Pitääkö väittämä paikkansa?

Kyllä se tietääkseni pitää paikkansa. Joten se on vähän niinkuin lestadiolaisten syytä, että Suomessa on helluntailaisia... ;)

Narvalaisilla oli Rauhanyhdistyksellä oma erillinen huone, jossa kokoontuivat.

Lähde taitaa olla nimeltään Herätysliikkeiden historia.

Samaan aikaisesti ollut varmaankin Uudesti heränneitä. Eli eri tilaisuuksia yhtä aikaisesti.
Narvalaisinnon laannuttua sattui helluntaiherätys tulemaan vapaakirkon kautta ja helluntailiikkeeseeen saman tyylinen Narvalaisuus kävi hyvin ja yhtyminen oli mahdollista. Siitä kuinka suurta osaa nämä Narvalaiset näytteli, en osaa sanoa. Mutta helluntailiikkeen alku ei ollut tän kirjan mukaaan Narvalaisuus vaan vapaakirkko.

Se oli joka Helluntalaisuuden perusti.

Epäilen että olisi sekoiltu, voi olla että ovat vuokranneet määräaikaisesti tiloja hellareoille, mutta yhteisiä kokoontumisia en usko olleen.

Helluntaiherätyksen syntyä edelsi vuosisadan vaihteen tienoilla useampi karismaattinen herätys, joissa ilmeni samoja asioita, joista on maininta Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaisesti perustajaa eikä oppi-isää, eikä sillä ole myöskään koskaan ollut yhteistä johtajaa.

Los Angelesissa syttyi vuonna 1906 herätys pastori W.J. Seymourin kautta. Herätys levisi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Samana vuonna liike levisi kolmeen maanosaan, Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Samanaikaisesti Los Angelesin herätyksen kanssa puhkesi samankaltaisia herätyksiä eri puolilla maailmaa. Kaikissa näissä oli yhteisenä tekijänä kielilläpuhuminen ja profetoiminen.
Pyhän Hengen toiminta kaikkine erityisilmiöineen ei ole pelkästään helluntaiherätyksen erityisoppi, vaan samat ilmiöt tunnustettiin kaikissa kristillisissä kirkoissa apostolien aikana tapahtuneiksi. Helluntaiherätys kuitenkin leimattiin "hurmosilmiöksi", vaikka Pyhän Hengen vuodatusta, kielilläpuhumista ja profetoimista esiintyi melkein kaikissa kristillisissä piireissä.
Vanhojen kirkkojen ovien sulkeutuminen ei kuitenkaan tukahduttanut syntynyttä herätystä, vaan olosuhteiden pakosta syntyi uusi herätysliike, jota alettiin kutsua helluntaiherätykseksi.

Helluntailaisuudesta tuli kansainvälinen liike historiansa varhaisessa vaiheessa. Yhtenä merkittävimmistä helluntaipioneereistä on englantilaissyntyinen, Norjassa toiminut metodistipastori Thomas Ball Barratt, joka koki Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisilmiön vuonna 1906.
Barratt vaikutti herätyksen leviämiseen mm. Englantiin, Tanskaan ja Saksaan.

Barratt itse kastatti itsensä vuonna 1913 Tukholman Filadelfia-seurakunnassa, joka oli pastorinsa Lewi Pethruksen johdolla joutunut eroon Ruotsin baptisteista. Pethruksen kautta tuli pohjoismaalaiseen helluntailaisuuteen entistä selvempi baptistinen vaikutus.

Helluntaiherätyksen tulo Suomeen

Helluntaiherätys tuli ensiksi Suomen ruotsinkielisten keskuuteen. He pyysivät Barrattia vierailulle Suomeen jo 1907 lähtien, mutta tämä pääsi tulemaan vasta 1911. Barrattin ensi vierailun aikana mm. Helsingissä täyttyi muutama ihminen Pyhällä Hengellä ja sen jälkeen muutama lisää. Vaikka käynti ei ollutkaan suoranainen läpimurto, jäljelle jäi yhtenäinen samaa kokemusta etsivä joukko.
Barrattin lähdettyä samanmieliset jatkoivat rukouskokouksia. Syksyllä 1912 entinen pelastusarmeijan upseeri Olsen-Smidt vieraili Suomessa pitämässä kokouksia. Ihmisiä tuli uskoon ja henkikastekokemus lisääntyi.
Kesällä 1912 uusi suunta otti ensimmäiset askeleet erillisen herätysliikkeen tiellä: pidettiin kastetilaisuuksia, vietettiin ehtoollista ja jopa lähetettiin oma lähetyssaarnaaja. Myös Barrattin lehti Korsets Seie alkoi ilmestyä suomeksi nimellä Ristin Voitto.

Smidtin työn tuloksena jäi Helsinkiin noin 200 uskovan joukko. Suomen ensimmäinen helluntaiseurakunta, Helsingin Siiloam-seurakunta perustettiin vuonna 1915. Herätys jatkui ja kastejuhlia pidettiin eri puolilla maata. Vuonna 1916 viranomaiset kielsivät helluntaikokoukset. "Lukittujen kokousten" aikaa kesti tammikuusta 1916 kevääseen 1917. Vuoden 1918 sodan jälkeen herätysliike elpyi kaikkialla. Viipuriin järjestettiin maamme toinen helluntaiseurakunta 1919. Raamattupäiviä ja yhteisiä juhlia alettiin jälleen pitää.

Seurakuntien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa ja tällä hetkellä helluntaiseurakuntia Suomessa toimii yhteensä noin 250. Lisäksi maamme ruotsinkielisissä seurakunnissa on jäseniä yhteensä noin 3.300. Tällä hetkellä jäsenmäärä kaikkiaan on hieman yli 50.000.

http://www.pri.pingst.se/historia.asp

Tässä tietoa!

"Narvalaisuudella oli tärkeä osuus helluntailiikkeen ensimmäisten kosketusten syntymisessä Suomessa. Nimittäin Helsingissä asunut narvalaissaarnaaja Johan Johansson ja tammisaarelainen muurarimestari H.W. Sjöblom lähtivät jouluna 1910 tapaamaan Kristianiaan norjalaista saarnaajaa Thomas Barrattia, jonka toiminnan seurauksena Kristianian seudulla oli syntynyt uskonnollista herätystä. ....
Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Helsingin Rauhanyhdistyksen rukoushuoneella, ensin suuressa salissa, myöhemmin ns. katakombissa. Näissä kokouksissa sai eräs lestadiolaisnainen henkikasteen ja tapahtui myös sairaiden parantumista. Barrat kävi matkansa aikana tapaamassa Tammisaaressa. ... Narvalaisten keskeistä vaikuttajaa Frans Sileniä. ... Pietarissa lestadiolaiset osallistuivat aktiivisesti Barrattin tilaisuuksiin.
Barrattilla oli ensimmäisellä Suomen-matkallaan yhteyksiä vapaakirkollisiin piireihin, metodisteihin sekä babtisteihin. Silti narvalaisten osuus oli ilmeisesti merkittävin. Nimenomaan narvalaiset kutsuivat Barrattin Suomeen ja järjestivät Helsingin rauhanyhdistykseltä kokoustilat."

Lähde: IUSTITIA Lestadiolaisuuden monet kasvot. Suomen teologinen instituutti 2001

"Kun vuoden 1912 alussa alkoi helluntailiikkeen lehden Ristin Voiton julkaiseminen, toimi sen ensimmäisenä julkaisijana (narvalaissaarnaaja) muurarimestari H.W. Sjöblom….. Alkuvaiheiden jälkeen siirtyi helluntailiikkeen johto pois narvalaisten käsistä. .... Useat sen sijaan jatkoivat toimintaansa helluntailiikkeessä etääntyen lestadiolaisuudesta."

Lähde: edellinen