Kertoisiko joku tietäväinen, että mistähän mahtaa johtua kun useimmat ex-ravurit saattavat lähteä käsistä! itse vuokraan yhtä ex-ravuria ja vaikka onkin aivan mahtava niin välillä kuumuessaan yrittää lähteä paahtamaan minkä kintuistaan pääsee!! onko kuolaimilla jotain vaikutusta "pitoon" tarkoittaen, että jos on hackamoret niin pysyykö paremmin/huonommin kuin esim. nivelkuolaimilla??
KIITOS!!
KIITOS!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on 10v. ex-ravuri suokkki. Aluksi oli tosi kova menemään ja vieläkin menis minkä kintuistaan pääsee jos vaan antaisin luvan. Kai se on veressä, että kun heppa on päässy juoksemisen makuun ja tykkää siitä, niin se sitten tarjoaa sitä kovaa kyytiä. Ainakin mun tamma tykkää tosissaan pinkoa. Onhan meissä ihmisissäkin sellaisia, jotka nauttii urheilusta esim. me jotka ratsastamme, voihan heppakin tykätä "urheilla". :)
Mulla on kyllä se etu heppani kans, että tamma on aikoinaan koulutettu lännenratsuksi ja se on tosi herkkä avuille, muutenkin tosi kevyt ratsastaa. Tosin kyllä se ravitausta sieltä näkyy, välillä ravaa kuin kameli ja nostaa päätä ylös (siis tosi ylös!!!). Mut tamma on tosi kiltti ja yhteistyöhaluinen. Yleensä vain maastoilen ja kuljen AINA pitkin ohjin käyntiä ja ravia, laukka on vielä niin kovaa, että silloin otan kevyen tuntuman että jarrut löytyy.
Niistä kuolaimista, mulla on käytössä olympiat ja käytän niitä keskimmäisessä, nivelilläkin kulkee ihan hyvin, mut silloin se saattaa laukassa purra kuolaimeen kiinni ja sit' mennään ja kovaa! Olympiat tuntuu hyviltä, saa hetkessä tarpeeks vääntöä ettei karkaa hepo käsistä, mut samalla voi ratsastaa ihan kevyellä kädellä.
Mun mielestä se on ihan hepokohtaista mitkä kuolaimet on parhaat. Paras keino mun mielestä on laittaa ensin sellasta rautaa suuhun, että tietää hepan pysyvän käsissä ja opettaa sitten niillä kulkemaan rauhassa. Silloin täytyy vaan muistaa ettei missään nimessä remmo suusta vaan tosi pehmeä käsi, ettei toisen suu turru! Sitten kun heppa ymmärtää mennä rauhassa ja kuuntelee ratsastajaa, niin vaihtaa pehmeämpiin asteittain. Mun tammalla toimi tosi hyvin, suu on vieläkin herkkä ja toimii pelkillä ääni- ja painoavuilla, eikä paina ohjille. Muuten menee jo todella rauhassa, laukka vaan on vielä kuumaa, sitä tässä opetellaan parasta aikaa!
mulla on itellä ihan sama ongelma...mitä ohuemmat kuolaimet, sitä parempi teho...(nivelkuolaimissa) ravurit on totutettu siihen et ne lähtee lujaa, mikä on hankalaa meille jotka eivät niissä raveissa ohjasta...ja jos ex-ravuri on opetettu ratsastamisessa laukkaan se voi innostuessaan nostaa sen myös kärryt perässä...tarvitset vain hermoja ja harjoittelua...ite olen onnistunu vähentään käsistä lähtöä näin:kun heppa lähtee käsistä ja saat jotenkin sen pysähtymään(ajamalla lumipenkkaan tai menemällä ympyrää ym..) otat ravin uudestaan ja jatkat kierrettä niin kauan kunnes se ravi sujuu ilman ryöstöjä...palkinnoksi hepo saa ottaa käynnin ja ens kerralla tätä ei vält.tapahdu, koska hevonen muistaa sen rääkin...omat hartiat saattaa olla kyllä aika kipeet...tsemppiä ja hyviä hermoja..kaikki täytyy itse kokea, niin ens kerralla on viisaampi!
Ravurithan tunnetusti koulutetaan niin että mitä kovempaa pidät ohjaksista sitä lujempaa pitäisi lähtä. Ratsu taas samalla ohjasotteella peruuttaisi vaikka seinän läpi.
Kuitenkin jos hevonen lähtee viemään herkästi se ei ole tarpeeksi koulutettu, toisaalta taas jos kyseessä on ravuri joka vielä pitäisi juostakin ei kannata kouluttaa uudelleen ennekuin ravurina on lopettanut uraansa. Jos se ei enää kilpaile tulisi sinun kouluttaa se perusteellisesti.
Tuossa jonkun kirjoituksessa tuli jo hyvä vinkki ratsastaa volteilla kunnes hevonen kulkee haluttuun tapaan. Kuitenkin pitää lopetta päivän työt heti kun hevonen tekee mitä haluat. Onne vaan yritykseen! =)
Tuohon en kyllä usko että ravurit opetetaan menemään kovempaa mitä tiukemmin ohjista pitää. Itselläni on ex- ravuri ollut viisi vuotta ja sitä ennen poju oli ravurina 11 vuotta, ratsastan sitä suoralla kuolaimella. Tykkää ravilla reippaasti ja kuumuu helposti varsinkin seurassa. Rauhallisesti harjottelemalla homma sujuu. Suuhun ei saa jäädä roikkumaan, mutta sehän on itsestään selvää.
Ihan minkä rodun lähtöä vaan niin näet varmasti loppusuoralla kun kuskit alkavat riuhtomaan ohjista, jokainen... Että näin ravimaailmassa.
Meillä oli suomenhevosori, jonka suvussa oli paljon ns. "kovasuisia hevosia" ja ori tykkäsi muutenkin ravitaustastaan johtuen välillä pinkoa sen minkä kintuista lähti eikä todella ollut helppo pysäyttää. Minä kuitenkin löysin selästä pojan kanssa sellaisen yhteistyön, että sitä monet ihmettelivät. Varsinkin setäni, joka oli muutamat hyrykyydit ottanut kärryissä pojan innostuttua.
Aina maastossa menin löysin ohjin, kuten kärryistä ajaettunakin se tarkoitti pojalle, että "nyt ei juosta, nyt mennään rauhallisesti". Silminnähden herra nautti tästä täysin rinnoin. Ja silloin kun herra innostui juoksemaan keräsin ohjat rauhallisesti. Istuin syvään ja rauhallisella äänellä ja ohjalla hiljensin. Heti kun herra hiljensi haluttuun vauhtiin, löysäsin ohjat. Alussa käänsin hevosen aina voltille jos tuntui, että muuten ei vauhti hiljene.
Toivottavasti on jotain apua.
Auttaiskohan ohuempi kuolain asiaa?? Mun ex-hoitsu, joka on ravuri, päästelee kärryjen eessä minkä kintuistaan pääsee ja ratsastaessa se kulkee nätisti. Ainakin yleensä jos ei ole kovin virtaa hepalla.. Sit tos tallilla on sellanen ex-ravuri joka nostaa ravissa pään ylös ja lähtee revittään kiitoravia, tai sitten se vetää päänsä alas eikä pysähdy millään..