Etsiskelen jotakin ns.henkistä lajia, voitteko suositella lajeja, missä henkinen puoli olisi tärkeämpi kuin fyysinen?
Jos tulee kritiikkiä kuten: Treenaa ennemmin lajia X, kun siinä oppii vetää jengiä neppariin.
Niin laji pohjaa on painilajeista n.8v, että eiköhän siinä ajassa ole oppinut "muutaman heiton" ja "muutaman lukotuksen". =)
Jos tulee kritiikkiä kuten: Treenaa ennemmin lajia X, kun siinä oppii vetää jengiä neppariin.
Niin laji pohjaa on painilajeista n.8v, että eiköhän siinä ajassa ole oppinut "muutaman heiton" ja "muutaman lukotuksen". =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hmm.. en tiedä yhtään minkälaista Suomen Ki-Aikido seuran toiminta on, mutta näin yleisesti Ki-Aikidon pitäisi olla hieman syvällisempää kuin tavallinen painiminen. Ainakin kansainvälinen lajiesittely näin lupaa. Toivoisinkin Ki-Aikidoa harrastaneiden ihmisten näkemyksiä asiasta.
Tätä tavallista aikidoa pelkästään itsepuolustuslajina monta vuotta treenanneena olen vasta nyt alkanut ymmärtää muitakin asiaankuuluvia asioita pelkkien fyysisten harjoitteiden lisäksi. Valitettavasti Ki-Aikidoon minulla ei ole asuinpaikkani takia mahdollista osallistua.
Ekana tulee mieleen Yi Quan. Ymmärtääkseni pääosa harjoittelusta on jonkinmoista mielikuvaharjoittelua.. Myös shorinji kemposta varmaan löytyy jotain "henkevää".
"Henkisyyttä" ei voi oikeastaan sanoa esiintyvän missään lajissa. Se on aina jostakin kumpuavaa oheistoimintaa. Yleensä toki joidenkin lajien piiriin etsiytyy "henkisyyttä" tavoittelevia ihmisiä, tämän näkisin kuitenkin vain haitaksi varsinaisen lajin harjoittelijalle. Se vie aikaa siltä varsinaiselta toiminnalta.
Henkisyys on sinällään epämääräinen käsite alunalkaen, ja vielä enemmän silloin kun puhutaan lajeista joissa tosiaan on tarkoitus "oppia vetämään jengiä nepariin". Jos itse löytää tästä henkisen kasvun välineen, on se erittäin kunnioitettavaa (itse ainakin uskon kehittymisen olevan tavoitteenani kaikessa toiminnassani), mutta on vaikea eritellä tuliko se nyt juuri tästä lajista se henkinen kasvu vai oliko se nyt vain ihan kasvamista pojasta mieheksi noin muuten. On myös vaikea olla samaa mieltä siitä, mikä on tavoiteltavaa henkistä kasvua.
Jos haluaa lajilta tai ylipäätänsä mistään syvällisempää viestiä, sitä saa odottaa, koska sitä ei ole. Aivoja tulisi käyttää itse ja lopettaa sen odottaminen, että joku muu käyttäisi niitä. Jos haluat valmiiksikirjoitettua dogmaa, voit liittyä johonkiin paikalliseen seurakuntaan tai uskonlahkoon. Luulen kuitenkin, ettet tätä tavoittele.
Suosittelen sinua valitsemaan lajin josta pidät. Ilmeisesti et pidä kilpailusta tms. koska sinulla on painitaustaa ja haet sen vastakohtaa. Käy alueesi näytöksissä ja tutkiskele sieltä laji, jonka parissa saattaisit viihtyä lopun elämääsi.
Ki-aikido. Älä valitse muita sillä niissä on enemmän ITSEPUOLUSTUS tekniikoita.
kyllä mä olen samaa mieltä, että kokeile ki-aikidoa tai miten olis taiji. no sitä nyt ei kyllä oikein vois tähän laskea...
taikka iaido, mutta se sellasta miekan vetoa.
aikido on kanssa ihan hyvä, mutta ki-aikido on vielä parempi, jos haluaa pehmeää/sisäistä/henkistä lajia.
Ilmeisesti henkisellä lajilla tarkoitat lajia, jossa yritetään pääosin parantaa mielen ominaisuuksia?
Voisitko kertoa vähän tarkemmin millaista henkistä lajia etsit? Siis millaisia ominaisuuksia luulet saavasi tai haluat saada kun alkaisit harjoittelemaan tällaista henkistä lajia? Mitä odotat henkiseltä lajilta?
Rentoutta etsin lajilta, en tarkoita fyysistä rentoutta vaan juuri tuota mielen rentoutta.
Se mitä haluaisin lajilta on esim. matsissa pelon voittaminen, tai hurjan spiritin luominen.
sillä itseni mielestä matsi on jo tuonut voiton, jos pystyy alusta lähtien olla rentoutuneena, tuo ottelu voiton tai häviön.
Toivottavasti tajuatte/"saatte selvää" mitä tarkoitan tuolla kirjoituksella, kun on vähän myöhä. =)
Eli kyseisessä lajissa henkinen puoli näyttelee suurinta roolia. Kuten lajia seuranneet ovat varmasti huomanneet usko itseensä on tärkeä henkistä kanttia tarvitaan nössöt ei pärjää.
ihan tollasta henkisyyttä tarkotti :)
Ala pelaamaan vaikka shakkia. Turhaan kamppailulajeista etsit mitään kauniita arvoja. Ja ne zen-valaistukset tulevat paremminkin pitkäaikaisen kovan harjoittelun kuin minkään puolivillaisen aikidopuolitoistatuntisen aikana.
Groat kirjoitti asiasta aika hyvin.
Niin, ja äläkä hurahda niihin chi-hömppiin, taikausko on taikauskoa oli se sitten länsimaista tai itämaista. Eivät ne siellä sen viisaampia ole kuin täälläkään, vaikka Viimeinen samurai kuinka tuntui kolahtavan.
En siis etsi "jos ymmärsin oikein" mitään sellaista, missä opetella tyrmäämään toinen puhaltamalla. Vaan jotakin missä treenataan enempi henkisyyttä ja rentoutta
Se että pitäisi olla "suuri" itämaisten lajejen mestari, jotta voi siirtää 120kg lihasta, maasta seinään on ihan paskapuhetta. Kaikki mahdolliset tekniikat on jo keksitty, tosin uutta sovellettavaa löytyy kokoajan.
Eipä taida varsinaisesti hakemaasi lajia olla olemassakaan. Luulenpa, että tätä tarkoittamaasi henkisyyttä ei mistään lajista varsinaisesti löydy. Olisihan se hauskaa, jos tekniikoitten lisäksi samalla kaavalla voisi ihmisille opettaa asennetta ja tätä tarkoittamaasi henkisyyttä. Ehdotan, että laajennat alaasi, ja käyt hakemassa asennetta jostain ihan muualta kuin taistelulajien alueelta (yritysmaailma, luentokoulutus). Omanarvontunto, itsevarmuus ja itsetunto. Kaikki asioita, jotka ovat kovin alttiita ulkoisille vaikutteille (epäonnistuminen). Taidat tarvita vain lisää harjoittelua ja aikaa.
Kuvauksestasi päätellen aikido voisi olla etsimäsi laji. Ehkä jopa voisit kallistua enemmän ki-aikidon puolelle jos vain seuraa löytyy paikkakunnaltasi. Aikidossa on rentous erittäin tärkeässä asemassa ja sitä harjoitellaan paljon.
Harvassapa taitaa olla lajit joissa rentous ei olisi kaiken alfa ja omega.
Aikido on siitä hyvä, että se "pakottaa" rentoutumaan. Mikään ei vain onnistu ilman sitä.
Samaa kyllä voi oppia nyrkkeilynkin kautta mutta näkökulma muuttaa sen niin erilaiseksi ettei sitä välttämättä hoksaa.