Niinpä niin. Olen skorppari, 10.11 syntyny ja just sille keskimmäiselle vaiheelle.
En usko kovinkaan horoskooppeihin, mutta melkeinpä pakko uskoa mun luonnekuvauksia, menee nimittäin niin nappiin ettei tosikaan..!
Se ainaki,et kaverit on mulle henkireikä. Ja tuttuja ja kavereita riittää tosi paljon ja kaikki on mulle tärkeitä. Kuitenkaan en niiden puolesta mitä tahansa tee.
Mutta sitten ne iskevät tyypit, ja perhe ja mulle tosi rakkaat. Mä menisin vaikka tuleen niiden puolesta.
Ja joskus on käynyt niin että mun luotettavaksi ystäväksi arvioima ihminen onki pettäny, voi kamaluus mitä päähän pälkähtääkään.. kostaakseni siis.
Ja mä naisena vieläpä (kohtuu herkkänä) sitten kun koen et mua on koheltu väärin ja tallattu, ei sitä hyvitä kyllä mikään.
Oikeestaan, vaikka rakastanki itteeni just tällasena, josku on vaikeeta olla minä kun luonto ei anna periksi ja järki tappelee vastaan.
En usko kovinkaan horoskooppeihin, mutta melkeinpä pakko uskoa mun luonnekuvauksia, menee nimittäin niin nappiin ettei tosikaan..!
Se ainaki,et kaverit on mulle henkireikä. Ja tuttuja ja kavereita riittää tosi paljon ja kaikki on mulle tärkeitä. Kuitenkaan en niiden puolesta mitä tahansa tee.
Mutta sitten ne iskevät tyypit, ja perhe ja mulle tosi rakkaat. Mä menisin vaikka tuleen niiden puolesta.
Ja joskus on käynyt niin että mun luotettavaksi ystäväksi arvioima ihminen onki pettäny, voi kamaluus mitä päähän pälkähtääkään.. kostaakseni siis.
Ja mä naisena vieläpä (kohtuu herkkänä) sitten kun koen et mua on koheltu väärin ja tallattu, ei sitä hyvitä kyllä mikään.
Oikeestaan, vaikka rakastanki itteeni just tällasena, josku on vaikeeta olla minä kun luonto ei anna periksi ja järki tappelee vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on sama homma...(Oon syntynyt 13.11)Ja asiat,jotka mua vituttaa itsessäni ovat juurikin ylimalkainen tunneherkkyys,se etten voi unohtaa mulle tehtyjä/sanottuja ilkeyksiä ja mun ääretön mustasukkaisuuteni!!Yritä nyt sitten kehittyä ihmisenä,kun ei noille asioille oikein voi tehdä mitään...Blääääh...
Moiks. Juuri näin, anteeksi voin antaa, mutten koskaan unohda. Olen syntynyt 10. marraskuuta, ja ois tosi kiva vaihtaa kunnolla näitä luonnekuvauksia jonkun kanssa.
Joskus on saanut kuulla jonkun pienen epämääräisen romanssin alun jälkeen,että..."kannattiko ihastua niin äkkiä ja pistää tunteita niin paljon peliin". AAAAARGHH!!! Toi jos mikä saa mun pinnan kuumenemaan. Mä ainakin olen erittäin tunne ihminen, teen kaiken aika fiiliksellä, joten kyllä mä ihastunkin sen mukaan. Muilla samoja juttuja??
skorpioni,synt 16.11. ja niin pirun tunteellinen,että ihan pahaa tekee välillä.Mä rakastan ja vihaan täysillä,niitä ihmisiä joihin tunteitani kohdistan,enkä ole mikään keskitien kulkija missään asioissa.Olen super mustasukkainen ja pidän kiinni todella,jos kohdalleni sattuu ihminen josta todella välitän..ei ole helppoa olla skorppari=)
Täälläkin yx, jos mua loukataan kostan ennemmin tai myöhemmin..vaikka en sitä ole suunnitellut mutta vissiin se on jossain alitajunnassa koska saan huomata että ai nyt mä annoin takas..vaikka muuten olen kiltti ja auttava luonne mutta sepä se.. ihmiset huomaa empatian ja käyttää hyväksi mutta kosto EI ole suloinen..olen kyllä joutunut monta kertaa pettymään etenkin seurustelusuhteissa..pettureita tämä maailma on täynnä..! nyt yritän olla rakastumatta niin ei tarvi pettyä..
Niinpä niin.. mä seurustelen jo toista vuotta maailman mahtavimman miehen kanssa.
Se on rapu horoskoopiltaan.
Ja juuri mun luonne, se mustasukkasuus, (vaikka toinen on niin uskollinen että..) kiukkukohtaukset ja herkkyys yhdistettynä kohtuu vaikeeseen lapsuuteen ja nuoruuteen tekee musta aika vaikeen ihmisen.
Mut näköjään mulla kompleksikimpulla on jotain mistä tykätä. Kun tollasen miehen saanu.
Mä en ole koskaan oikeestaan ollu siinä uskossa ees että tällä luonteella löytäs ihmisen joka mua jaksas kahta viikkoo pidempään.
Ja tässä sen taas näkee, mä teen tään ihmisen puolesta mitä vaan.
Ja joskus aiemmin ku jostain tykänny hurjana ja ku se on pettäny luottamuksen.
Ekana sanoisin et se on ollu saakelin onnekas ku mun rakkauden/tykkäämisen saanu.
Mut sitte ku mä alan vihata ja kostaa niin..Sääliksi käy.
Niinku mun ex. Se petti mua ja mä lähin.Kohta se hoksi et rakastaa mua.Nyt mä oikein härnään sitä, olen kaveri vaik tiiän hyvin et se loukkaa sitä pahemmin. Ja se kärsii.Kun tahtoo mut elämäänsä mut ei koskaan mua saa. Ja tietääkin sen hyvin..
Onko muilla silleen et jos on hyvä syy, uskottelemalla itelleen saa ittensä vihaamaan toista paljon? Mä voin tehdä niin. Enkä tunne ees omantunnontuskia. Jos se on loukannu.
Nimittäin olen ravun kans! Mutta en oo kyllä enää niin mustasukkainen, kun ennen olin. Minun rapuni kyllä on! Ja hei, meilläkin toinen vuosi alko just =)
mulla on kanssa hirveän vaikea unohtaa kohtaamiani vääryyksiä..ja omiani puolustan loppuun asti..ja tempperamenttia löytyy,ilmeisesti skorpparin vikaa..vaiks kalat aurinkomerkissä..
tunnistin kuvauksestasi itseni..elämä on välillä yhtä tunnekuohua :)