Eivätkö neitsytmiehet osaa lohduttaa, kannustaa ja kehua? Minun miehelläni ainakin nuo piirteet ovat aivan köyhiä. Kehuja ei saa onkimallakaan, lohduttaminen ei paljo lohduta ja kannustamista en ole kuullutkaan..
Miten teidän neitsytmiehet?
Miten teidän neitsytmiehet?
Vastaukset 16
Vanhimmat
meillä on kanssa aivan samanlaista! olen jo luovuttanut... välillä tuntuu että neitsytmies ei edes ole tältä planeetalta, vaan jostain muualta missä ei ole tietoakaan muiden tunteista.
Ei pidä paikkaansa. Minun neitsytmieheni ainakin lohduttaa, ottaa syliin ja hellii kun sitä tarvitsen. Kehut ovat aina todenmukaisia eikä neitsytmieheni niitä viljele turhan takia jota arvostan suuresti. Kun hän kehuu niin hän todella sitä tarkoittaa. Kannustusta koen saavani, joka ilmenee keskustelussa ja siinä, että hän mahdollistaa haluamani asian toteutumista. Hellyytävin hänen piirteensä on, näin vuosienkin päästä, että hän on välillä niin höpsösti huolissaan minusta: kestihän auto matkan, ethän loukannut itseäsi, ehditkö sinne, eihän sinun ole kylmä, jne. Toisinaan kesken työpäivänkin saan häneltä tekstiviestin jossa hän kysyy jotain... joskus hassuakin (eilenkin että pääsinkö turvallisesti töihin vaikka oli niin liukasta).
Vaikeinta minun mielestäni on ollut neitsytmieheni ottaa itse vastaan lohdutusta, ei enää, mutta aikaisemmin hän olisi halunnut yksin surkutella kurjuutta, mutta minä en siihen suostunut ja "opetin" hänet siihen että ihmiset lohduttavat toisiaan, minä häntä. Joskus tuntuukin että aivan halkean hellyydestä neitsymieheni esim. itkiessä sylissäni.
Mutta on totta että tuttavamme ja osa ystävistämme pitää miestäni kylmänä ja etäisenä, mitä hän todellakaan ei ole ainakaan minulle eikä lapsillemme. Taidan olla onnekas neitsytmiehen vaimo.
Vaikka en olekaan seurustellut kuin muutaman kuukauden neitsyt-miehen kanssa..myös hän lohduttaá ja hellii..sekä on aidosti huolestunut minusta..joka kert kun olen tulossa hänen luokse(asuu toisella paikkakunnalla) hän muistuttaa ajamaan nätisti ja kun lähden hänen luotaan..hän käskee laittamaan viestiä että olen turvallisesti perillä!! Minusta se on söpöä! Taidan myös kuulua näihin harvoihin ja valittuihin..eli on niitä erilaisia neitsyt-miehiäkin olemassa! Mutta tottakai hänelläkin on omat huonot hetkensä(tosi huonot) mutta niin hän meillä kaikilla! Pitää uskaltaa tehdä kompromisseja!
Myös hän lausuu kohteliaisuuksia, mutta ei todellakaan usein..mutta tiedän ainakin että hän tarkoittaa silloin todella!
Kyllähän minun neitsytmieheni on minusta yhtä lailla höpsösti huolissaan kun olen kipeä tai pitkällä ajomatkalla. Mutta eihän tuota lasketa lohduttamiseksi, kannustamiseksi tai kehumiseksi.
Kun minua pitäisi lohduttaa, hän menee jotenkin aivan lukkoon, yrittää puhua jostain muusta. Kai se sitten on hänen tapansa lohduttaa.
Hän on myös hyvin kriittinen muita ja itseään kohtaan, eli kai sitten kun kehujen aika on, ansaitsen ne todella.
Toivottavasti ette ymmärtäneet väärin, mitä tarkoitan. Minulla on maailman ihanin mies ja hän pitää minua hyvänä. Emme ole olleet kovin kauaa yhdessä, joten en tavallaan tunne häntä vielä kovin hyvin. Asioihin joihin olen tottunut edellisissä suhteissa ovat taasen toisenlaisia tässä suhteessa. Minulla ilmeisesti on vielä paljon kokemista ja oppimista! :)
Taidan tietää mitä tarkoitat ja kerron vielä lisää. Neitsytmiehesi yrittää parhaillaan selvittää sinusta kaiken mahdollisen jotta osaisi sinua miellyttää, mutta siihen menee valtavasti aikaa eikä hän "selvitystyön" ollessa kesken kykene ehkä sellaiseen mitä häneltä toivot. Joten näin minä tein suhteemme alussa, kerroin hänelle suoraan mitä odotan millaisessakin tilanteessa........hän oppii kyllä (ja haluaakin ehdottomasti oppia)ja asian oivallettuaan hän kyllä keksii omat versionsa lohdutukseen, kannustukseen ja kehuihin kun tietää mitä juuri sinä häneltä haluat. Ja yksi tärkeä seikka muista, neitsytmiehelle täytyy antaa tilaa hengittää suhteessa..kai sinäkin sitä itsellesi haluat. Toivon hartaasti että onnistut ymmärtämään miestäsi, hän on sen arvoinen, luulen niin.
Tuon parempaa kuvausta neitsyestä tuskin pystyy tekemään. On todella hienoa, että jollakin on aikaa perehtyä toiseen tarkasti. Pakko olla sinussakin neitsyttä, ehkä venus mitä muuta? Yleensä ihmisillä on kiire esittää itseään ja tulla huomioiduksi, mutta silloin jää kuuntelu vähemmälle. Sinänsä aika mielenkiintoinen leijona, joka pystyy tuohon.
Olen täsmälleen samoilla linjoilla kanssasi..olen itsekin huomannut hänen tekevän valtavasti töitä saadakseen selville kaiken minusta..olen kertonut kiltisti pikku hiljaa itsestäni ripotellen ja hän haluaa oppia..näen sen..sinun kertomus sai minut vielä enemmän tajuamaan asiat mieheni kannalta..kiitos siitä :) Kerron tästä lähtien aivan suoraan mitä odotan tietyssäkin tilanteessa..vaikka olenkin jo päässyt hyvään alkuun.Koska olen itse jousimies..tarvitsen erityisen paljon omaa tilaa ja neitsyt tarvitsee sitä myös..joten siinä suhteessa ei tule ongelmia..hän antaa minulle tilaa ja minä hänelle..kiitos paljon valaisemisesta! Hyvää jatkoa! :o)
Mitä ei tekisi upean neitsytmiehen takia, Neitsytmiehessä on juuri se taika jota minä ainakin leijonana haluan ja tarvitsen.
Me nimittäin olemme monta kertaa keskustelleet monista tilanteista etukäteen, miten käyttäydymme ja suhtaudumme asioihin! Hän on kysynyt suoraan, miten reagoin. Eli esim. sanoin että riidellessä mökötän ja odotan, että minulta tullaan kysymään mikä vaivaa, kun taas mieheni sanoo asiat heti suoraan. Myöskin sanoin, että riidellessä en halua huutaa missään nimessä enkä että ruvetaan paiskomaan tavaroita.
Hän taasen toivoi etten tule mustasukkaiseksi jos joku nainen tulee hänelle juttelemaan, koska minulla ei ole mitään syytä siihen.
Ilmeisesti olemme vielä sellaisessa oppimisvaiheessa, yritämme ottaa selvää toinen toisistamme ja oppia tuntemaan toisemme.
Olen hyvin herkkä ihminen, mutten herkkänahkainen...toivottavasti tämä piirre minussa ei aja neitsytmiestäni pois. Onhan hän sentään jalat maassa tyyppiä, kun minä taas leijonana hyvinkin dramaattinen.
Niin minullekkin ennen suhteemme alkua sanottiin hänen olevan etäinen ihminen ja hänen pitäisi saada puhumaan. Yllätyin todella, kun tutustuin häneen, hän oli niin avoin minulle tunteistaan ja meillä oli paljon syviä keskusteluja seurustelusta.
Totta rva lejon! Neitsytmiehessänikin on jotakin ihmeellistä vetovoimaa joka saa leijonatytön aivan sekaisin ja hänestä en aijo luopua. Teen kaikkeni, että ymmärtäisimme toisiamme ja meillä olisi hyvä olla. Hiljaa hyvä tulee..taitaa olla se valttikortti! :)
Eloisa leijona sopii oikein hyvin varautuneelle neitsyelle. Leijona ikäänkuin raivaa tietä neitsyelle, näyttää polun mitä mennään. Toisaalta neitsyellä venus voi olla leijonassa ja/tai leijonalla venus neitsyessä ( tekee leijonankin hieman varovaiseksi). Neitsyt todella tarvitsee aikaa ja 100 % varmuuden (vrt. kauris tai kalat). Nykyään kiire kaikessa pilaa monta hyvää suhdetta. Otetaan aikalisä.
Siis tuon neitsyt miehen kuvaus on justiinsa nappiin =)!!
Minulla on neitsyt mies ollut jo 8vuotta..hiljaa hyvä tulee=).
Itsekkin olen kyllä neitsyt=)!!Joten ehkä tuollakin on osansa asiaan, osaan suhtautua häneen oikealla lailla..
Neitsytmies ei jne.
Neitsytmiehenä olen tietoinen esittämiesi
puutteiden olevan meissä tyypillistä.
Arvostelusi kaipaa paljon korjauksia,jos tie-
dät millainen on neitsytmies.Monien vuosien ko-
kemuksella ja monta neitsytmiestä tuntevana
avitan viitteellisesti.Emme pidä itsekkään jos
meitä kehutaan,kiitellään tms.toimenpiteitä.
Olemme realistisia,kriittisiä ja arvostukset
on oltava kritiikin kestäviä.Rakastamme,hellim-
me,olemme auttavaaisia,myötätuntoisia ja tun-
nistamme tunteet.Paljon muuta,mutta näin aluk-
si...meitä on moneksi. Terveisin ERSA
mä olen kyllä niin maan perusteellisen kyrpiintynyt yhteen kappaleeseen horoskooppimerkin edustajia että pakko tilittää:
tunnen näitä 4kpl aikas hyvin ja yhden kanssa lapsi jota en halunnut!
hyvääkin löytyy kyllä, mutta..
...pakko kyllä sanoa että myös asenteellisia, ennakkoluuloisia, pikkutarkkoja, suht.koht unelmattomia, herkästi suuttuvia, helposti syyttelemässä muita jne...
ja mitä tulee lohduttamiseen, potuttaa vain enemmän kun kokoaika pitäisi jonkun asian olla sillä mallilla että siitä voisi vähän lohduttaa, tai sitten keksiä toinen asia mitä surkutella yms.
patterin loppumiseen ja kolmannen maailmansodan syttymiseen reagoidaan suurinpiirtein samalla lailla.
..hauskaa loppuelämää vaan valitsemallanne tiellä.
ettei tulisi liikaa ryöpytettyä, niin todettakoon että kavereina kyllä menee toimii ja on hauskaa, itseasiassa toimii jopa erinomaisesti; parisuhteen henkilökemian tasolla itsellä vaan töksähtää metsään... ja kovaa.
..ehkä vika on minussa, ehkä ei!
Olen samaa mieltä siinä että kyllä neitsyt-miehet ehkä tiedostavat jollain tasolla puutteensa, mutta, sillä aina on oltava joku mutta.. (virn*) Luuletteko kuitenkin antavanne tarpeeksi rakkautta suhteessanne ja se vaikka se onkin harhakuvitelma..tällänen kokemus:olen suhteessa neitsytmiehen kanssa, jos yhtenä päivänä en ole ottanut yhteyttä(voihan hänkin ottaa yhteyttä, mutta kuulemma ei ole runoilijatyyppiä?!), varsinkin kun itsellä on ollut kamala kiire päivän aikana..hän seuraavana päivänä kärttyää ja vittuilee..ikävähän hänellä tietenkin on ollut..vai? Joskus tuntuu että saan aina vittuil...niskaani..no kenen muun niskaan hän niitä kaataisi..eli onko mun oltava kritiikin kestävää laatua..?Ei oikein jaksa aina olla se romukoppa!Kyllä hän näyttää tunteensa, hellii tarpeen mukaan..mutta joskus(tai aika useinkin) hän vitt...aivan liikaa..vielä olen kestänyt huumorilla, pystyn vielä..mutta en tiedä kuinka kauan!Että sellasta...
Juuri tuolta minustakin joskus tuntuu. Jos neitsytmiehelläni on ollut huono päivä, hermot on mennyt johonki asiaan tai on jostain asiasta ärsyyntynyt eikä minulla ole osaa eikä arpaa asiaan, silti minä saan märinät ja vittuilut niskaan. Suhteen alkuaikoina otin kaiken vastaan, yritin ymmärtää, mutta nykyään sanon suoraan että mitä sä mulle siitä valitat kun asian ei minuun liity. Sen jälkeen mieheni oikein havahtuu ja sanoo "niin, eihän se olekkaan sun syy".
Joskus vain poistun vähin äänin paikalta, kiukutelkoon yksin kun minä kerran en hänelle ole mitään tehnytkään.
Joskus tosiaan tulee se "romukoppa" fiilinki.
Taas kun hänellä on huolia, hän kertoo ne kaikki minulle, mikä on ihana piirre hänessä sinänsä, ettei panttaa niitä sisällään.
Kyllä "minun" ainakin osaa :) eikä hän muuta teekkään kuin kehu ja helli minua :)