäiriöistä, mutta viettävät nyt aikuisena tasapainoista elämää. Syömishäiriöstä VOI siis olla mahdollista päästä eroon, mikäli henkilö sitä TODELLA itse haluaa, ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Kaikki riippuvuudet sitoo ihmistä, mutta niistä on terapian ja hoidon avulla mahdollista vapautua. Täytyy vaan itse tajuta, millon se raja on tullut vastaan, millon on saanut tarpeekseen, ja on valmis tekemään kaikkensa vapautuakseen siitä. Joskus kun tuntuu, etteivät kaikki edes halua täysin parantua..
Ihmetyttää vaan tää länsimainen kulttuuri. Mä voisin vaikka omin käsin kuristaa ne muotimaailman ihmiset, ketkä saa tälläkin hetkellä nuoria tyttöjä oksentamaan ateriansa.
niin, ei siis ollut tarkotus alkaa kovin raivoamaan, mutta elämä syömishäiriön kanssa on hatkuvaa nuoralla tanssimista. ja hermot on aivan ylikireällä :( toivottavasti et loukkaantunut minun takia...
tiedän, että on typerää leikkiä ruualla, mutta kun leikkiin ryhtyy, onkin vaikeampi lopettaa... se on sairaus, eikä minulla ainakaan terapeutit ole auttaneet. ja syynkin tiedän; en edes halua parantua. järki sanoo, että älä tuhoa elämääsi, mutta en pysty tottelemaan.
itse en ole niin pinnallinen nälänhädän ynnä muiden suhteen (vaikkei ehkä uskois aiemmista teksteistäni:( ...) mutta olen useissa eri järjestöissä ja haaveeni on päästä joskus jos mahdollista johonkin maahan vapaaehtoistyöntekijäksi. olen toivonut näin jo pienestä asti, ja vaikka olenkin bulimikko, ei se tarkoita sitä että vähättelisin ruuan tärkeyttä enkä olisi halukas auttamaan muita.
peace...
mulle tuli tosi paha olo, kun luin noita sun kirjoittamia viestejä. minä itse olen kans heilunu syömishäiriön rajamailla ja nyt olen lihonu 14 kg siitä mitä joskus painoin ja minua on auttanut terapiassa käynti... muista se ettei terapia auta jos ei halua sen auttavan!!! sun kannattaisi miettiä mistä tyo sinun sairautesi on alkanu, mikä sen laukaisi? vain jos tiedät mistä se johtuu voit alkaa toipua, jos vain sitä itse tahdot!! onko sinua nimitelty lihavaksi?? jos näin on on se haukkuja ollut itse oikea läskipää!! vai onko sulla heikko itsetunto? elä välitä mitä muut on sinusta mieltä, vaan ole oma itsesi!!... tsemppiä!
Höh, miksi mun eilen kirjoittamaa viestiä ei julkaistu täällä?!
Niin, enhän mä siitä loukkaantunut. Ihmetyttää vaan tää laihuuden ihannointi.
Miksi muuten et halua edes parantua? Eikö olisi parempi olla hiukan ylipainoinen mutta onnellisempi ja terveempi kuin kärsiä syömishäiriöstä? Elämä muuttuu myös sillä paljon helpommaks, kun oppii hyväksymään ittensä sellasena kun on. On myös mahdollista laihduttaa paljon terveemmilläkin keinoilla menestyksekkäästi.
Hienoa, että sulla on kuitenkin joitain haaveita tulavaisuuden varalle! Pidä ihmeessä niistä kiinni, äläkä anna syömishäiriön pilata kokonaan elämääsi! Toivottavasti joku päivä saat vielä sellaisen syyn elämääsi, että haluat oikeasti parantuakin.
Mutta tsemppiä!
Jos sulla on nestemaista saippuaa, laita hieman parfyymia sekaan, niin se auttaa.
Tai pesu ja rasvaus oksentamisen jalkeen.