Oon käyny terveysaseman lääkärillä jo useamman kerran ahdistuksen takia. Masennustestin mukaan kärsin "kohtuullisesta masennuksesta". Mitä se tarkoittaa (mikä on kohtuullista, jos on jatkuvasti paha olo...?)
Masennuslääkitystä en tahdo, koska mielestäni kyse ei ole kemiallisesta ongelmasta minun kohdallani (pystyn kyllä iloitsemaan asioista edelleen ja tuntemaan mielihyvää kun on aihetta...) vaan oikeista asioista (isän alkoholismi, koulukiusaaminen ja siitä seurannut syrjäytyminen ja yksinäisyys, läheisen itsemurha jne...) jotka ovat painaneet minua koko ikäni ja hakeuduin lääkärille nimenomaan tarkoituksenani päästä terapiaan. Minulla olisi kova tarve puhua "koko paska" ulos. Kuitenkin lääkäri totesi tehtyään minulle testejä usean tapaamisen ajan, että taidan tarvita vain ystävää...
Ehkä niinkin, mutta mitä kun ei pysty luomaan tai ylläpitämään ystävyyssuhteita - kun ihmissuhteet ylipäätään ovat minulle hirveää suorittamista (muutamia traagisesti päättyneitä poikkeuksia on...), enkä tällä hetkellä ole mitenkään sosiaalisesti kyvykkäimmilläni. Ajattelin terapian auttavan minua ystävyyssuhteiden luomisessa, eikä niin päin että teen jostain "ystävä"-parasta likasankoni (terapeuttini)... Mun pitäis varmaan näitä ajatuksia kertoa sille lääkärille, ja kuunnella mitä perusteluja se esittää vielä päätökselleen evätä multa lausunto terapiaan.. . Mut tulipa nyt vuodatettua tännekin. Onko kellään muulla kokemuksia lähetteen hakemisesta? Pitääkö sitä olla ihan raunioina ja työkyvytön että yhteiskunnalta saisi apua psyykkisiin ongelmiin?
Masennuslääkitystä en tahdo, koska mielestäni kyse ei ole kemiallisesta ongelmasta minun kohdallani (pystyn kyllä iloitsemaan asioista edelleen ja tuntemaan mielihyvää kun on aihetta...) vaan oikeista asioista (isän alkoholismi, koulukiusaaminen ja siitä seurannut syrjäytyminen ja yksinäisyys, läheisen itsemurha jne...) jotka ovat painaneet minua koko ikäni ja hakeuduin lääkärille nimenomaan tarkoituksenani päästä terapiaan. Minulla olisi kova tarve puhua "koko paska" ulos. Kuitenkin lääkäri totesi tehtyään minulle testejä usean tapaamisen ajan, että taidan tarvita vain ystävää...
Ehkä niinkin, mutta mitä kun ei pysty luomaan tai ylläpitämään ystävyyssuhteita - kun ihmissuhteet ylipäätään ovat minulle hirveää suorittamista (muutamia traagisesti päättyneitä poikkeuksia on...), enkä tällä hetkellä ole mitenkään sosiaalisesti kyvykkäimmilläni. Ajattelin terapian auttavan minua ystävyyssuhteiden luomisessa, eikä niin päin että teen jostain "ystävä"-parasta likasankoni (terapeuttini)... Mun pitäis varmaan näitä ajatuksia kertoa sille lääkärille, ja kuunnella mitä perusteluja se esittää vielä päätökselleen evätä multa lausunto terapiaan.. . Mut tulipa nyt vuodatettua tännekin. Onko kellään muulla kokemuksia lähetteen hakemisesta? Pitääkö sitä olla ihan raunioina ja työkyvytön että yhteiskunnalta saisi apua psyykkisiin ongelmiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikuisille ei terapiaan rahoja kelalla ole. Kunnan pitäisi tämä puoli hoitaa, mutta eipä hoida.
Terapian maksaa itse tai unohtaa. Käytännössä näin, jos rehellistä vastausta kaipaat.
Itse sain terapialähetteen, jonka kela kuitenkin hyllytti. Olin juuri päässyt suljetulta ja olin erittäin paskana. Nyt en enää edes saa sitä lähetettä, vaikka yhtä paskana olenkin.
oikeassa taidat olla.
Eiköhän vaan oteta itteemme niskasta kiinni ja aloitetaan vaikka joku uusi harrastus, kyllä se siitä...
Hei,
Olen törmännyt tuohon samaan ja en voi muuta sanoa kuin että tsemppiä. Mene takaisin ja VAADI päästä terapiaan, niin minäkin teen taas uudestaan ensi torstaina.
Ei noista vanhoista möröistä kaikki vaan selviä itse. Minä ainakin kaipaan ehdottomasti ammattiauttajaa omieni kanssa.
Aurinkoa tulevalle keväälle,
Kelan on tänä vuonna vähentänyt uusien potilaiden paikkoja 75% eli käytännössä vain sairaimmat ja/tai psykiatrilta parhaan lausunnon saaneet saavat terapiaa. Tällaiset muutokset ovat hyvin ikäviä. Monilla potilailla terapiaa on suunniteltu pitkään ja jopa muutettu paikkakunnalle jossa terapeutteja toimii ja sitten vedetään tällä tavalla matto alta.
Toisaalta perusteesi kieltäytyä lääkehoidosta eivät olle kovin vahvat. Ensinnäkin on erittäin vaikea sanoa varmuudella, mistä masennus johtuu. Vaikka olisi kuinka ilmeisiä syitä, voi masennus jatkua vaikka syy poistuisi. Tällaisia juttuja näkee työssä vähän väliä.
Toisaalta terapia onnistuu yleensä hieman paremmin jos lääkkeitä on käytössä. Monet myös käyttävät lääkkeitä ennne terapiaa, että toimintakyky säilyisi hyvänä eikä oireisto pääsisi kroonistumaan.