vähän samaan tapaan kuin kovetetaan rystysiä, eli olen hakannut itseäni naamaan säännöllisesti papu-pussilla. Nyt on naama aika kovan oloinen. Ei tunnu iskut missään. Onko kellään muilla kokemuksia.
Olen harjoittanut naamaani
KiviKasvo
131960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
.. Jossakin päin Aasiaa harjoitetaan kestämään iskuja juoksemalla päin pylväitä tai seinää, otsa edellä. Tiedä sitten siitä kovuuden parantamisesta?
hyvä trolli.... nauroin
buahahaa hyvää läppää. sopis vitsi palstalle.
Tostahan tuli just tv:stä dokkari "kadonneen kung fu:n metsästäjät". Siinä ne todisteli kungfu-taitojaan juoksemalla 30min. kiviä päin.
Kyllähän sitä tottuu lyönteihin ilman varsinaista kovetustakaan... Muistan itse kun aloitin Thaiboxingin budolajien jälkeen, oli aluksi vaikeaa ottaa iskuja päähän vastaan vaikka muunlaista kontaktia oli aiemminkin ollut. Tuntui että pää meni sekaisin jo yhdestä kunnon osumasta. Mutta kaikkeen tottuu, muutaman kuukauden jälkeen ei tuntunut iskut enää missään.
Näytät varmaan aika peikolta moisen hakkauksen jäljiltä.
Sitten perusteluja muutamille moderoinneille:
Musta noita eli Lost soul kyseli taas vaihteeksi että kuinka lyömällä satutetaan tehokkaasti, tjsp.
Tänään kerrottiin aidon kyokushinkain tulosta Suomeen, uskottavuutta vähensi se, ettei löytynyt world kyokushinkai -liitolle nettisivuja. Ja vielä enemmän sitä uskottavuutta söi samasta ip-numerosta, vartin päästä, lähetetyt kysymykset viestiketjun aloittajalle. Skitsot voisivat kokeilla keskustelua keskenään, ei siihen nettiä tarvita.
Jatketaanpa siitä kovetuksesta sitten. Siinä "kadonneen kung fun metsästäjät" -pätkässä oli niitä päänkovettajia. Rupesin pohtimaan että onko se sittenkään välttämättä _niin_ epäterveellistä, sillä jos kovetus tehdään sellaisilla pienemmillä iskuilla, niin etteivät ne aiheuta aivoille mitään vammoja, vaan ainoana seurauksena on luukerroksen vahvistuminen. Ja noita kivipaasien murskauksia tehdään sitten vasta kun pää on siinä kunnossa ettei kallo murru, eikä murskailla ihan joka päivä.. No niin ja tällä en tarkoita missään tapauksessa että se pää edellä kiveen juoksu olisi järkevää, tai pään kovetus muutenkaan, teoreettisesti pähkäilen, että kuinkahan paljon se mahtaa olla kilpanyrkkeilyä vaarallisempaa hommaa..
Muutamissa kung fu -tyyleissä tuota kovetusta harjoitetaan enemmältikin, tai shin munissa ainakin kovettavat koipiaan.. Kovettavatkohan muitakin ruuminosiaan? Elokuvassa "Once Upon a Time in China" (hemmetin hyvä) on yhdellä kaverilla niin sanottu "rautapaita" eli on kovettanut vartalonsa niin kovaksi ettei miekalla saa vauriota. Epäilemättä siinä on tuota kovetuksen tehoa hieman liioiteltu.. rec.martial.arts:sta taisin "varmentaa" rautapaidan olevan ihan tosi juttu. Niin että harjoitellaankohan tuollaista kovetusta missään päin Suomea? Tai missä kung fu -tyylissä? Ei sillä että kiinnostaisi muuten kuin teoreettisesti..
Velipuolikuussa(?) lapsille tuttu fakiirisetä totesi; - Jos mua lyödään, niin enkö mäkin vuoda verta - vuodan! Josko joku lääketieteeseen enemmän tutustunut märittelisi tieteelliset rajat tälle keskustelulle. Kaikki kitaransoittajat tietävät tunteettomuuden sormenpäissään, mutta tuolloin on kyse pienestä pinta-alasta ja melko paksusta ihokerroksesta. Kuinkahan tuo säären kovettaminen käytännössä hoidetaan? Mikä siinä tapauksessa kovettuu, ihoko? Tuhotaanko tuolloin hermostoa, vai mitä tapahtuu? Entäpä tämä kallon kovettaminen? Kuulostaa päättömältä, etenkin kun me suomalaiset olemme kyseisessä lajissa jo muutenkin maailmankuuluja ;-) Kaikin puolin tällainen meno vaikuttaa omituiselta. Ammattilaisille löytyy turvaliivejä ja kivenhakkaajille moukarit. Tokihan rajojaan voi kokeilla vaikka muurahaispesässä istumalla, mutta minusta tällainen syö uskottavuuden muuten niin erinomaisilta kamppailulajeilta.
Joku lääkäri vois varmaan kertoa enemmänkin mitä tollanen betoniin juoksentelu aiheuttaa aivoille vuosien mittaan...(kallo kyllä kestää joo, mutta aivot eivät ole luuta...) Itse luulen että niillä kavereilla on 3kymppisenä kaikilla alzhaimerin tauti tai joku vastaava, tai kuolevat aivoinfarktiin kun yrittävät laskea sormilla montako tiiliä on päivän aikana lyöty päälakeen... jos raskaansarjan nyrkkeilyssäkin aivot alkavat rappeutua liian monen matsin jälkeen, voi itse laskea kuinka aivot pomppaa kun juokset pää edellä seinään...
No eikös esimerkiksi nyrkkeilyssä, tyrmäyksissä, kuitenkin pään liikkeet ole äkkinäisempiä? Lyönnin nopeus vs. hyppäävän kaverin nopeus ja onhan se osumakohtakin vähän eri.. Kivi toki on reilusti kovempi kuin hanska, mutta se kovuushan kai vaikuttaa vain lähinnä siihen että meneekö pintamateriaali rikki; nyrkkeilijäthän käyttävät hanskoja sen takia että kasvojen ja nyrkin luut pysyisivät ehjinä. Siinä "kadonneen kung fun metsästäjät" pätkässähän se kiveen hypännyt äijä pysyi vielä hädintuskin tajuissaankin eli ilmeisesti aivot eivät tärähtäneet yhtä paljon kuin tyrmäyksessä..
Ja eihän siinä silloin mitään vammoja tule, jos se tiili menee rikki, eli törmäysenergia ei kohdistu päähän..
Jos tosiaan uskot ettei siitä ole haittaa aivoille, ja qi suojelee aivoverenvuodolta...
Siihen seinään juoksenteluun tarvitaan juuri niitä miehiä kenellä USKOA riittää..:)
Harrastan Tai Shin Mun taistelulajia, ja meillä peruskovetus kovettaa luupintoja. Älkää ihan miten vaan menkö hakaamaan kovia esineitä, sillä ilman hoitoo, se ei muuta tee kuin lisää kuolleen ruston määrää, joka taas heikentää pintaverenkiertoa, joka taas heikentää luustoo. Yrteistä tehdyillä lääkkeillä me hieromme kontaktikohtia ja poistamme ruston, jolloin luun kestävyys suurenee. Lisäksihän meillä on myös lihasten kovetusta, mutta itse en ole vielä niin pitkällä. Se on aika pro hommaa. :)
"Ja eihän siinä silloin mitään vammoja tule, jos se tiili menee rikki, eli törmäysenergia ei kohdistu päähän.."
Newton III: Voiman ja vastavoiman laki.
Tässä tapauksessa pää kohdistaa tiileen yhteä suuren mutta vastakkaissuuntaisen voiman kuin tiili päähän. Sillä tiilen hajoamisella ei ole liiemmin merkitystä siinä tuleeko päähän vammoja.
Tietysti jos pää ponnahtaa takaisin tiilestä tiilen hajoamatta, on pään liikemäärä hieman suurempi ja aivot kokevat rajumman stopin. Ero on kuitenkin lähes olematon, kun mietitään tilannetta jossa tiilet murtuvat.
En voi suositella kenellekään tiilten murskausta päällä.
Murskaaja:
"Newton III: Voiman ja vastavoiman laki.
Tässä tapauksessa pää kohdistaa tiileen yhteä suuren mutta vastakkaissuuntaisen voiman kuin tiili päähän. Sillä tiilen hajoamisella ei ole liiemmin merkitystä siinä tuleeko päähän vammoja."
Minun mielestäni nimenomaan tuo vastavoima jää kokematta (tai se vaikuttaa vain hyvin lyhytaikaisesti), jos se tiili menee rikki. Kyllähän sillä on selkeä ero kuinka paljon murskatessa käteen sattuu jos lyödään laudasta läpi, kuin että se nyrkki pysähtyy siihen ehjään lautaan.. Vähän sama homma kai on jalkapallossa kun pusketaan päällä palloa, eli jos vaan odotellaan että pallo jysähtää päähän, niin se voi vähän sattua, mutta jos pusketaan vastaan, niin homma on suht vaaratonta..
"En voi suositella kenellekään tiilten murskausta päällä."
En minäkään, tarkoitukseni onkin vain teoreettisesti pohtia, että onko se oikeasti niin vaarallista, kuin miltä se näyttää..