Helluntaiherätyksen syntyä edelsi vuosisadan vaihteen tienoilla useampi karismaattinen herätys, joissa ilmeni samoja asioita, joista on maininta Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaisesti perustajaa eikä oppi-isää, eikä sillä ole myöskään koskaan ollut yhteistä johtajaa.
Los Angelesissa syttyi vuonna 1906 herätys pastori W.J. Seymourin kautta. Herätys levisi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Samana vuonna liike levisi kolmeen maanosaan, Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Samanaikaisesti Los Angelesin herätyksen kanssa puhkesi samankaltaisia herätyksiä eri puolilla maailmaa. Kaikissa näissä oli yhteisenä tekijänä kielilläpuhuminen ja profetoiminen.
Pyhän Hengen toiminta kaikkine erityisilmiöineen ei ole pelkästään helluntaiherätyksen erityisoppi, vaan samat ilmiöt tunnustettiin kaikissa kristillisissä kirkoissa apostolien aikana tapahtuneiksi. Helluntaiherätys kuitenkin leimattiin "hurmosilmiöksi", vaikka Pyhän Hengen vuodatusta, kielilläpuhumista ja profetoimista esiintyi melkein kaikissa kristillisissä piireissä.
Vanhojen kirkkojen ovien sulkeutuminen ei kuitenkaan tukahduttanut syntynyttä herätystä, vaan olosuhteiden pakosta syntyi uusi herätysliike, jota alettiin kutsua helluntaiherätykseksi.
Helluntailaisuudesta tuli kansainvälinen liike historiansa varhaisessa vaiheessa. Yhtenä merkittävimmistä helluntaipioneereistä on englantilaissyntyinen, Norjassa toiminut metodistipastori Thomas Ball Barratt, joka koki Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisilmiön vuonna 1906.
Barratt vaikutti herätyksen leviämiseen mm. Englantiin, Tanskaan ja Saksaan.
Barratt itse kastatti itsensä vuonna 1913 Tukholman Filadelfia-seurakunnassa, joka oli pastorinsa Lewi Pethruksen johdolla joutunut eroon Ruotsin baptisteista. Pethruksen kautta tuli pohjoismaalaiseen helluntailaisuuteen entistä selvempi baptistinen vaikutus.
Helluntaiherätyksen tulo Suomeen
Helluntaiherätys tuli ensiksi Suomen ruotsinkielisten keskuuteen. He pyysivät Barrattia vierailulle Suomeen jo 1907 lähtien, mutta tämä pääsi tulemaan vasta 1911. Barrattin ensi vierailun aikana mm. Helsingissä täyttyi muutama ihminen Pyhällä Hengellä ja sen jälkeen muutama lisää. Vaikka käynti ei ollutkaan suoranainen läpimurto, jäljelle jäi yhtenäinen samaa kokemusta etsivä joukko.
Barrattin lähdettyä samanmieliset jatkoivat rukouskokouksia. Syksyllä 1912 entinen pelastusarmeijan upseeri Olsen-Smidt vieraili Suomessa pitämässä kokouksia. Ihmisiä tuli uskoon ja henkikastekokemus lisääntyi.
Kesällä 1912 uusi suunta otti ensimmäiset askeleet erillisen herätysliikkeen tiellä: pidettiin kastetilaisuuksia, vietettiin ehtoollista ja jopa lähetettiin oma lähetyssaarnaaja. Myös Barrattin lehti Korsets Seie alkoi ilmestyä suomeksi nimellä Ristin Voitto.
Smidtin työn tuloksena jäi Helsinkiin noin 200 uskovan joukko. Suomen ensimmäinen helluntaiseurakunta, Helsingin Siiloam-seurakunta perustettiin vuonna 1915. Herätys jatkui ja kastejuhlia pidettiin eri puolilla maata. Vuonna 1916 viranomaiset kielsivät helluntaikokoukset. "Lukittujen kokousten" aikaa kesti tammikuusta 1916 kevääseen 1917. Vuoden 1918 sodan jälkeen herätysliike elpyi kaikkialla. Viipuriin järjestettiin maamme toinen helluntaiseurakunta 1919. Raamattupäiviä ja yhteisiä juhlia alettiin jälleen pitää.
Seurakuntien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa ja tällä hetkellä helluntaiseurakuntia Suomessa toimii yhteensä noin 250. Lisäksi maamme ruotsinkielisissä seurakunnissa on jäseniä yhteensä noin 3.300. Tällä hetkellä jäsenmäärä kaikkiaan on hieman yli 50.000.
Los Angelesissa syttyi vuonna 1906 herätys pastori W.J. Seymourin kautta. Herätys levisi Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Samana vuonna liike levisi kolmeen maanosaan, Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan. Samanaikaisesti Los Angelesin herätyksen kanssa puhkesi samankaltaisia herätyksiä eri puolilla maailmaa. Kaikissa näissä oli yhteisenä tekijänä kielilläpuhuminen ja profetoiminen.
Pyhän Hengen toiminta kaikkine erityisilmiöineen ei ole pelkästään helluntaiherätyksen erityisoppi, vaan samat ilmiöt tunnustettiin kaikissa kristillisissä kirkoissa apostolien aikana tapahtuneiksi. Helluntaiherätys kuitenkin leimattiin "hurmosilmiöksi", vaikka Pyhän Hengen vuodatusta, kielilläpuhumista ja profetoimista esiintyi melkein kaikissa kristillisissä piireissä.
Vanhojen kirkkojen ovien sulkeutuminen ei kuitenkaan tukahduttanut syntynyttä herätystä, vaan olosuhteiden pakosta syntyi uusi herätysliike, jota alettiin kutsua helluntaiherätykseksi.
Helluntailaisuudesta tuli kansainvälinen liike historiansa varhaisessa vaiheessa. Yhtenä merkittävimmistä helluntaipioneereistä on englantilaissyntyinen, Norjassa toiminut metodistipastori Thomas Ball Barratt, joka koki Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisilmiön vuonna 1906.
Barratt vaikutti herätyksen leviämiseen mm. Englantiin, Tanskaan ja Saksaan.
Barratt itse kastatti itsensä vuonna 1913 Tukholman Filadelfia-seurakunnassa, joka oli pastorinsa Lewi Pethruksen johdolla joutunut eroon Ruotsin baptisteista. Pethruksen kautta tuli pohjoismaalaiseen helluntailaisuuteen entistä selvempi baptistinen vaikutus.
Helluntaiherätyksen tulo Suomeen
Helluntaiherätys tuli ensiksi Suomen ruotsinkielisten keskuuteen. He pyysivät Barrattia vierailulle Suomeen jo 1907 lähtien, mutta tämä pääsi tulemaan vasta 1911. Barrattin ensi vierailun aikana mm. Helsingissä täyttyi muutama ihminen Pyhällä Hengellä ja sen jälkeen muutama lisää. Vaikka käynti ei ollutkaan suoranainen läpimurto, jäljelle jäi yhtenäinen samaa kokemusta etsivä joukko.
Barrattin lähdettyä samanmieliset jatkoivat rukouskokouksia. Syksyllä 1912 entinen pelastusarmeijan upseeri Olsen-Smidt vieraili Suomessa pitämässä kokouksia. Ihmisiä tuli uskoon ja henkikastekokemus lisääntyi.
Kesällä 1912 uusi suunta otti ensimmäiset askeleet erillisen herätysliikkeen tiellä: pidettiin kastetilaisuuksia, vietettiin ehtoollista ja jopa lähetettiin oma lähetyssaarnaaja. Myös Barrattin lehti Korsets Seie alkoi ilmestyä suomeksi nimellä Ristin Voitto.
Smidtin työn tuloksena jäi Helsinkiin noin 200 uskovan joukko. Suomen ensimmäinen helluntaiseurakunta, Helsingin Siiloam-seurakunta perustettiin vuonna 1915. Herätys jatkui ja kastejuhlia pidettiin eri puolilla maata. Vuonna 1916 viranomaiset kielsivät helluntaikokoukset. "Lukittujen kokousten" aikaa kesti tammikuusta 1916 kevääseen 1917. Vuoden 1918 sodan jälkeen herätysliike elpyi kaikkialla. Viipuriin järjestettiin maamme toinen helluntaiseurakunta 1919. Raamattupäiviä ja yhteisiä juhlia alettiin jälleen pitää.
Seurakuntien määrä on ollut jatkuvasti kasvussa ja tällä hetkellä helluntaiseurakuntia Suomessa toimii yhteensä noin 250. Lisäksi maamme ruotsinkielisissä seurakunnissa on jäseniä yhteensä noin 3.300. Tällä hetkellä jäsenmäärä kaikkiaan on hieman yli 50.000.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eri työmuotoja
Suomessa on vielä noin 60 paikkakuntaa, joilla helluntaiseurakunnilla ei ole toimintaa. Nykyään Suomessa toimivien helluntaiseurakuntien ohella suomenkielisiä helluntaiseurakuntia toimii mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Australiassa.
Helluntaiherätys Suomessa on alusta asti tehnyt lähetystyötä eri puolilla maailmaa. Ensimmäinen lähetti lähti Keniaan jo vuonna 1912, mutta palasi 1919 takaisin, koska hänen kannatustaan laiminlyötiin. Lähetystyö pääsi varsinaisesti alkuun 1929, kun kaksi lähettiä lähti Kiinaan.
Kotimaassa pidettiin läheteiksi aikoville lähetyskursseja 1930-luvun alusta lähtien.
Vuosien kuluessa on lähetyskoulutus helluntailiikkeen parissa kehittynyt. Nykyään lähetyskursseja järjestetään Helluntaiherätyksen Raamattu- ja Lähetysopistossa Isossa Kirjassa Keuruulla.
Vuoden 1985 lopussa työskenteli SuVULin (nykyisin FIDA International) työyhteydessä helluntaiseurakuntien lähettämänä ja kannattamana 327 lähetyssaarnaajaa yhteensä 26 maassa. Vuoden 1994 alussa lähettien määrä oli kasvanut 432:een ja he toimivat 39 eri maassa. Huomattavaa on, että monella lähetyskentällä on käynnistetty raamattukoulutoimintaa.
Lähetystyössä vastuu ja määräysvalta on paikallisseurakunnilla. Seurakuntia palvelevana lähetyselimenä toimivat FIDA Internationalja vastaava ruotsinkielinen järjestö. Perinteisen lähetystyön ohessa on useilla kentillä tehty myös sosiaalista työtä.
70-luvulla perustettiin valtion avustamaan kehitysaputyöhön Lähetyksen Kehitysapu LKA. Oma lähetystyöhaaransa on Hyvän Sanoman Radio (entinen IBRA), joka avustaa monien lähetysmaiden radiotyössä ja on viime vuosina laajentanut venäjänkielistä radio- ja televisiotyötään voimakkaasti entisen Neuvostoliiton alueella.
Helluntaiherätyksen alkuaikoina raamattukursseja vastasivat useampiviikkoiset raamatuntutkistelut. Ne olivat alunperin tarkoitettuja vain työntekijöille, mutta niihin saivat osallistua kaikki. Tällaiset kurssit jatkuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen, aluksi noin kuukauden mittaisina, kaksikielisina, ja niitä ryhdyttiin kutsumaan raamattukouluksi. Vuonna 1952 ostettiin Paimiosta kiinteistö, josta korjattiin Raamattuopisto. Ensimmäiset kurssit olivat syksyllä 1952. Vuonna -59 valmistui uusi Raamattuopisto Hattulan Katinalaan ja vuonna 1981 hankittiin Lehijärven Kurssikeskus Hattulan kunnasta. Näistä toiminnot ovat sittemmin siirtyneet 90-luvun alussa hankitun, Keuruulla toimivan Helluntaiherätyksen Raamattu- ja Lähetysopisto Ison Kirjan tiloihin.
Helluntaiherätyksellä oli kustannustoimintaa heti alusta lähtien. Tammikuusta 1912 alkoi ilmestyä Barrattin toimittama Korsets Seier, suomeksi Ristin Voitto. Lehti otetiin vuonna 1922 herätyksen pää-äänenkannattajaksi. Vuonna 1926 perustettiin kustannusliike Ristin Voitto, jonka ensimmäinen tehtävä oli Herramme tulee -laulukirjan kustantaminen. Siitä lähtien on lehti- ja kirjakustannustoiminta kasvanut useaan kymmeneen nimikkeeseen vuodessa. Myöhemmin mukaan on tullut myös äänitekustannus. Tällä hetkellä Aika Oy Kristilliset Kirjat -nimellä toimiva yritys oo on yksi maamme suurimmista kristillisistä kustantamoista.
Edelleen ilmestyvän Ristin Voitto -lehden levikki on nykyään noin 13.000 kappaletta. Vuonna 1929 alettiin kustantaa Hyvä Paimen -lastenlehteä ja 1942 evankelioivaa, Hyvä Sanoma -lehteä, jotka molemmat ilmestyvät edelleen.
Fida International ry (entinen Suomen Vapaa Ulkolähetys) on lähettimäärältään Suomen suurin lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Vuoden 2003 aikana Fidalla oli 415 lähetystyöntekijää 48 maassa. Kehitysyhteistyöhankkeita oli 28 maassa yhteensä 50 ja humanitaarisen avun kohteita seitsemässä maassa.
Fidan 415 lähetistä "perinteisessä" lähetystyössä toimivien osuus on n. 85 %. Näiden lähettien virallisina työnantajina toimivat kotimaan helluntaiseurakunnat. Fida Internationalin, lähettäjäseurakunnan ja lähetin välisellä yhteistyösopimuksella määritellään kunkin osapuolen vastuualueet.
Pitkäkestoisen uralähetystyön tekijöiden rinnalle nousee lisääntyvästi lyhyempiaikaiseen palveluun valmistautuvia nuoremman polven lähetysihmisiä.
Lähetystyöntekijät ja kentät
Vuoden 2003 lopussa Fida Internationalilla oli 413 lähetystyöntekijää 47 eri maassa. Lähettien sijoittumisen painopiste on Aasiassa. Espanjassa on eniten lähettejä.
Lähetit maanosittain
Aasia 132
Eurooppa 124
Afrikka 67
Lähi-itä 30
Amerikka 29
Oseania 15
Erityistehtävät 16
Yhteensä 413
että palstalla aiheesta esitetyt väärät tiedot oikaistiin.
http://www.netmission.fi/modules.php?name=Content&pa=showpage&pid=2
on kiinnostusta tälläkin palstalla Helluntalaisuudesta. Otsikon "Helluntaiseurakunnat" alla on linkki, jonka kautta löytyy kaikkien Suomen Helluntaiseurakuntien osoitteet ja yhteystiedot.
Ottakaa lestadiolaiset reilusti yhteyttä ja menkää kokouksiin Helluntaiseurakuntiin!
Tässä tietoa!
"Narvalaisuudella oli tärkeä osuus helluntailiikkeen ensimmäisten kosketusten syntymisessä Suomessa. Nimittäin Helsingissä asunut narvalaissaarnaaja Johan Johansson ja tammisaarelainen muurarimestari H.W. Sjöblom lähtivät jouluna 1910 tapaamaan Kristianiaan norjalaista saarnaajaa Thomas Barrattia, jonka toiminnan seurauksena Kristianian seudulla oli syntynyt uskonnollista herätystä. ....
Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Helsingin Rauhanyhdistyksen rukoushuoneella, ensin suuressa salissa, myöhemmin ns. katakombissa. Näissä kokouksissa sai eräs lestadiolaisnainen henkikasteen ja tapahtui myös sairaiden parantumista. Barrat kävi matkansa aikana tapaamassa Tammisaaressa. ... Narvalaisten keskeistä vaikuttajaa Frans Sileniä. ... Pietarissa lestadiolaiset osallistuivat aktiivisesti Barrattin tilaisuuksiin.
Barrattilla oli ensimmäisellä Suomen-matkallaan yhteyksiä vapaakirkollisiin piireihin, metodisteihin sekä babtisteihin. Silti narvalaisten osuus oli ilmeisesti merkittävin. Nimenomaan narvalaiset kutsuivat Barrattin Suomeen ja järjestivät Helsingin rauhanyhdistykseltä kokoustilat."
Lähde: IUSTITIA Lestadiolaisuuden monet kasvot. Suomen teologinen instituutti 2001
"Kun vuoden 1912 alussa alkoi helluntailiikkeen lehden Ristin Voiton julkaiseminen, toimi sen ensimmäisenä julkaisijana (narvalaissaarnaaja) muurarimestari H.W. Sjöblom….. Alkuvaiheiden jälkeen siirtyi helluntailiikkeen johto pois narvalaisten käsistä. .... Useat sen sijaan jatkoivat toimintaansa helluntailiikkeessä etääntyen lestadiolaisuudesta."
Lähde: edellinen
narvalaiset?
Körttiläis-Lestadiolaisen uusherätyksen tultua Kittilästä Viron Narvaan, tukahtui yhteys Suomen Lestadiolaisiin. Eri henki tukahdutti ja kun saarnattiin eri henkeen, ei tiedetty enää lakisaarnoista onko synnit anteeksi.
Sitten Narvan Katriksi sanottu sai hurmahenkisiä kokemuksia. Tuo levisi Narvalaisten keskuudessa ja Pian Narvalaisuus lähti vastauskonpuhdistukseen uusheräystä vastaan, kun näistä ei löytynyt vastaavia armon merkkejä.
Narvan katrin kerrotaan hurmiossa huutaneen: kirjoittakaa kaikki mitä sanon, niistä tulee uusi raamattu.
Hurmion laannuttua narvalaisuus laantui ja sammui. Jäsenet menivät ainakin helluntaisuuteen, uuteen heräykseen ja Vanhoillisuuteen.
Jos en väärin muista niin tuo Frans Silen oli sama körttiläinen metsänhoitaja Silen joka ensin käynnisti Uuden heräyksen liikkeelle kittilässä.
Jos näin on niin mies vaihteli hengellisyyttä useaan otteeseen.
Narvalaisuudessa laulettiin paljon. Tämä perinne tuntuu jatkuneen maallisella tasolla Virossa, lähtökohtia en oikein tiedä mutta kansallishengeltä näyttää.
Osin tästä on seurannut el- laulu- ja kuorokielteisyys, mutta narvalaisuus on sille vain yksi selitys. Osa on laulu-ja kuoromyönteisiä.