Aloin noin viisi vuotta sitten seurustelemaan mitä ihanimman miehen kanssa.Hän oli kiltti,ystävällinen ja muutenkin aivan ihana.Välillä vain tuntui,että hän ei halunnut minun tietävän mitään menneisyydestään.Lopulta hän avautui ja kertoi suhteestaan isäänsä.
Isä oli pahoinpidellyt ja käyttänyt hyväkseen poikaystävääni.Tämä ei kuitenkaan usein vaikuttanut hänen elämäänsä.
Seurusteltuamme 4 vuotta menimme naimisiin.Mieheni isä tuli myös häihin vaikka häntä ei oltu kutsuttu.Siellä hän päissään haukkui kaikki pystyyn ja lopulta kävi käsiksi mieheeni.Mitään ei kuitenkaan käynyt.
Tästä seurasivat painajaiset ja muut.Mieheni ei pystynyt enää öisin nukkua eikä pystynyt rentoutumaan.Hän pelkäsi jatkuvasti isänsä sotkeutuvan elämäämme.Lopulta hän pääsi lääkärin vastaanotolle ja sai unilääkkeitä ja rauhoittavia.
Kuitenkin näitä käyttäessään päivittäin ne menettivät voimansa ja lopulta hän päätyi ystäväsä kautta ostamaan jotain suonensisäisesti käytettäviä huumeita.Minä en tietenkään tästä tiennyt mitään.Ihmettelin vain miksi yhtäkkiä mieheni oli niin iloinen ja usein itki onnesta.
Kerran tullessani kotiin juhlista löysin mieheni sohvalta.Pöydällä oli jotain aineita ja viinaa.
Soitin ambulanssin ja hänen sanottiin kuolleen heroiinin yliannostukseen.
En yritä paasata teitä,että ette käyttäisi huumeita.Se on jokaisen oma asia ja kunnioitan päätöksiänne.En syytä huumeitakaan tapahtuneesta.
Mieheni isälle olen ikuisesti katkera.
Pyytäisin vain,että olisitte varovaisia ja tietäisitte omat rajanne.
Isä oli pahoinpidellyt ja käyttänyt hyväkseen poikaystävääni.Tämä ei kuitenkaan usein vaikuttanut hänen elämäänsä.
Seurusteltuamme 4 vuotta menimme naimisiin.Mieheni isä tuli myös häihin vaikka häntä ei oltu kutsuttu.Siellä hän päissään haukkui kaikki pystyyn ja lopulta kävi käsiksi mieheeni.Mitään ei kuitenkaan käynyt.
Tästä seurasivat painajaiset ja muut.Mieheni ei pystynyt enää öisin nukkua eikä pystynyt rentoutumaan.Hän pelkäsi jatkuvasti isänsä sotkeutuvan elämäämme.Lopulta hän pääsi lääkärin vastaanotolle ja sai unilääkkeitä ja rauhoittavia.
Kuitenkin näitä käyttäessään päivittäin ne menettivät voimansa ja lopulta hän päätyi ystäväsä kautta ostamaan jotain suonensisäisesti käytettäviä huumeita.Minä en tietenkään tästä tiennyt mitään.Ihmettelin vain miksi yhtäkkiä mieheni oli niin iloinen ja usein itki onnesta.
Kerran tullessani kotiin juhlista löysin mieheni sohvalta.Pöydällä oli jotain aineita ja viinaa.
Soitin ambulanssin ja hänen sanottiin kuolleen heroiinin yliannostukseen.
En yritä paasata teitä,että ette käyttäisi huumeita.Se on jokaisen oma asia ja kunnioitan päätöksiänne.En syytä huumeitakaan tapahtuneesta.
Mieheni isälle olen ikuisesti katkera.
Pyytäisin vain,että olisitte varovaisia ja tietäisitte omat rajanne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskon...mut uskonmyös että tuo koskee...mul on vähä erilainen tarina mut en jaxa kokonaan nyt kirjottaa....munki poikaystäväkuoli huumeisiin.se sai mut lopettaan olin 3kk melkei ilman sitalotin uudestaan ja tää on viel pahempaa henkisest lkun aikasemmin...en tiedä mitä tekisin?
...kuulostaa niin kliseiseltä niin kannattaa jutella jonkun kanssa...ei siis välttämättä kenenkään ammattilaisen kanssa.Kunhan on joku joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella.Itselläni se auttoi surun yli.(samankaltainen tarina)
No mitäs nyt tuosta uudelleen aloittamisesta sanoisin...poikaystäväsi olisi varmasti halunnut,että et enää sotkeutuisi aineisiin.Eivätkös juuri ne olleet kaiken pahan alku ja juuri?Minä ainakin ajattelin,että en halua enää ikinä koskeakaan siihen aineeseen joka vei minulta sen ainoan pois kenestä välitin.
Nykyään tulee joskus kännit vedettyä mutta huumeisiin en enää koske.Tosin välillä sitä tuntuu että ei jaksa enää...onneksi uusi kissanpentu vie ajatukset muualle ja auttaa jaksamaan :)
no eihän se halunnut...mutta myönnänettä olen heikko ihminen!ENKÄ JAXA...haluan vaan ajatukset jonnekkin muualle!no kyllä oli...niin mäkin alux ajattelin et tuntuu pahalt vetää sitä mihi se kuoli ja tuntuu vieläkin...mut mulla ei paljon olesellaisia kukaa jaxaa kuunnella niitä jotka ymmärtää mutta missä ne jotka jaxaa kuunnella?
ja must tää elämä on niin turhaa koska kumminkin kuolee...että en nyt tiedä miten tässä ajattelisi mistäkin...ja mun lapsuus oli mitä oli ni must tuntuu et mä oon niittekasns aina "omien"seurassa...koska oon joutunu pelkäämää kanta pään kautta ni niiden kavereiden kanssa olen ns.turvassa...käy mikseri.net ja ota sielt hip hop/rap ja kuuntele kaikki kuolee aikanaan..se on tosi lähwel mun sydäntä jamun omaa ajattelua...
En tiedä tarkemmin sinun "Maria" historiaa mutta mitä tästä ehkä voisin päätellä et kuitenkaan ihan mikään "ikä loppu" vielä ole siksi kuulostaa niin kaikkensa antaneelta "tää elämä on niin turhaa koska kumminkin kuolee."
Tottahan tuo on ja muistan itsekkin "hulluina vuosinani" kun koko elämä oli amfetamiini ajatelleeni täysin samoin.
Kuin ei ollut muuta elämää eikä osannut kuvitella että sitä joskus voisi olla, ajatus maailma oli täysin toinen kun tänä päivänä.
Voin sanoa näkeväni "kokokuvan" kun aiemmin en nähnyt edes puolia, katsomus oli rajoittunut huumeisiin ja niiden hankkimiseen ei muuhun, muuta ei ollut.
Itse kun toipumis prosessiin lähdin usko meinasi loppua monet kerrat, ei minullakaan ollut kama vuosien jäljiltä yhtään ihmistä jolle olisin voinut puhua.
Avun sain ammattilaisilta joiden puoleen en Koskaan olisi voinut edes kuvitella kääntyväni, en koska olihan niin vahva että selvisin yksin, ainakin niin kuvittelin..
Niin kauan on toivoa kun on elämää.
En olisi uskonut tämän päivän olevan totta vielä joskus mutta se on, se olen nyt minä joka elämääni ohjaa eivät aineet.
No en ole ikä loppu mutta tiedät varmaan kun on henkisesti niin loppu eikä elimistökään oikeen enää kestä tätä huumeiden käyttöä.No mä en pysty mitenkään ajatella edes kahden tunnin päähän koska voin sillon jo olla kuollut jo johonkin kohtauksiin koska niitä on nykyään niin paljon...kun jotkut taas ajattelee esim:että me mennään puolen vuoden pääst kihloihin tai jtain muuta.Mua pelottaa ja rupeaa ahdistaa koko ns."tulevaisuuden"ajattelu.Soitin eile mun ihan pikku penskan ajoilla olevalle ystävälle,ennen pystyin sille puhumaan kaikesta mutta sillä on nykyään iha eri ajatus maailma tai sit mä oon muuttunu enkä niin sanotusti osaa puhua enää näille "kunnon"ihmisille...??Mut tiiätkö kun menee liian syvälle helvettiin..? jos on periksi antava ihminen niin kun minä ei ole oikein kunnon halua yrittää nousta ylös?Ja jos mulle tulee joku ees pieni vastoin käyminen niin mä anna heti peris mut ain yritän alottaa alust mut ain tulee joku et annan perix.enkä jaxas enää yrittää...mut mix elän vuosikaudet pelossa...?Ja oon niin riippuvainen niist mun Ystävistä...Enkä ikinä halua olla yksin ees missään huoneessa.Tai kävellä ees tien toiselle puolelle olevalle kioskille.Mä oon opiskelemassa mun oli pakko mennä samalle luokalle ihan toiseen kouluun yhen mun ystävän kanssa, kuka myös käyttää ja siin on ain mun turva tääl "tavallisten"ihmisten parissa.mut sil on ruvennu menee huonommin eikä se nytkään oo täällä=( ja mä istun yksin tääl nurkas koneel,enne noiki kaikki oli mun tosi hyviä ystäviä mut ne ei nykyyään ymmärrä mua enkä mä niitä...?? Ja se on ollu tuken todella paljon kun se mun poikaystävä kuoli ja puolustanu mua...(Hirvee stoori,en ees tiiä mist nää sanat tulee...)Mut pakko antaa jotai tulla ulos..Vaik tää ei vissii ees liittyny toho mitä kirjotit..
ei mullakaan oo nyt muuta mä en osaa ees kuvitella elämää enää ilman niitä tai mun ystäviä...mä menetin sen mun kaikist tärkeimmän turvan...mut en osaa ja uskalla enää itkeä,tuntuu et mä oon niin heikko...Mul on niin paljon kysymyksiä mut kukaan ei vastaa niihin??Mut joittekin mielest mä oon niin nuori et voin viel korjata elämän,mut mul ei oo sitä tukipylväst enää...mut siin on se et mä oon jo neljävuotta käyttäny ja kokenu jotai sellast mitä kenekää ei ikin pie kokee ja koko aja rupee menee vaa paskemmi!kaikki mitä on tapahtunu en ees pysty muistelee kaikkee ja kirjottaa niit ees sanoix......tää on karu totuus mun lyhyestä elämästä ja valinnasta väärästä! mä käyn terapias,mut se sano ettei se riitä en käyn kax kertaa viikos siel ja sit käyn a-klinikalla.mut ei se auta...ja ne ehotti et katkasu hoitoo..mut en halua!koska kaikki mun ystävät ja kaikki jää tänne en oo nähtäväst valmis,olee missää ilman niitä..ja must tunttu et olisin ihan yksin siellä..en tiiä??mut joku mus kummikii huutaa et tää on vääri mut sit on se toine osapuoli mikä aina voittaa...
sori tää on aika sekavast kirjotettu ja hypitty kaikest toiseen,koita ymmärtää ees jotain mitä tarkotin...