Psykenlääkkeet ovat tämän päivän laillisia huumeita joita jaetaan kelan avoimesta piikistä, vapaasti. Jo maalaisjärki sanoo: että ongelmat pitää ratkaista itse apua ehkä saaden, katastrofiterapia ja kongnitiivinen terapia (oppiminen vahingosta, tötöilystä)....mutta myrkkyjä jaetaan vapaasti ja avulle on pantu suitset (terapialle). Psykiatri lähestyy ongelmia aina k e m i a l l i s e s t i, ei rakastaen ja neuvoen ja antaen taas itse yrittää.
Kyllä on maailma mennyt hulluksi.
Kyllä on maailma mennyt hulluksi.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Eihän kela mitään jaa.Sellainen ihminen jolle ois erittäin tarpeen, erityiskorvattava lääke - joka mahdollistaisi tervehytmistä - voi olla että joutuu syömään toisarvoista lääkettä, kun ei ole varaa siihen toiseen...tämäkään nyt ei sitten kuulunut oikeastaan tälle palstalle...
Näinhän se valitettavasti on. Suurin osa kansasta
ei miellä lääkkeitä mitenkään huumeiksi koska ne ovat vain 'lääkkeitä' jotka on yleisesti hyvä asia. Täällä suomessakin pitäisi rueta puhumaan jollain yhteisellä termillä lääkkeistä ja huumeista. ( vrt. engl. Drugs )
Omalla rahalla ne pamit joutuu ostamaan, tosin satasen paketista saa kelakortilla alea. Enkä pystyisi olemaan tänäänkään töissä ilman noita huumeiksi luokiteltavia, mulle niin rakkaita nappeja.
Väärinkäyttäjiä tietysti on mutta äläpäs leimaa meitä jotka käyttää niitä oikeasti tarpeeseen eikä viihteilyyn.
Vielä tänäkin päivänä, hulluksi leimautumisen pelossa, psyykkisesti apua tarvitsevat - eivät ilkeä mennä apua hakemaan.Tai jos hakevat, ainakin visusti pidettävä asia salassa, ettei tarttis sitten kuulla olevansa hullu napinsyöjä narkkari...Tiedetään että jotkut lääkkeet ovat huumeeksi luokiteltavia, kun sulta niitä löytyy ilman et ne on määrätty reseptillä sulle...niin...vaan asia aivan eri, kun sairauteensa ihminen niitä tarviaa ja avun saa.
Just noin. Kelleen tutulle ei kehtaa kertoa että mielessä ei ole kaikki ihan kohdallaan ja pameja joutuu napsimaan välillä, ei onneks koko aikaa. En mä mikään hullu oon mut paniikkia ja ahdistusta ja välillä masentaa.
Ja sekä psyykelääkkeiden yhä monipuolisemman kirjon, että terveydenhuollon määrärahojen supistamisen seurauksena erilaiset rauhoittavat ja piristävät tulevat lisääntyneen stressin myötä osaksi jokapäiväistä elämää täysin laillisesti. Luultavasti myös alkoholijuomiin aletaan laittaa esim. kofeiinin jälkeen myös kehittyneempiä flavoreita. Myös tietoisuus tämän hetken tajuntaa laajentavista kasvaa, jolloin niiden laittomuutta aletaan kyseenalaistaa yhä suuremmalla syyllä.
Luulen, että normaali suht. tasapainoinen psyyke kestää aika hyvin esim. ekstaasin kaltaiset aineet, mutta elämisen yleinen laatu voi heikentyä oleellisesti.
Pami, ilman muuta on olemassa ihmisiä, jotka psyykelääkkeitä tarvitsevat. Tuskin aloittajalla oli tarkoituksena leimata heitä... korjatkoon jos käsitin väärin.
Kuitenkin olen aloittajan kanssa pitkälti samaa mieltä: lääkkeitä ylipäänsä käytetään väärällä tavalla. Tähän ei ole nähdäkseni syypäänä niinkään hoitohenkilökunta kuin terveystoimen rahoituksen jatkuva kapeneminen.
Lääkkeillä on tarkoituksensa: Niiden avulla lievitetään oireita jotta ongelma voidaan hoitaa. Niitä vain nykyisin käytetään yhä enemmän oireiden peittämiseen. Mikäli ihminen kärsii masennuksesta, hoidetaanko ongelmaa todella syöttämällä vuosikaudet masennuslääkkeitä vai hoidetaanko sitä asianmukaisella terapialla? Valitettavasti viimemainittuun ei läheskään aina ole mahdollisuuksia, aikataulut kun laaditaan aivan liian tiukoiksi, jotta yhdelle lääkärille saadaan mahdutettua mahdollisimman suuri määrä potilaita. Hoidon taso kärsii väkisin.
Ja jep, Suomessa on valitettavan paljon ihmisiä, jotka ovat koukussa joko rauhoittaviin tai masennuslääkkeisiin. Koska he käyttävät niitä lääkärin valvonnassa, heitä ei nimitetä narkomaaneiksi.
on tässä asiassa kyllä valitettavan oikeassa.Terapioihin on liki toivotonta päästä,ja jos pääsee,on se suurelle osalle taloudellisesti ulottumattomissa,vaikka Kela korvaa sen pienen osan.Eli lääkärin on sitten helpompaa kirjoittaa resepti ja me hoitajat olemme siinä juonessa mukana,kun muutakaan ei voi.Asiakasmäärät ovat nousussa,ja jo ajanvarauskäynneille joutuu odottamaan aikaa kuukausia.Aiheesta nyt riittäisi tarinaa loputtomiin,mutta tässä jotain tuumattua.
Kuinkas paljon tiedät nykyaikaisista masennuslääkkeistä? Ne eivät aiheuta riippuvuutta... Itse en ainakaan koe olevani riippuvainen niistä. Niiden vaikutus on pitkäkestoinen, eikä suoraa ja nopeaa vaikutusta ole, kuten huumeilla on. Ellei sitten alkuaikojen päänsärkyä lasketa mukaan.
"eivät aiheuta riippuvuutta"
Noh, tuohon voisi sanoa vaikkapa "koetas olla ilman". Miten riippuvuus määritellään? Eikö riippuvuutta ole, kun ihminen ei tule normaalielämässä toimeen ilman keinotekoisesti aikaansaatua tajunnantilan muutosta?
Masennuslääke on mielialalääke. Se muuttaa ruumiin kemiallista tasapainoa ja tästä johtuu alkuaikojen päänsäryt. Jos syöt sitä vaiks vuoden, ruumiisi on tottunut lääkkeen avulla aikaansaatuun "tasapainoon", goodbye päänsärky. Lääke _saattaa_ hyvinkin täyttää tarkoituksensa, eli masennus (tai muu häiriötila) laantua tai poistua.
Kuitenkin kun sen käyttö lopetetaan, on suuri vaara, että masennustila palaa. Voidaanko tällöin todella sanoa, että lääkkeellä olisi todella hoidettu ongelman syytä? Lisäksi kun lääke poistuu elimistöstä, vastareaktio saattaa olla jopa aikaisempaa syvempi masennus... johon lääkäri saattaa määrätä entistä vahvemman masennuslääkkeen.
Eroaako tämä narkomaniasta (tai päihteiden käytöstä ylipäänsä) millään muulla tavoin kuin että sopivan annostuksen määrittää lääkäri potilaan kertomuksen perusteella sen sijaan että sen määrittää käyttäjä itse oman kokemuksensa ja haluamansa muutoksen perusteella?
Korostan, että lääkkeet ovat aivan varmasti tarpeen useissa tapauksissa. Mutta niiden käyttö tulisi rajoittaa siihen, että oireet saadaan sen verran tasaantumaan, että ongelman syyhyn voidaan pureutua. Ongelmasta ja lääkkeestä riippumatta.
Ilman oleminen onnistuisi kyllä... Olenhan aikaisemminkin siihen pystynyt, tällä kertaa vaan lääkäri määräsi minulle myös lääkettä terapian lisänä yhtenä hoitokeinona. Tarkoitus ei tosiaankaan ole napsia lääkkeitä koko ikääni. Ja mitä tulee tajunnantilan muutokseen, voin sanoa, että lääkkeet ovat oloani normalisoineet, eivät suinkaan muuttaneet mitenkään poikkeukselliseen suuntaan. Masennustila on normaalista poikkeavaa.
Totta on, että ongelman syytä ei tällä tavalla hoideta. Tiedän sen paremmin kuin hyvin ja käyn terapiassa ainakin toistaiseksi. Tosin tämä asia tuskin edes kuuluu tänne huumausainekeskusteluun tarkoitetulle palstalle.
Saanen kysyä, että oletko sinä riippuvainen jostain aineesta tai huumeesta? Ihan mielenkiinnosta haluan tietää... Ja jos olet, niin miksi? Onko syy, kenties terveydellinen, kuten minulla, jos nyt välttämättä haluat luokitella minutkin eräänlaiseksi narkomaaniksi?
Älä siitä välitä!
Höyrynny tällä palstalla jo tovin ja haluaa maailman jossa saa vetää huumeita oman tahdon mukaan....eli toive maailmaa :)
Sait minut miettimään millaisen maailman todella haluan. Katsotaanpa:
Haluan maailman, jossa ihmiset kulkevat sen verran silmät auki, että ymmärtävät mikä on asioiden tärkeysjärjestys Janet Jacksonin tissin (22965 krt luettu) ja ilmaston lämpenemisen (48 krt luettu) välillä.
Haluan maailman, jossa voin mennä nakkikioskille klo 1 hakemaan lörtsyn joutumatta todistamaan aggressioita.
Haluan maailman, jossa sairas ihminen voi hakea hoitoa tarvitsematta pelätä leimautumista loppuiäksi.
Haluan maailman, jossa ensimmäinen reaktio vastaukseen "From Finland" on "Oh, you guys are nice, honest, hardworking people" nykyisen "Oh, you guys drink a lot!" sijasta.
Haluan maailman, jossa ei ole 211 miljoonaa 5 - 14 -vuotiasta lapsityöläistä tai 20 miljoonaa orjaa.
Valitettavasti tähän maailmaan eivät mahdu vapaat huumeet. Huumekaupan valvonta puolestaan istuu sinne kuin nenä naamaan.
Mitäs, sinä saat apua.
Mutta:
Entäpä ne ihmiset, jotka _eivät_ saa hoitoa sitä tarvitessaan, ja jos saavat, "hoito" keskittyy oireiden peittämiseen lääkkeillä?
Tai ne ihmiset, jotka eivät joko osaa tai älyä hakeutua hoitoon?
Tai ne, jotka eivät _uskalla_ hakeutua hoitoon elinikäisen leimautumisen pelossa?
Vilkaisepa pirruuttas psyykelääkkeiden käytön kehitystä kontra länsimainen väestökehitys. Korreloiko? Kyllähän minä tiedän, että psyykkiset(kin) ongelmat ovat lisääntyneet, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä että sillä suunnalla mihin terveydenhuolto on kehittymässä niihin on todellista ratkaisua löydettävissä. En itse asiassa ole ollenkaan varma, miten paljon sitä edes _halutaan_ löytää.
Jutut saattavat välillä mennä yllättävän kauas palstan otsikosta... älä anna sen häiritä :-)
Haluan PERKELE maailman jossa ei ihmisellä välähdä edes mieleen esittää George PERKELE Bushille Nobelin rauhanpalkintoa.
Rip rap http://www.thepetitionsite.com/takeaction/302184339?ts=1076102575&sign[partnerID]=1&sign[memberID]=578003442&sign[partner_userID]=578003442
avannut tuota sivua,olisin väittänyt sinua Narc valehtelijaksi.No,näkyipä tuolla olevan muitakin ihmettelijöitä.Kukahan tuonkin Nobel.idean keksi? Bush itsekö?
"They were nominated by Jan Simonsen, an independent member of Norway's Parliament who says the pair got rid of a dictator and made the world safer."
(CNN)
vielä aikoinani muuttaa Norjaan. No, vitsit vitsinä...Bush on maailman pahin diktaattori nyt. Ja seuraaja on varmaan The Terminator, Arnold Schwarzenegger, joka pelastaa tämän maailman. Kiitän vastauksesta. Muuten, toisessa jutussa vähättelit farmakologisia tietojasi. Ei niitä ainoastaan yliopiston penkiltä saa- olet älykäs, joten ei ole konsti eikä mikään hankkia tietoa myös itsenäisesti... aina parempi. Ha det bra!
oireenmukainen hoito on länsimaalaisen lääketieteen suurin kompastuskivi.masentaa, ahistaa, pamia napaan vaan.ketä HELVETTIÄ ei ahistas milloin mikäkin, jokaisella oma helvettinsä pahempi tai parempi.jos menet valittamaan, repsu kehiin.ei hetkeekään ajatella esim.ravitsemushoitoa, koska lääketiedehän ei sitä kannata.mäkkiruokavaliosta tai vaikka rasvahappojen puutteesta johtuva masennus ja huono olo rauhoitetaan pois.lääkehoidon tarve....varmasti 9 kymmenestä sitä ei oikeesti tarviis jos harrastas edes niinkin helppoa ja tehokasta hoitoa kun ajatustensa saattamista paperille.luulenpa että päiväkirja on pelastanut minutkin terapioilta ja jatkuvalta lääkkeen syönniltä.on se jännää, kun yhteiskunta oikein kannustaa siihen, että ihmiset olis kontrollissa laillisesti huumattuna ja tyytyväisinä, mielellään ilman vastaanpanevaa sanaa.ja kaikenlainen itselääkintä on pahasta.psyykenlääkkeillä riippuvuudellesi annetaan lupa ja se on vaan voi-voi(tuloja yhteiskunnalle, hiljainen ja henkisesti latistuva ja fyysisesti rapistuva asiakas)ja valvonnassa.jos hankit jotain ilman valvontaa olet suuri kriminaali ja täysin rappiolla.
mihin maailma on menossa....elintapojen sairaus sairastuttaa kehon ja mielen ja mielen lääkkeet kehoa vielä enemmän.faktaa.psyykenlääkkeet altistaa mm.diabetekselle ja sydäntaudeille.ja sydän-ja verisuonilääkkeet taas mielialahäiriöille.mikä hyväksi sydämelle, se hyväksi aivoille.ja se ei ole "kevyempi" vaihtoehto ....lukekaa vaikka www.biovita.com sieltä saa suomalaisen mielipiteen asioihin mistä maailmalla keskustellaan.
Ei mitään kadulta ostettuja mömmöjä.
Koittakaa jo narkkarit se tajuta siinä vissi ero.
Jos hiukan tutustuisit terveydenhuollon arkipäivään ennenkuin alat elvistelyn?
Lopetahan jo. Oletko muuten itse koskaan syönyt psyykelääkkeitä? Minä olen ja tiedän mistä puhun. En nyt jaksa ruveta sulle selittelemään mitään kun tunnut olevan vielä aika nuori ja en muutenkaan jaksa kirjoitella pitempiä tekstejä.
En liki kahteenkymmeneen vuoteen. Silloin herra psykologi katsoi ne tarpeelliseksi jotta pysyis pääppä kasassa sen verran että saadaan muutamia asioita kohdalleen. Lienee ollut asiansa osaava kaveri, kosken sen jälkeen ole tarvinnut sen enempää psykologia kuin psyykelääkkeitäkään. Vaikka välillä onkin käynyt mielessä heittää pyyhe kehiin.
20-v taidettii käyttää lähinnä bentsoja jotka aiheuttavat voimakkaan riippuvuuden. Vetoatkin luultavasti näihin kun niin vaahtoat riippuvuudesta. Nykyiset serotoniinin takaisinestäjät eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta. Henkinen riippuvuus on sitten eriasia.
jos et tähän asti ole tietänyt,tiedä nyt sitten,että on olemassa muitakin psyykenlääkkeitä kuin bentsoihin kuuluvat ja ns. serotoniinin takaisinotonestäjät.Käyttäisit edes termiä oikein...kerropa nyt,mitä niistä tiedät kun olet niin "viisas",siis näistä serotoniinin takaisinotonestäjistä? Veikkaan,ettei sulla ole hajuakaan ilman Pharmacaa,miten ne edes vaikuttaa.Narc tietää taatusti enemmän kuin sinä,vaikkei ko. lääkkeitä ole ikinä käyttänytkään.Katso Tepa,sellaistakin on kuin yleissivistys.
En todella tiedä oliko bentsoja vai mitä, en ollut siinä vaiheessa kiinnostunut vaihtoehtoisista päihteistä. Enkä kemikaaleista ole nytkään muuten kuin akateemisella tasolla, ja silloinkin lähinnä niiden käytön syistä, muodoista ja seurauksista.
En osaa sanoa millä tasolla olin itse riippuvainen. Fyysiseen riippuvuuteen tutustuin myöhemmin kipulääkityksen kautta.
Kuka tahansa saattaa jossain vaiheessa tarvita psyykehoitoa tai -lääkitystä. Ja lääkehoito on varmasti edistynyt. Kun kysymys on psykoaktiiveista aineista psyykkinen riippuvuus on useinkin huomattavasti suurempi kuin fyysinen - eräs tuntemani ihminen kuvasi nikotiinin fyysisiä vieroitusoireita "pieneksi flunssaksi".
Ihmettelin hiukan tuota kiihkeähköä reaktiota, lääkkeiden "laillisesta" väärinkäytöstä kun ovat puhuneet huomattavasti minua arvovaltaisemmat tahot suuremmalla julkisuudella.
Käärinväsitykseen lienee syynä ollut kuitti "terveydenhuollon arkipäivästä", vai kuinka? Se oli tarkoitettu tälle multipersoonalle tai hänen n:nnelle kloonilleen, joka syvällisessä vastineessaan keskustelijan ::: puheenvuoroon :-) toi esille, ettei ole ymmärtänyt sanaakaan ainoastakaan tämän ketjun viestistä.
Tämän_kään_ ketjun, siis.
Kerro ihmeessä miksi Narc tietää aiheesta enemmän? Kerro samalla kuinka paljon enemmän hän tietää? Ei mua kiinnosta tippaakaan sun veikkaukset, sanonpahan vaan että aiheeseen olen tutustunut. Ainakaan mua ei kiinnosta sun yleistietosi, jos sitä nyt yleensä onkaan.
Lopetettaessa useille (myös minulle) tulee esim. ns. sähköiskuja päähän, humahtelua ym. epämiellyttäviä oireita. Myös unettomuus ja jännittyneisyys kuuluu vieroitusoireisiin. Ja minä lopetin _hyvin_vähitellen annosta pienentämällä ja harventamalla. Jos lopettaa kerrasta, on vieroitusoireet vielä sietämättömämpiä.
kertoo sinusta enemmän kuin selitykseni,joten sinulle on turha selittää mitään.Farmakologiasta tiedän taatusti enemmän kuin sinä.
minuakaan kiinnosta sinun tietämättömyytesi,tosin ei sinuun kukaan täällä uskokaan...aiheeseen tutustuminen ei ole tietoa,mutta sinulle sen selittäminen olisi kuin sialle atomifysiikan opettaminen.Jää siis hyvästi.P.s ei pidä käyttää termejä,jos ei osaa niitä oikein käyttää."serotoniinin takaisinestäjät",joo..
"Lopetettaessa useille (myös minulle) tulee esim. ns. sähköiskuja päähän, humahtelua ym. epämiellyttäviä oireita. Myös unettomuus ja jännittyneisyys kuuluu vieroitusoireisiin. Ja minä lopetin _hyvin_vähitellen annosta pienentämällä ja harventamalla. Jos lopettaa kerrasta, on vieroitusoireet vielä sietämättömämpiä. "
Amen.
Minä laitoin aikanaan kerrasta poikki, ja siinä meinasi henki mennä.Akuutit oireet kestivät nelisen viikkoa, ja koko paranemisprosessiin meni toista vuotta.Eli aikajana siihen pisteeseen kun pystyin kirkkain otsin toteamaan että kaikki tuntemukseni ovat stabiileja kauttaaltaan ja reaktioni ulkoisiin ärsykksisiin olivat kohdallaan.
Hienoja ovat..nämä lailliset elämän tasoittajat..
Naapurin äijä
Kuinkahan hyvin kannabis toimisi masennuksen hoidossa? :)
Käytin ssri-lääkkeitä muutaman vuoden, aluksi fevarinia, sitten seromexia (fluoksetiini), sen jälkeen remeronia. Remeronit menivät sitten loppuun enkä halunnut hakea enää uutta reseptiä. Vieroitusoireita siitä ei tullut, paitsi aluksi unettomuutta joka meni parissa päivässä ohi. Lisäksi lääkkeen vaikutuksen poistuttua mielialat alkoivat heitellä enemmän eikä enää ollut tasaisen harmaa olo.
Jos lääkkeistä ei ole mitään apua, niin ei ole kyllä terapiastakaan. Kävin pari vuotta sitten muutaman kuukauden ajan terapeutin vastaanotolla, ja koska terapeutilla oli jyrkkiä vastakkaisia mielipiteitä, oli terapia enimmäkseen inttämistä ja väittelyä, joten ei sellainen mitään masennusta voi mitenkään parantaa. Sitten kun lopetin terapian niin olo oli huojentunut kun pääsi siitä rääkkäyksestä eroon.
Sekä ssri-lääkkeet, että muut mielenterveyspalvelut ovat ajanhukkaa, mieluummin polttelen yrttiä ja pohdin asioita itse kuin turvaudun mielenterveystoimistojen palveluihin, jotka ovat rahastusta ja hyödyttömiä.
mutta onneksi selvisit.Muuta en osaa kommentoida.Kirjoituksiasi on mielenkiintoista lukea,sen verran nyt kuitenkin sanon.Huumekeskusteluita käyn silloin tällöin seuraamassa oman mielenkiintoni vuoksi.
hienoja on siinä mielessä, että paniikkihäiriööni ne tepsivät kuin tauti. Ja masennusoireisiini myös. Aloitus- ja lopetusoireet vaan on ongelmallisia.
Niinpä niin. Serotonin takaisinestäjät. Kyllähän sitä kirjoitusvirheitäkin sattuu joskus, mutta sinunlaiset hienostohäiriköt ovat hyvin kärkkäitä puuttumaan niihin. Tiedät enemmän farmakologiasta kuin minä..mistä voit sen tietää?? Ps. Tuosta sinun yleissivistyksestä vielä sen verran, että ei ole yleissivistyksen puutetta olla tietämättä asioista, jota eivät ole lähellä yhteiskuntaa. Tuskin sinäkään tiedät mikä on Beethovenin 4. sinfonian nimi, eikä musiikkipiireissä sinun tietämättättömyyttäsi pidettäisi yleissivistyksen puutteena. Mutta suomen perustuslain tietämättömyys olisi yleissivistyksen puutetta. Noh, mulla on maisterin paperit eli kyllä sitä sivistystä on mullekin päähän pistetty aika lailla ihan koulun puolesta.
onko ihan totta että maisterismies?
huu-hihuli-huu että on jännää
Sinulla on ollut epäpätevä terapeutti. Kun terapia menee jatkuvaksi väittelyksi pitäisi terapeutilla olla ammattitaitoa (ja nöyryyttä!) ymmärtääkseen olevansa tälle henkilölle väärä auttaja.
Vaimokkeeni sai vastaavaa "terapiaa" ja kieltäytyi siitä. Hivenen rankemman tien kautta hän päätyi eri psykologille, jonka hoitometodit olivat toiset ja tuottivat loistavan tuloksen.
No, et sinä ainoa ole joka yrtin ja pohdiskelun avulla on saanut mielenterveytensä tasapainotettua. IMHO tällaisessa tapauksessa yrtti täyttää psyykelääkkeen tehtävän ja pohdiskelu on se varsinainen avain. Tasapainoa ei voi ulkopuolelta palauttaa, hyvä terapeutti ainoastaan auttaa henkilöä _itse_ avaamaan omat solmunsa.
"lääkkeen vaikutuksen poistuttua mielialat alkoivat heitellä enemmän eikä enää ollut tasaisen harmaa olo"
Nimenomaan tähän viittasin riippuvuudella ja vieroitusoireilla. Kun mielialat alkavat heitellä, ihminen saattaa kokea ettei kykene toimimaan ilman niiden apua. Mikäli terapia ei toimi, resepti saatetaan uusia aivan turhaan. Ja mikäli sen enempää terapeutti kuin avun tarvitsija ei käsitä (tai halua myöntää) että terapia on perustavalla tasolla epäonnistunut, sitä saatetaan jatkaa vuosia.
Hopo tuossa mainitsi lääkkeiden normalisoivan vaikutuksen mielentilaan. Tässä on mielestäni yksi psyykehoidon - ja ylipäänsä yhteiskunnan - peruskompastuskiviä. Masennus ja mielialan vaihtelut ovat itse asiassa täysin _normaaleja_ mielen toimintamekanismeja. Jokainen niitä kokee, mutta hyvin nopeasti niiden kautta lyödään kokijalle aivan yhtä vahva leima otsaan kuin kannabiksen käyttäjälle. "Se on pikkuisen tasapainoton". Tätä voidaan suoraan verrata siihen, että alkuperäiskansan shamaani (pyhä, korkeasti kunnioitettu oman kansansa terapeutti ja auttaja) on usein länsimaisen lääketieteen mittapuulla skitsofreenikko ja hoidon tarpeessa.
Valitettavasti terveydenhuolto suuntautuu yhä vankemmin ja virheellisemmin tänne. Asioille, jotka 20 vuotta sitten vielä olivat täysin normaaleja ja jokapäiväisiä (esim. ylivilkkaus) keksitään hienoja nimiä joiden avulla ne siirretään epämääräiseen "mielialahäiriöiden" kategoriaan. Tällä tavoin "normaalin" määritelmä kapenee koko ajan, se lähestyy yhä enemmän keskiarvoa.
Ihmisiä, joiden sisäiset henkiset tai kemialliset toiminnot ovat keskiarvon mukaisia kuitenkin on pirun vähän. Mikäli Gaussin käyrän alkupäähän asetetaan vaikka introverttisyys ja loppuun ekstroverttisyys, sen mukaisesti valtaosa ihmisistä on jotain siltä väliltä, "normaaleja" s.o. keskiarvolukemissa. Kuitenkin mikäli alkuun laitetaan "normaali", loppuun "epänormaali" saadaan yhtälailla Gaussin käyrä, jonka mukaan _vain_pieni_vähemmistö_ihmisistä_on_"normaaleja"_.
Kun "normaalin" määritelmä jatkuvasti kapenee ja "tunnistetaan" uusia mielenterveyden "häiriötiloja", ei ole mikään ihme, että myös _todelliset_ häiriöt yleistyvät. "Normaali" on pitkälti ulkoa syötetty muotti, johon meitä yritetään mahduttaa. Ilman minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta.
Pakko nyt sanoa, että minä määrittelen itse tunnenko oloni normaaliksi vaiko en... Siihen ei Gaussin käyrät vaikuta. Tunnen itseni varmasti paremmin kuin kukaan muu ja masentunut mieliala ei ole normaali silloin kun se jatkuu useita kuukausia tai vuosia yhteen menoon. Lisäksi masennus lamaannutti minut täysin. En kyennyt tekemään työtä. Olin jatkuvasti väsynyt. Laihduin huolestuttavan paljon lyhyessä ajassa. Onko se normaalia? Lääkkeet auttoivat näihin ongelmiin. Ja jos tulevaisuudessa joudun samanlaiseen tilanteeseen, olen valmis lääkitsemään itseäni. Kuitenkin jonkin verran tuota elämäntahtoa löytyy... Masentuneella sitäkään ei juuri ole. Onneksi olen selvinnyt näinkin pitkälle. Toivottavasti jatkossakin selviän, lääkkeiden kanssa tai ilman.
riitani laitan halki ja poistan nenästäni herneen.Itselläni on proviisoriopinnot lopuillaan,ja isä ja veli ovat lääkäreitä,siksi "intohimo" farmakologiaan ja toksikologiaankin.Olet oikeassa.Hyvää jatkoa.Mietinkin,että Lääkkeet-otsikko voisi olla mielenkiintoinen...
Minulla taitaa olla jonkinlainen ongelma itseni ilmaisussa. Kritiikkini ei kohdistu niihin, jotka lääke- tai muuta hoitoa oikeasti tarvitsevat. Se kohdistuu SosTerhuollon nykyisyyteen ja tulevaisuuteen sekä asenteellisuuteen, jota psykiatrisen hoidon potilaat (kieltäydyn käyttämästä termiä "asiakkaat") joutuvat usein kohtaamaan.
Totta kai sinä itse tiedät parhaiten milloin olosi on "normaali". Kaikille kuitenkaan ei anneta vapautta (edes edistyneessä Euroopassa) määrittää sitä itse, vaan esim. RSI:tä sairastava henkilö ohjataan psykiatriseen hoitoon kun kyseessä on selkeästi fyysinen, hoidettavissa oleva ongelma. Hoidon tavoitteena on opettaa ihmiselle, että kivun kanssa on vain opittava elämään. Minulla on tiedossa ihmisiä, joilla tämä on toiminut niin tehokkaasti, että kivut pidetään kurissa säännöllisten kortisonipiikkien ja kivusta johtuva masennus tms mielialalääkkeiden avulla.
Lienet samaa mieltä siitä, että tämä on räikeää, lääkärin valvonnassa tapahtuvaa lääkkeiden väärinkäyttöä?
Pointtini on se, että "normaali" on aina yksilöllinen käsite, joten yhteiskunnallisella tasolla sen määrittäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Kyseessä on henk.koht. mielipiteeni, mutta väitän että uusista mielenterveyden "häiriötiloista" valtaosa on mahdutettavissa yhteiskunnallisen "normaalin" sisälle.
On loistavaa, että sinulla riittää elämäntahtoa. Toivon sinulle kaikesta sydämestäni voimaa ja rohkeutta ja toivon kanssasi, että matka jatkuu. Me elämme isolla, kauniilla ja ihmeellisellä pallolla ja jokainen, joka keskuudestamme ennenaikaisesti poistuu on muistamisen väärti.
Onnea matkaan. Minulla ei tuolle alalle riittänyt pokka...
Huomauttaisin kuitenkin, ettei minulla ole farmakologista tietoa juuri muiden kuin kannan ja alkoholin alalta, sekin voidaan kyseenalaistaa. Kaikki kirjoittamani perustuu omaan ja toisen käden kokemukseen, lääketieteen ja terveydenhuollon nykyiseen tilaan ja tulevaisuudennäkymiin sekä niiden perusteella muodostettuihin käsityksiin.
Kysypä pirruuttas perheenjäseniltäsi ehtivätkö he rehellisesti sanoen keskittyä asiakkaisiinsa niin paljon kuin haluaisivat tai kokisivat tarpeellisiksi. Kiinnostaa kun jokainen tuntemani terveydenhuollon ammattilainen on jossain vaiheessa asiasta maininnut.
"Huomauttaisin kuitenkin, ettei minulla ole farmakologista tietoa juuri muiden kuin kannan ja alkoholin alalta, sekin voidaan kyseenalaistaa."
Kanna (sceletium tortuosum) on Afrikassa kasvava kasvi, joka tunnetaan empatogeenisista ominaisuuksistaan. Etelä-Afrikassa kokonaiset kylät saattavat matkustaa satoja kilometrejä kerätäkseen kannaa:
http://www.botanic-art.com/Scel-effects.htm
Oletko kasvatellut sitä kotona? Tiedätkö muita vastaavia kasveja?
Noh, voipi niitä ongelmia olla minullakin jopa asioiden oikein ymmärtämisen kanssa. :)
Itse olen sitä mieltä, että lääkärit saattavat määrätä lääkkeitä välillä liiankin heppoisin perustein. Ongelmaan se ei varsinaisesti auta ja siksi minullakin on vielä paljon tehtävää oman sairauteni kanssa tulevaisuudessa.
Kiitokset vastauksesta...
Kiitän. Yleissivistykseni parani :-)
:-)
Aina mukava saada uutta verta keskusteluihin. Varsinkin kun luisutaan asian sivulle - vai luisutaanko sittenkään?
vielä valmis, mutta ehkä vuoden päästä. Niin, veli on vasta erikoistumistaan aloitteleva, hänellä kait on vielä idealismiakin tallella ottaen huomioon, kuinka hän jaksaa vielä "innostua" tulevasta erikoisalastaan, sisätaudeista, ja myöhemmin kai lähinnä kardiologiasta. Itse kyllä terveydenhuollon asiakkaan olleena tiedän, ettei lääkäreillä riitä aikaa. Isä on terveyskeskuslääkäri, yleislääketieteeseen erikoistunut. Kiirettä pitää, kun viroista on kolme täyttämättä. Ei riitä aika, ei. Eipä tuota tarvinne edes kysellä.... Kiitos onnentoivotuksista, halusin ensin sairaanhoitajaksi...mutta täällä idässä kun ei tuntunut olevan työtä, niin ajattelin, että ehkä apteekkialalla sitten. Olet varmaan huomannutkin, kun äksyttelin palstalla nimimerkki Tepalle, että minulla kiehuu nopeasti, mutta se menee ohi ja pian. Lääkkeet-palstalle, jota ei vielä ole, tämäkin vuodatus kuuluisi. Niin, isä lienee aika stressaantunut veljen puheista päätellen, johtuneeko työstä vai mistä. Julkinen terveydenhuolto on painunut suohon. Rahalla saisi hoitoa, mutta kun ei monellakaan ole varaa mennä yksityiselle, ei itsellänikään ,kun olen opiskelija. ÄÄH, tää on jo romaani...