Olen jo pari-kolme kertaa ilmoittanut poistuvani näiltä saiteilta ja muutamaksi päiväksi niin tehnytkin, mutta aina olen palannut. Kun olen tullut vaan vilkaiseman, mitä täällä puhutaan, niin en ole voinut olla puuttumatta siihen, kun olen sen niin löperöksi havainnut. Olen ajatellut, että täytyyhän tänne hieman järjen valoa, älykästä huumoria ja runollista henkevyyttä tuoda.
Varsinkin kepulaisia maalaisserkkujani kohtaan olen tällaisen valistus- ja viihdyttämistehtävän kokenut velvollisuudekseni, sillä olenhan sentään stadilainen, jonka tulee kulkea edistyksen kärjessä eteenpäin mentäessä ja olla viimeisenä tulppana taantumusta viivytettäessä, siis sama tehtävä kuin jääkäreillä sodassa. Ja minähän olen jääkäri (reservin upseeri sellainen), saanut peruskoulutukseni uljaassa Uudenmaan Jääkäripataljoonassa ja täydentänyt sitä Haminan RUK:n kiväärilinjalla. Noista ajoista on jo kauan, mutta ”kerran jääkäri, aina jääkäri”!
Nyt olen kuitenkin alkanut huolestua, että onko minusta tulossa jokin nettifriikki, olenko aivan addiktoitunut tänne. Ei niin saa tapahtua, sillä eihän minusta ole tullut alkoholistiakaan, vaikka olen Omar Khaijamin opettamana viinillä (joskus muillakin juomilla) elämääni sulostuttanut, ja röökaamisenkin pystyin lopettamaan täysin 50-vuotiaana poltettuani sitä ennen säännöllisesti 30 vuotta. Ja kun tuo kepulainen Terttu, jonka kanssa kirjeenvaihtomme meni jo melkein intiimiksi, näkyy myös poistuneen näyttämöltä, niin miksipä minäkään täällä enää roikkuisin.
Vaikka taso täällä nyt ainakin väliaikaisesti laskee, niin toivorikkaasti uskon jonkun uuden vastuunkantajan ottavan paikkani ja tehtäväni. Hänelle toivotan voimia, että hän jaksaisi masentumatta valistaa noita Oiva Härkösiä ja muita, jotka eivät varmaa poistu näiltä saiteilta ennenkuin heidät pakkopaidassa hoitoon viedään. Tuntisin nyt itseni vastuunpakoilijaksi, ellen saisi rohkaisua Omar Khaijamilta:
”Kun meidät kuitataan pois, kyllä maa
taas samankaltaisia kyllin saa.
Tuhansin kuplia on kummunnut
ikuisen maljasta, ja kumpuaa!”
Olkaa kunnolla ja koettakaa kehittyä, ettei minun tarvitse taas palata opastamaan!
Varsinkin kepulaisia maalaisserkkujani kohtaan olen tällaisen valistus- ja viihdyttämistehtävän kokenut velvollisuudekseni, sillä olenhan sentään stadilainen, jonka tulee kulkea edistyksen kärjessä eteenpäin mentäessä ja olla viimeisenä tulppana taantumusta viivytettäessä, siis sama tehtävä kuin jääkäreillä sodassa. Ja minähän olen jääkäri (reservin upseeri sellainen), saanut peruskoulutukseni uljaassa Uudenmaan Jääkäripataljoonassa ja täydentänyt sitä Haminan RUK:n kiväärilinjalla. Noista ajoista on jo kauan, mutta ”kerran jääkäri, aina jääkäri”!
Nyt olen kuitenkin alkanut huolestua, että onko minusta tulossa jokin nettifriikki, olenko aivan addiktoitunut tänne. Ei niin saa tapahtua, sillä eihän minusta ole tullut alkoholistiakaan, vaikka olen Omar Khaijamin opettamana viinillä (joskus muillakin juomilla) elämääni sulostuttanut, ja röökaamisenkin pystyin lopettamaan täysin 50-vuotiaana poltettuani sitä ennen säännöllisesti 30 vuotta. Ja kun tuo kepulainen Terttu, jonka kanssa kirjeenvaihtomme meni jo melkein intiimiksi, näkyy myös poistuneen näyttämöltä, niin miksipä minäkään täällä enää roikkuisin.
Vaikka taso täällä nyt ainakin väliaikaisesti laskee, niin toivorikkaasti uskon jonkun uuden vastuunkantajan ottavan paikkani ja tehtäväni. Hänelle toivotan voimia, että hän jaksaisi masentumatta valistaa noita Oiva Härkösiä ja muita, jotka eivät varmaa poistu näiltä saiteilta ennenkuin heidät pakkopaidassa hoitoon viedään. Tuntisin nyt itseni vastuunpakoilijaksi, ellen saisi rohkaisua Omar Khaijamilta:
”Kun meidät kuitataan pois, kyllä maa
taas samankaltaisia kyllin saa.
Tuhansin kuplia on kummunnut
ikuisen maljasta, ja kumpuaa!”
Olkaa kunnolla ja koettakaa kehittyä, ettei minun tarvitse taas palata opastamaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
emme itke perääsi
Paina vittuun.