Homo Erectus Corollas - ihmislaji.
Toyotistithan ovat jo ihmislajina
aivan eri kehityshaaraa kuin normaali ihminen.
Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella
konsanaan: Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla.
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni
muukin haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo
äidinmaidossa taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "toiota
korolla!" on monen peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja
varmasti myös monen katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa. Toyotamiehen elämässä on kolme
huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen.
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä. Kun tuo untuvaviiksinen Tero
viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa Corollan- alkaa armoton
Teinicorolla-vaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja ja nakkikioskeja,
siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa Twin-cam Turbo
Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila
ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen
tummennuskalvojen tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka
tavattoman rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen
kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin
kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään
koristelemista "Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita
"HiFiksi" Jatkuva basson lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä
laskeutumasta, mistä olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon Toyotat
ovat samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka ikisessä Toyotassa on
nippu erivärisiä ja hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden hajuyhdistelmän
perusteella Tero löytää parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot
viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole
onnistuneet elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat
muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä
farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana,
viikset supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat
muistuttavat aina vaan enemmän naapurin setää. Jormat ovat
luovuttaneet,
Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen vihreitä vm. -68 autoja,
jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä
kituu vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään
enää mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan.
Kumpikin loppusuoralla matkallansa maatumiseen.
Toyotistithan ovat jo ihmislajina
aivan eri kehityshaaraa kuin normaali ihminen.
Toyotistin elämässä on vain kolme kehitysvaihetta, kuten perhosella
konsanaan: Teinicorolla-jormacorolla-pappacorolla.
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä ominaisuus, kuten moni
muukin haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee kaiketi jo
äidinmaidossa taipumuksensa isiensä synkkään perintöön. "toiota
korolla!" on monen peräkammariin syntyneen ensimmäiset sanat, ja
varmasti myös monen katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi olla vain sattumaa. Toyotamiehen elämässä on kolme
huipentumaa :
- amiksen metallilinjan päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen.
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua. Toyota-Teron loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä. Kun tuo untuvaviiksinen Tero
viimein kokee elämänsä täyttymisen -eli saa Corollan- alkaa armoton
Teinicorolla-vaihe. Missä tahansa on parkkipaikkoja ja nakkikioskeja,
siellä on lippalakkipäisiä finninaamoja liimailemassa Twin-cam Turbo
Playboy- tarroja aasialaisautojensa ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen, jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen ja humalatila
ovat riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän jälkeen
tummennuskalvojen tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka
tavattoman rumaa akkaa Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen
kun viihtyy harvemmassakin pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen. Mikään muun automerkin
kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin vaihdekepin pään
koristelemista "Tuningiksi" ja Bilteman 7000 W TriplaSubwoofereita
"HiFiksi" Jatkuva basson lönkytys estääkin tehokkaasti Teron kiveksiä
laskeutumasta, mistä olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska kaikki maapallon Toyotat
ovat samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä, tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka ikisessä Toyotassa on
nippu erivärisiä ja hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden hajuyhdistelmän
perusteella Tero löytää parkkipaikalta aina omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä syljeskelyn uuvuttamat Terot
viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee Jormia. Jormat eivät ole
onnistuneet elämässään missään, vähiten autonvalinnassa. Vanhat Toyotat
muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat kulkevat kivipestyissä
farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas painuneina vaimonsa takana,
viikset supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän vihainen ja kakarat
muistuttavat aina vaan enemmän naapurin setää. Jormat ovat
luovuttaneet,
Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen vihreitä vm. -68 autoja,
jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on kiire. Niiden sisällä
kituu vihaisia pulisonkipappoja liikennettä ja omaa turvallisuuttaan
vaarantamassa. Corollapapat eivät näe, sen koommin kuin ymmärräkään
enää mistään mitään. Eläviä ruumiita liikkuvissa ruumisautoissaan.
Kumpikin loppusuoralla matkallansa maatumiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
heh hheee..Haha,haha,haaa
Ei tuo Toyota-Teron elämänkaari kuitenkaan niin kovin huonolta vaikuta. Surkeampiakin ihmisryhmiä löytyy.
Se minullekin tuli ensiksi mieleen. Toisaalta, ei niillä surkeammillakaan voi ainakaan tuota tylsempää olla.
Touota is best
Oli.pa katkeraa kateutta laatuautoilla ajelijoita kohtaan
Kyllä oli vuodatusta Jenkkiläisellä kerrakseen...
Istuin aikoinaan Teron kyydissä, nykyään Jorman vieressä ja meillä menee hyvin.
ps. Tero ja Jorma eri tyyppi!!!!!
niitä kyllä riittää ihan tarpeeksi
toyotia?