Kirjoitin tuossa alempana otsikolla "Vanhanen SDP:n erityistarkkailussa" ja sain sellaisia vastauksia, jollaisia odotinkin saavani.
Kertokaa nyt hyvät toverit, että mikä siinä Lipposen EU-politiikassa oli niin erinomaista, että sitä pitää noin mustasukkaisesti varjella?
8-vuotinen rähmällään olo ei ole tuonut mitään tuloksia!
Eikö tätä Lipposen hallitusten tuloksetonta EU-politiikkaa pitäisi pikemminkin pitää varoittavana esimerkkinä, kuin mallina?
Jos olen väärässä, niin oikaiskaa toki.
Kertokaa nyt hyvät toverit, että mikä siinä Lipposen EU-politiikassa oli niin erinomaista, että sitä pitää noin mustasukkaisesti varjella?
8-vuotinen rähmällään olo ei ole tuonut mitään tuloksia!
Eikö tätä Lipposen hallitusten tuloksetonta EU-politiikkaa pitäisi pikemminkin pitää varoittavana esimerkkinä, kuin mallina?
Jos olen väärässä, niin oikaiskaa toki.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Se on se ihmiselle luonnollinen kaipuu vanhaan. Matti Vanhanen nähdään tosi vaarallisena vastustajana. Hän on onnistunut lyhyessä ajassa saamaan kansan luottamuksen. Se on pahin mahdollinen skenario niille jotka pitivät häntä vaarattomana linnunpönttöjen nikkaroijana.
Hänen edellisten hallitusten pääministerin roimasti ylittävä kannatuksensa saa väärin laskelmoineet manipulaattorit hakkaamaan päätään raivosta baaritiskiin.
Vanhasen hallituksen piti olla tarpeen tullen helposti korvattavissa sillä todellisella, asiat loppuun saattavalla hallituksella, -mutta toisin kävi.
Taitava Vanhanen, takanaan yhtenäinen, kovan paikan edessä yhteenhitsautunut puolue, onkin saanut muiden rivit rakoilemaan. Heidän olemuksessaan on selvästi hätää ja hämmennystä vaikka he yrittävät sitä parhaansa mukaan peittää.
Kyllä se Lipposen ja Heinäluoman ihmeellinen hallituksen työn vaikeuttamisyritys haukkasi tyhjää heti täydellisesti.---Minä jos olisin "Kanki-Lankia" niin minä puhuttelisin sitä Heinäluomaa "käsin".
Voi että tuo taitava Vanhanen ja yhteen hitsautunut puolue pelottaakin! Näettekö, miten vapisen!! Vapina vain pahenee ajan kuluessa!!! Miten mahdankaan vapista viimeistään seuraavien vaalien jälkeen, suorastaan tärisen hillittömästi, hah-hah-hah-hah-hah-hah-hah-haa!!!
Ei kai siitä 8-vuotisesta nuoleskelusta nyt vielä ole tuloksia, kun Lipposta ei vielä ole valittu Korkeaan EU:n Virkaan.
Ja nyt vielä meinaavat nykäistä maton miehen alta vihjailemalla että tämä olisi nuoleskellut muitakin, kuten Bushia. Mitä, eikös se ole suositus kun iso mies osaa nuoleskella?
Lipponen on aina osannut nuolla. Nuolemissuunta on vain vaihtunut idästä länteen.
Milloinkahan minä saan vastauksen kysymykseeni Lipposen hallitusten harjoittaman EU-politiikan tuloksista?
ovat nuolleet Kekkosen johdolla aikoinaan N-liitoa ja kommareita, nyt näyttää siltä, että siitä on syntymässä rapula ja tyypilliseen kepulais tapaan on aina kuulunut syyttää omista tekemisistä muita.On muistettava keskustaporvari, että Suomen EU:n vei Esko Aho kesk. ja ministeri Haavisto kesk. Olisiko sinun viisainta osoittaa kysymyksesi heille, Aho lienee kotimaassa, vai onko jälleen paennut jenkkeihin.Kepun puolue sihteerikin voisi asiassa varmaan auttaa jos vain nais kiireiltään ehtii, sekä entinen pääministeri edellisestä hallituksesta A Jäätteenmäki, kyllä teillä näitä luotettavia tietolähteitä piisaa omastakin takaa.
Kekkonen piti ihan kiitettävästi huolen siitä, ettei sossupuolueen nuoret punikkihaukat pääse aiheuttamaan Suomelle peruuttamatonta vahinkoa.
Minkähän ihmeen takia Lipponen ja kumppanit koukkivat idänpolitiikassa aikoinaan Kekkosen ohi vasemmalta? Kuka heidät siihen pakotti?
Kenelläköhän se krapula on?
On aivan totta, että Aho vei Suomen EU:hun, mutta nyt ei ollutkaan kyse siitä, vaan Lipposen 8- vuotisen pääministeriajan EU-politiikan tuloksista.
Kannattaiskohan sinun pyrkiä vaikka kotipaikkakuntasi valtuustoon (jos et jo siellä istu) kun noin hirveän viisas tunnut olevan? Siellä voisit saada jopa jotain hyödyllistäkin aikaan toisin kuin täällä p...kaa jauhaen.
Kunnallispolitiikka ei paljon innosta. Paljon kiinnostavampaa on täällä kysellä keisarin kadonneitten vaatteiden perään.
Etpä kepulaisten tapaan siedä K-linjan rappion käsittelyä. NKP oli pysyvästi Suomen hallituspuolue Kekkosen kaudella.
Ja mitä Lipposeen tulee, lajityypilliseen tapaan syyttäisit häntä yhden kuolemasta vaikka tämä olisi pelastanut miljoonan hengen. Siinä miehessä EI voi olla mitään hyvää. Se sokeus...
Siedän oikein hyvin K-linjan rappion käsittelyn, koska olen itsekin sitä mieltä, että se oli rappiolla.
Ja koska kumpikin tiedämme, että K-linja ei ole koskaan edustanut puolueen kenttäväen ideologista valtavirtaa, niin voitaisiinko jatkossa keskittyä K-linjan tekemisten sijaan puolueen tekemisiin?
Ei linjaa mustasukkaisesti vaalita, päin vastoin haluaisimme, että sitä jatkettaisi. Ei tuhottaisi niitä saavutuksia,jotka on saavutettu.
Vanhanen sanoi kannattavansa Kekkoslaista eurooppapolitiikkaa. Vanhasella oli kolmen päivän aikana kolme toisistaan pokkevaa linjaa. Osin täysin vastakkaisia. Luottamusta ei lisää myöskään tyylipuhdas väyrystely.
Haastattelussa Vanhanen näki EU:n vai talouskasvua ylläpitävänä, ellei pidä se on tarpeeton.
Eduskunnassa hän väitti hallituksen jatkavan edellisten hallitusten linjalla.
Yleisön osaston kirjoitus oli täyttä mössöä, saivartelua ja VÄYRYSTELYÄ.
Tälläista siltarumpumiestä on tarkkailtava, ei vai päättäjien vaan koko kansan.
Ei ollut Lipposen hallituskaudella tälläisiä erimielisyyksiä, miten Suomen eu-politiikkaa hoidetaan. Nykyinen hallitus on rämpinyt suossa alusta asti. Olisihan se pitänyt arvata, että ei kepun eu-vastustajien kanssa pysty asioita hoitamaan. Keskustalaisille ei ole selvennyt eu:n merkitys Suomelle. Identiteetti olla eurooppalaisia ei merkitse heille mitään. Haluavat jatkaa vanhoillista junttilaimagoaan. Uskon, jollei kepun suunta muutu, hallitus vielä hajoaa. Emme saa antaa heidän pilata Suomen hyvää alkua päästä tasavertaisiksi muiden euroopan maiden kanssa.
Samanlainen "sokea Reeta" kuin Ritva Santavuorikin, ts. ei tiedä eikä ymmärrä, mutta ottaa silti kantaa.
Kokoomuksen kokenut europarlamentaarikko Ilkka Suominen antoi äärimmäisen tylyn arvion Lipposen kauden saavutuksista.
"Kokenut" europarlamentaarikko Ilkka Suominen haluaa epätoivoisesti, että pääsee "lausunnoillaan" julkisuuteen.
Suominen on ollut MEP:pinä hiljaa kuin kusi sukassa. Nyt kun europarlamentaarikon ura alkaa kääntyä loppuun, pitää yrittää viimeisillään vielä päästä lehtien sivuille.
Mikäs sen parempi tapa kuin arvostella Lipposta, vaikka ei substanssia löytyisikään.
:)))
Ei saatu virastoja, ei virkamiehiä, eivätkä suuret ratkaisujen paikoissa juuri ole Suomea kuunnelleet. Vanhanen on jopa paremmin saanut aikaan konkretiaa.
EU:n liberaaliryhmän johtaja Graham Watson vieraillessaan Suomessa oli sitä mieltä, että Suomi voisi olla jopa EU-kriittisempi.
Mm.:"Monet tahot yrittävät keskittää päätösvaltaa Brysseliin. Suomi on vastustanut tätä ja pyrkinyt siirtämään päätösvaltaa, kansalaisille, mikä on aivan oikein"
EU on paljon muuta kuin virasto tai virkamiespaikka. Tällainen arvostelu on juuri Väyrysen "rusinat pullasta" ja kaikki maataloudelle.
Liberaaliryhmä on pieni ja (jokseenkin mitätön painoarvoltaan) jos se on kepun oikea viiteryhmä on jompikumpi puoli tehnyt täyskäännöksen. Keskieuroopan liberaalit ja kotoinen patavanhoillinen kepu. Kertokaa mitä yhteistä on näette...
Ilkka Suomisen mielipiteille ei kannata paljoa painoa panna. Urallaan useasti epäonnistuneen miehen turhautumat siinä vain purkautuvat.
Keskusta kuuluu europarlamentin liberaaliryhmään. Kokoomus kuuluu konservatiiviseen PPE-ryhmään.
Oikeastaan näiden puolueiden pitäisi vaihtaa ryhmiä keskenään, kun liberaaliryhmä vastustaa kaikenlaisia alue- ja maataloustukia, kannattaa liittovaltion perustamista ja suhtautuu vapaamielisesti seksuaalisten erityisryhmien tarpeisiin. Mm. näissä asioissa liberaalit ovat lähempänä Kokoomusta kuin Keskustaa.
Jos myönteisesti ajattelee tuovat kokoomuslaiset ja keskustalaiset nykyisiin ryhmiinsä rakentavaa näkökulmaa. Keskusta saa olla myös tyytyväinen nykyisiin valiokuntapaikkoihinsa.
Myös "patavanhoillinen" Kristillisdemokraatit kuuluu samaan ryhmään kuin Kokoomus, vaikka heillä edustajaa tällä hetkellä olekaan.
Kysymykseesi on helppo vastata. Lipposen hallitusten aikana Suomi pyrki olemaan mukana EU:n päätöksenteossa. Suomi ei siis tyytynyt vain sivustajaseuraajan rooliin, vaan osallistui aktiivisesti ja innolla toimintaan. Tämä johtuu Lipposen hallituksen asennoitumisesta EU:hun. EU koettiin koko Euroopan ja siten myös Suomen kannalta keskeiseksi toimijaksi, joka loi uutta lisäarvoa niin eurooppalaisen vakauden kuin talouden kehityksen suhteen.
Kyse ei ole siitä, että voitaisiin ylvästellä jonkin lyhyen kantaman edusta. EU:ta ei pidä kokea etupolitiikan forumiksi. Kyse ei siis ole mistään jakorasiasta, jollaiseen malliin Keskusta on kyllä aina omassa politiikassaan tottunut. Matti Vanhasen näkemykset näyttävät lähtevän siitä, että EU on Suomen kannalta vain keino saavuttaa taloudellista hyötyä. Tällaisessa asennoitumisessa on mittaluokan ero siihen, mikä oli Lipposen hallitusten asenne. EU kaatuu varmasti kuin savijaloilla seisova jättiläinen, jos kaikkien EU-maiden pääministerit alkaisvat asennoitua EU:hun ikään kuin välttämättömänä pahana. Ei EU:ta voi rakentaa ilman motiivia eli EU-myönteistä asennetta. EU on halu- ja uskottavuuskysymys myös ja näin alkutaipaleella ja murrosvaiheessa ennen kaikkea sitä. Kyse on vähän samasta kuin kansanedustaja sanoisi, ettei hän ota työtään niin kovin vakavasti, kun tärkeämmät päätökset tehdään kuitenkin muualla eli esim. suuryritysten johdossa.
Demarit ja Kokoomus kiinnittivät heti huomiota näihin Vanhasen lausuntoihin, koska niissä asennoituminen EU:hun muuttui aivan toiseksi kuin miltä pohjalta Lipposen hallitukset ponnistivat. Lipposen hallitus lähti siitä, että rynnätään kaikkiin ytimiin, joissa on Suomen ja EU:n tulevaisuuden kannalta olennaisia asioita käsiteltävänä. Vanhanen lähtee taas reunavaltiopolitiikasta. Katsotaan ja vartotaan, jos ne muut siellä keksivät jotain hyvää ja otetaan sitten rusinat pullasta, jos saavat leivotuksi.
'Lipposen hallitus lähti siitä, että rynnätään kaikkiin ytimiin, joissa on Suomen ja EU:n tulevaisuuden kannalta olennaisia asioita käsiteltävänä. '
Sekö olisi hyvä, että olisimme kaikissa ytimissä sitä mieltä mitä muutkin!? Muutenhan noissa ytimissä ei voisi olla. Sehän on helppoa. Laitetaan vain eri ihmisiä eri ytimiin niin ei tarvitse miettiä miksi Suomi on mahdollisesti vähän jokalajia mieltä eri ytimissä. Muutenhan se ei olisi mahdollista.
EUssa ei siis päätetäkkään yhteisistä asioista yhteisesti vaan kabineteissa. Miksi siis EUssa pitäisi tehdä kabinettipolitiikkaa, kun kansalaiset ei yleisesti hyväksy kabinettipolitiikkaa Suoessakaan.
Kun asiat etenevät jotenkin tällaisessa prosessissa: päätetään jonkin asian (lain, direktiivin, ohjeiston tms.) valmistelun aloittamisesta -> nimetään komitea sitä valmistelemaan -> komitea valmistelee ja muokkaa erilaisia vaihtoehtoja -> komitea laatii oman esityksensä -> esitys tuodaan viralliseen päätösprosessiin - niin miksi Suomen pitäisi odotella vain viimeistä vaihetta?
Miksi Suomen pitäisi kieltäytyä menemästä mukaan jo prosessin kaikkiin alkuvaiheisiin ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, millainen esitys tuodaan viralliseen päätöksentekoon?
Tottakai on mukava päästä aina sinne missä päätetään asioista, mutta pitää myös tietää mitä se maksaa ja ollaanko valmis maksamaan siitä se hinta!!
Ei se, että ollaan rähämällään joka suuntaan mihinkä vain on mahdollista ole kovinkaan suunnitelmallista tai tarkoituksenmukaista politiikkaa. Ei kaikkiin kuppikuntiin/ytimiin välttämättä kannata liittyä.
Eli tyyliin: Teemme mitä tahansa ja äänestämme miten vain haluatte, kunhan vain pääsemme ytimeenne. Suomihan ei ole mikään suuravalta Euroopassa.
Rautalankamallista jo vedettiin sinulle asian olenneinen ydin. Joten se siitä.
Ei eri päätöksentekoprosesseissa mukanaolo tarkoita sitä, että ollaan samaan mieltä muiden kanssa. Kyse on siitä, että pyritään vaikuttamaan EU:n ja siten samalla omiin asioihin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kyse ei ole mistään kabinettipolitiikasta, vaan halusta osallistua rakentavaan päätöksentekoon EU:ssa. Matti Vanhasen varovainen reunavaltiopolitiikka olisi suurin piirtein yhtä tehokasta kuin Eta-maiden vaikutusvalta. Suomi ja Norja olisivat samassa veneessä sillä erotuksella, että Suomi maksaa jäsenmaksut ja muodollinen jäsen.
Nyt kun jäsenmäärä lisääntyy huomattavasti, on todennäköistä, että yksimielisyyteen ei päästä monessakaan asiassa. Siksi tarvitaan - tai pikemmin joudutaan - näihin ytimiin. Joukko valtioita, jotka pyrkivät kehittämään EU:ta siten, ettei sen toiminta näivety jatkuviin erimileisyyksiin, rakentaa näissä ytimissä malleja, joihin sitten osallistuvat ne, jotka tällaista mallia kannattavat. Jos malli on hyvä, siitä tulee EU:n yhteinen toimintastrategia, josta on vaikea jäädä sivuun, ellei halua menettää sen tuomia etuja. Aktiivinen EU-politiikka tarkoittaa sitä, että tämän mallin luomiseen osallistutaan jo vahaisessa vaiheessa, jotta edes vähäinen oma sormenjälki näkyisi siinä. On selvää, että vähitellen tällainen aktivismi huomataan ja aktiiviset valtiot alkavat todennäköisesti kehittää useissakin ytimissä EU:ta. Muiden on sitten vain hyväksyttävä tai hylättävä malli. Nyt on hyvinkin mahdollista, että uudet jäsenmaat tulevat innolla mukaan näihin vaiktusytimiin. Olisi silloin aika erikoista, jos hyvin liberalistisen talousnäkemyksen omaava Viro osaltaan Pohjois-Eurooppaa näyttäisi tietä muille vanhoille jäsenille kuten Suomelle. Ytimet eivät siis ole sama asia kuin kabinettipolitiikka. Ytimet on mieluummin synonyymi aikaisen vaikuttamisen kanssa. On järjetöntä viedä EU-politiikkaa ehdottoman konseksuksen mallille, koska sillä tavoin mikään asia ei tule etenemään, kun aina löytyy joukko erimielisiä.
Ytimen sisällä on aina joukko suuria maita. Saksa, Ranska ja Englanti. Suomi valitsee tietysti puolensa aina asian mukaan. Turvallisuuspoliittinen ajattelumme on kaiketi lähinnä Saksaa, maatalouspoliittinen ajattelumme on taas lähellä Ransakan linjaa vaikka sen pitäisi tietenkin olla Englannin vetämän suunnan mukaista. Muiden Pohjoismaiden kanssa meillä on usein yhteisiä intressejä, Etelä-Euroopan maiden kanssa harvemmin. Uusien jäsenmaiden kanssa harvoilla on yhteisiä intressejä eri kehitystasosta johtuen. On kuitenkin aika luultavaa, että saksalainen ajattelumalli voittaa uusissa jäsenmaissa alaa, mikä lienee Suomen kannalta myönteinen asia. Suomen on syytäkin ryhmittyä niiden taakse, jotka edustavat EU:ssa pitkän tähtäyksen kehitystä lyhytnäköisen kansallisetuajattelun sijaan. EU on tarkoitettu vahvaksi talousryhmittymäski, joka voisi muodostaa vakavan kilpailijan USAlle. Erimielinen EU-politiikka ja toiminnna näivettämispyrkimykset eivät tätä tavoitetta palvele.
lue joskus edellinen viesti, niin se helpottaa vastaamista siihen, mistä edellinen kirjoittaja kirjoitti.
Uusilla viesteillä voi aina availla uusia keskusteluja.
Luetko itse?
Minulle ei mene jakeluun tuo kepujen "rähmällään olo". Miten niin se on "rähmällään oloa" kun ollaan ajamassa suomen etuja eurooppalaisessa lainsäädännössä? Kenen edessä siellä "rähmällään ollaan"? Hä? Ovatko kepulaiset kansanedustajat rähmällään kun he säätävät lakeja suomessa?
Rähmällään olo on vaikenemista vaikeissa paikoissa. Neukkuaikana suomi oli rähmällään Neukkujen edessä. Oli asioita, joista oltiin "maltillisesti hiljaa". Vaikka suomen etu olisi avata suunsa, nyt ollaan "EU:n takarivissä maltillisesti hiljaa". Se on rähmällään oloa. Rähmällään olon jälkeen tulee jeesustelu ja jälkiviisastelu. Hyvä esimerkki oli 141 ja 142-neuvottelut. Korkeaoja oli rähmällään (lue:maltillisesti hiljaa) euroopassa. Turpiin tuli ja sitten alkoi jeesustelu, jälkiviisastelu ja syyllisten etsintä.
Ehkä joillekin on niin luonteenomaista möyriä mullassa ja elukan pas*assa rähmällään.
Wiljami
Lipponen pyrki aktiivisesti mukaan kaikkiin pöytiin - eli ytimiin - joissa asioista valmisteltiin saadakseen Suomen näkemykset suurten eu-maiden tietoon ja voidakseen jotenkin vaikuttaa siihen, että Suomen näkemykset otettiin huomioon.
Vanhanen ei pidä tällaista tarpeellisena, vaan haluaa seisoskella seinän vierellä odottamassa, mitä suuret keskenään päättävät esittää ja purnaa sitten vasta, jos esitys ei Suomea miellytäkään.
Tässä on niin perustavaa laatua oleva linjaero, että kokoomuksen ja demareiden huolen ymmärtää hyvin, jos yleensä ymmärtää mitään.
Vanhanen on jättämässä käyttämättä kaikki ne vaikutuskanavat, joita Liposen kaudella Suomelle rakennettiin.
Hauska, että huomasit sen itsekin.
Tuloksia on vaikka kuinka paljon. Ehkä tärkeimpänä se, että (tähän asti) Suomi on painoarvoltaan ollut pieneksi maaksi hyvin mukana EU-päätöksenteossa ja Suomen edustajat (Halonen, Lipponen, Tuomioja) ovat erittäin arvostetuja Euroopan muiden johtajien piirissä.
Lipponen ja Niinistö. Tuomiojasta en menisi sanomaan ja Halonenhan on EU-pöydissä pelkkä kummajainen.