Niin osaako kukaan suositella kesän ja veneilykauden kaipuun lievitykseen jotain mukavaa purjehdusaiheistakertomusta tai -romaania. Mieluiten lukisin suomalaista testiä, sillä ei missään muualla ole saaristomeren veroista paikkaa.
Pääsisi edes mielikuvissa takaisin heinäkuun kuumiin päiväpurjehduksiin tai syyskauden napakoihin pärskyihin.
Pääsisi edes mielikuvissa takaisin heinäkuun kuumiin päiväpurjehduksiin tai syyskauden napakoihin pärskyihin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei nyt ihan laineen liplatusta saaristomerellä vaan yksi rajuimpia kotimaisia purjehduskirjoja:
Turen, Teppo: Tuntsa. Purjeveneellä yli Atlantin. Tammi 1962. 313 s
Joshua Slocum: Yksinpurjehdus maapallon ympäri. 1953, WSOY. 222 s.
Slocum mm. kertoo, kuinka hänen mukaansa ottama vuohi söi merikartat ja Patagonian inkkarit yrittivät hiipiä veneeseen. Slocum pani nupinauloja kannelle ja inkkarit saivat niitä jalkapohjiinsa. Todellista extreme-urheilua.
Pertti Dunckerin kirjat!!!!
- Purjevene nimeltä Merivuokko (1983)
- Merivuokko Amazonilla (1991)
- Merivuokko Antarktiksella (1992)
- Merivuokko Tyynellämerellä (1997)
- Merivuokon paluu (1998)
- Merivuokon kaksi pistettä (2003)
6-vuotista maapallon kiertoa kuvaavien 1990-luvun kirjojen selkämyksessä komeilevat kirjan varsinaisen nimen asemesta maantieteelliset (vieraskieliset nimet)
RIO AMAZONAS
ANTARCTICA
SOUTHERN OCEAN
PAPUA NEW GUINEA
Noita on näkynyt pk-seudun kirjastoissakin.
Uusin kirja ("kaksi pistettä" = Äitsaari ja Manaus) vie toistamiseen Amazonille.
Dunckerin jäljittelemättömällä tyylillä on ihailijoita ja inhoajia. Perusteensa molemmilla, luulisin. Itse olen ollut miehen teksteistä sen verran kiinnostunut, että teoksista peräti viisi löytyy hyllystäni.
Kirjailijan kotisivut: http://www.merivuokko.fi
Pera näkyy ilmoittavan oleilevansa VENE 04 -messuilla MARNELAN osastolla 5D23. Oletettavasti häneltä voi ostaa siellä kirjoja (niitä, joista on painosta jäljellä) ja saada samaan rahaan omistuskirjoituksenkin.
...Tovehan asusteli saaristomerellä. Hänen lentävät lauseensa tarinoista "ei tarvitse pelätä suuria aaltoja, voimme purjehtia niiden välistä" sekä "päätämme nyt, ettemme käytä ikinä merikortteja, koska purjehtiminen on jännittävempää ilman niitä"
Hetkinen, eikös Toven saaripaikka ollut jossain Suomenlahdebn puolella, eikä saaristomerellä???
On sekin lähempänä kuin atlantti.
Tove Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä viettivät kesiään Klovharun-nimisessä saaressa, joka sijaitsee Porvoon lähettyvillä, jossakin Pellingin eteläpuolella.
Jotakin tuollaista arvelinkin. Kiitos tarkennuksesta.
Lue Volter Kilven Alastalon salissa, käsittelee purjealuksen hankintaa. Se on jopa mainittu Suomen parhaaksi itsenäisyysaikana kirjoitetuksi kirjaksi.
Lukea Alastalon salissa. Ei ole niitä helpoimpia teoksia. Yksi lausen voi parhaimmillaan/pahimmillaan olla yhden sivun mittainen. Sisältää mm. paljon pohdintaa piipunpolttelusta ja piipuista.
1. Paras lukemani: Isä minä ja meri (eivät kyllä purjehdi suomessa, mutta kertoo veneen hankinnasta, varustamisesta ja kap hornin kiertämisestä suosittelen!!), 2. Jansson:Muumipappa ja meri, 3.Mielenkiintoinen tuttavuus (Nautorin perustajan vaimon kirjoittama), 4. Miesmatka (ei naisille!), 5. Lapsille: Oskarin venekirja (tekstiä piirroksia), 6. Myrskylintu nousee siivilleen (ison scyllan rakentamisesta),
Kannatta lukea, jos eivät kaikki ehkä romaaneja olekkaan, Eka Metsävuoren lukuisat saaristomerta ja lähistöä käsittelevät teokset. Niitä saa ainakin tilaamalla TurunSanomien toimituksesta, ovat lisäksi "halpoja" ja hyvin kuvitettuja.
Purjehduskirjojen huippuja ovat kaikki Göran Schildt:in kirjat varsinkin Toivematka 1950. Ne kertovat pääasiassa Välimeren vesistä. Kotivesien klassikko on Henrik Ramsayn Purjehtijan Muistelmia 1947.
Tove Janssonin kesämökki on Pellingissä Klovharu nimisessä saaressa. Siellä on avoimet ovet vierailioille, mutta rantautuminen vaatii hyvän ilman eikä isolla veneellä pääse rantaan. Lähellä on myös ollut muumitalon esikuvana toiminut Pellingin majakka. Suositeltava retkeilykohde sen jälkeen kun on lukenut kirjan Muumipappa ja meri. Voi vain kuvitella miten tarina on syntynyt näillä vesillä.
http://wwnet.fi/corebros/Antikva.html
Muutama kiinnostava teos löytyi linkistäsi . MUTTA onkohan hinnat markoissa kun tuntuvat kovin korkeilta vai ovatko jotain keräily harvinaisuuksia.
Jos jollakin on toi Henrik Ramsayn Purjehtijan Muistelmia 1947 myytävänä voisin lukukuntoisesta yksilöstä maksaa vaikka 10 €, vai mitähän niistä huudetaan antikvariaateissa. Ihan kotikirjaston täytteeksi ja luettavaksi. Voisin jotain meriaiheisia kirjoja myös vaihtaa, kun on tullut vahingossa osteltua kaksoiskappaleita, lähinnä huonokuntoisia ja kirjastosta poistettuja tarramuovilla päällystettyjä ja leimattuja yksilöitä, ei mitään keräilu kappaleita mutta luettavaksi kelpaavia.
En minä ota noihin hintoihin kantaa. Sattui vain tuollainen lista löytymään googlatessa ja olin katsovinani, että listallahan on montakin lukemaani kirjaa ja ennen kaikkea sellaisia kirjoja, joita tässä keskustelussa peräänkuulutetaan!
Eihän kirjoista välttämättä tarvitse mitään maksaa, kun kirjastotkin on olemassa! Muutamia tuolla listalla näkyviä kirjoja on erään pienen helsinkiläisen lähiökirjaston hyllyssä muistini mukaan luokittelunumeron 462 kohdalla.
Lukemisen arvoinen on myös Alpo Roothin mainio kuvaus Skopbank of Finlandin osallistumisesta Whitbreadiin. Kirjan nimi on muistaakseni "108 päivää" tai jotakin sinne päin.
Tuosta teemasta on toinenkin kirja: veneen kipparin Kenneth Gahmbergin ja hänen veljensä Stefan Gahmbergin nimissä tehty, Olli Hakkaraisen toimittama "Purjehduskilpailu maailman ympäri". Kustantamo Sanoma Osakeyhtiö (Helsingin Sanomat), ilmestymisvuosi 1982. ISBN 951-9134-89-1. Kohtalaisen runsaasti kuvitetun kirjan lähteinä on käytetty mm. s/y Skopbank of Finlandin lokikirjaa sekä Kenneth Gahmbergin ja Timo Huttusen päiväkirjoja.
Tekijän nimi kirjoitetaan tietenkin Ruuth ja kirjan nimi on 158 vuorokautta.
olen itse lukenut kannesta kanteen hyvin perinpohjaisesti, koska vaarini on timo huttunen. kirja on kyllä mielenkiintoinen ja miellyttävä
Miten olisi Artun ja Marian yhteinen purjehdus rakkauden merellä kahdestaan shampanjan ja vaahtokarkkien kera. Vain sinä, minä ja pieni soputeltta mukanamme ja olisimme ikuisesti kahden.
Perämeren purjehtija, Oulun Purjehdusseuran aktivisti Joni Skiftesvik on tunnetusti saavuttanut melkoisesti nimeä kirjallisilla ansioillaan. Häneltä lienee ilmestynyt meriaiheisia juttuja enemmänkin -- minun suppeasta "merikirjahyllystäni" löytyy kuitenkin vain Skiftesvikin toimittama antologia "Jo viheltää takilassa -- kertomuksia merestä ja merenkulkijoista", WSOY 1993 (ISBN 951-0-18922-7).
Heh, kyseltiin kotimaista purjehdustarinaa, tässä tuon Tuntsan ohella toinen kotimainen kova tarina: KIVIKOSKI, OLAVI: Yksin yli Atlantin. Porvoo 1954. 162 s.
Skoppankkitarinat on paperia verrattuna näihin :-)
Yksi josta todella pidin ja itse rankkaan sen parhaaksi lukemakseni amatööriteokseksi tähän saakka:
"Maailman ympäri vastatuuleen" - Ervi Heli
mainitsematta on myös
"Savolainen odysseija" - Häyrinen Seppo
Mainio purjehtijoiden raamattuhan on "Ulkosaaristossa" - Zilliacus, Benedict.
Saaristokuvausta ja historiaa parhaimmillaan!!!
Lisäksi Vene lehdessä on julkaistu -80 luvulla "Diken odysseia" -tarinasarja - erinomaista kerrontaa.
Paljon parjatusta, mielestäni syyttä, Vene -lehdestä löytyy paljon HYVIÄ tarinoita vuosien varrelta - noissa vuosikerroissa riittää lukemista useammallekin talvelle.. Sieltä seasta löytää kaikkea muutakin hyödyllistä tietoa yhteen sun toiseenkin kutakin kiinnostavaan juttuun - kaikki tieto ei vanhene lehden mukana.
Yleensäottaen normaali purjehdus/veneily kotivesillämme innoittaa kovin harvoja kirjallisiin suorituksiin VAIKKAKIN syytä upeassa saaristossamme olisi vaikka kuinka, kenties joku kirjoittajanlahjoilla siunattu havaitsee joskus että kotovesien seiluustakin voisi kirjoittaa ..jopa kirjan.
Vene-lehdestä löytyy hyviäkin juttuja. Aikoinaan suosikki oli Marianne Lukjanov (tai jotain sinne suuntaan) jonka pakinoinnissa oli joteskin aito fiilis. Mutta on siellä myös ihan liikaa "ja sitten me syötiin eväät" -kansakouluaineen tasoisia tarinoita. Ne erakkojutut (arffman???) menee vähän yli hilseen: paljon porua, vähän villoja.
Dunkerin Merivuokko on mielestäni hieno kirja, mutta nuo maailman ympäri jutut ovat suoraan sanoen ikävystyttäviä. Kirjailija vaikuttaa joteskin leipääntyneeltä. Eikä ne Diken jututkaan meikäläistä mitenkään sykähdyttäneet - mikä siinä lie??? Toista on meikäläisen ko. lehteen kirjoittamat
:-)
Myrskylintu ja Merivuokko sekä monet muut parhaista purjehduskirjoista ovat syntyneet todellisen innostuksen vallassa. Ei mitään virkamiesmäistä "purjehdus on hieno harrastus - tärkeintä on pukeutuminen pursiseuran ravintolassa" meininkiä vaan todella "navigare necesse est, vivere non est necesse!"
> Dunkerin Merivuokko on mielestäni hieno kirja,
> mutta nuo maailman ympäri jutut ovat suoraan
> sanoen ikävystyttäviä. Kirjailija vaikuttaa
> joteskin leipääntyneeltä.
Kaikki Dunckerin tähänastiset kirjat lukeneena voi yhtyä mielipiteeseesi viimeisen kirjan (Merivuokon kaksi pistettä -- Äitsaari - Manaus) osalta. Se alkoi olla jo monotonisen puuduttavaa luettelointia tyyliin "montako-kaljaa-kukin-joi-missäkin".
Purjehdushan on sinänsä sivuosassa Dunckerin kirjoissa. Enemmän niissä keskitytään ihmisiin ja heidän tekemisiinsä maailman venesatamissa ja niitä ympäröivillä seuduilla. Kulttuuriantropologiaa värikkään kansanomaisesti ja suorasukaisesti esitettynä! Omatkin kohelluksensa Pera paljastaa hämmästyttävän avomielisesti.
"P. Duncker selviää neuvokkuutensa ansiosta tilanteista, joihin viisaampi ei olisi koskaan joutunutkaan!"
Kirjakaupoissa nyt uusintapainoksena Merikrhujen pöyhkeimmät. Kertoo suomenlahden kovimmista sikailija karjuista...tämän kirjan luettuaan jokainen ymmärtää miksi merikarhuja inhotaan!