onko ihan tavallista säilytellä entisten miesystävien valokuvia? Mua jotenkin ärsyttää/loukkaa kun tuleva vaimoni lapseni äiti ei raasti luopua niista. Ei oikein kehtaisi suoraan sanoakaan koska ne ovat hänen omia muistoja.tottkai hänellä on pidempi menneisyys heidän kanssaan kuin minulla mutta silti.
ex-miesten valokuvat
tero
354387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
hänen pitää tuhota kaikki sellainen mikä muistuttaa ajasta ennen sinua. Tietenkään hänellä ei saa olla minkäännäköisiä muistoja aiemmista ajoista. Ei muuta kuin takkaan mokomat vanhat kuvat vaan ja hommaatte yhdessä yhteisiä kuvia missä sinä olet pääosissa. Katselkoot muija niitä.
En missään tapauksessa suostuisi hävittämään ex-miesystävien kuvia, mutta ymmärrän, että ei niitä todellakaan ole mukava "uuden" kaverin katsella ja siinä mielessä hienotunteisuutta. Itselläni on oma yksityinen valokuva-albumi, johon siirrän elämästäni lemppaani kavereiden kuvat ja annan pisteet 10:ssä eri kategoriassa: luonne, ulkonäkö, seksielämä ym. Ja vaikka tämä ei ole itsetarkoitus kerätä arkistoa niin siinä samalla tulee tutkiskeltua itseäänkin. Kenellekään en tietenkään tällaista albumia näytä (en edes parhaalle naispuoliselle kaverilleni), mutta siinä saa pervoa tyydytystä kun saa äijät pisteytettyä ja sen lisäksi TOP-10 ukkoa eri kategorioissa. Jännää!
Keskusteltiin uuden parisuhteen aloittamisesta erään miehen kanssa ja puhuttiin esim. valokuvista. Kyllä mä toki ymmärrän sen mustasukkaisuuden, mutten silti suostu "luopumaan menneisyydestä", mieluummin siitä uudesta suhteesta, koska liiallinen mustasukkaisuus on pelottavaa!
Kuinka paljon voikaan sitten lopulta vaatia? Pitääkö seuraavaksi luopua "entisistä lapsista", antamalla ne adoptoitavaksi? Mikä määrä menneisyyden "poistamista" sitten lopulta riittää, että mustasukkainen mies olisi tyytyväinen? Täytyykö kehittää miehen miellyttämiseksi yhteinen tarina jonka sitten leikitään olevan totta: "Ei mulla olekaan ollut elämää ennen sinua, ketään en ole koskaan edes tavannut, sinua odotin linnantornissa erakkona tähän hetkeen saakka..."
Tämä tilanne ei varmaankaan ole verrannollinen sun kysymääsi tilanteeseen... oletan että olette nuoria, kyseessä molempien ensimmäinen lapsi jne... Mutta se, että on joskus rakastanut jotakuta toista, ei tarkoita sitä etteikö voisi rakastaa sinuakin. Ei elämä ole kilpailutilanne siitä että kuka on ykkönen, kenen takia suostutaan luopumaan suurimmasta määrästä asioita.
Eikä ne valokuvat tarkoita sitä että naisesi rakastaisi niitä exiään vielä tulisesti ja tyydyttäisi itseään poissaollessasi niitä kuvia katsellen. =D Ne on vain osa menneisyyttä, neutraalia historiaa. Usein kuviin (joissa nyt sattuu olemaan myös joku tuttu ihminen mukana) liittyy myös muunlaisia muistoja... lomamatka jossain, synttärit, kavereita ja sukulaisia, muutto, rakas edesmennyt koira jne. jne.... Pitäisikö kaikki ne kuvamuistot hävittää siksi että niissä satttuu näkymään myös joku henkilö jota nykyinen kumppani ei kestä?
On niin helppoa katsoa asioita vain omasta näkökulmastaan, sitä kuluvaa hetkeä. Mutta vanhempana huomaa että elämä on vain ketju tapahtumia, menneisyyskin alkaa tuntua aika neutraalilta historialta, joka ei enää jaksa herättää mitään elämää suurempia kiihkeitä tunteita. Ei edes ne valokuvat. Miksi ne siis toiselle osapuolelle olisivat se kiihkon kohde? ;)
Ei ole todellakaan sama asia luopua entisen miehen valokuvista kuin lapsen valokuvista. Hei haloo!! Mennyt on mennyttä. Sen verran täytyy kunnioittaa nykyistä miestä/naista!
Minusta siinä on kyse vain mustasukkaisen osapuolen itsetunto-ongelmasta jos rupee vaatimaan tuommoista "kunnioitusta".
Monissa uusioperheissä, joissa toinen tai kumpikin ovat eronneet, saa kummallakin olla ne valokuvat ja muistot menneisyydestä. Entiset puolisot ja niiden vanhemmat kutsutaan sukujuhliin. Miksi pitäisi tehdä elämästä niin vaikeaa omistamista, että jopa toisen menneisyys pitäisi yrittää muuttaa mieleisekseen tai saada ainakin katoamaan?
Teininä voi toki ne aikasempien ihastusten kuvat heittää roskiin, mutta jossain vaiheessa elämä lakkaa olemasta niin yksioikoista.
Jos alkaisit seurustella leskimiehen kanssa, vaatisitko tosiaan että hänen lapsensa joutuisivat heittämään äitinsä kuvat roskiin kun sinä olet tullut taloon kunnioitettavaksi?
-Ei ole itsetunto-ongelma vaatia olevansa ainoa toiselle joka suhteessa
-Mahtaa olla isot sukujuhlat esim. neljästi naimisissa olleilla?! Ja kutsutaanko myös ei niin pitkälle edenneiden suhdekumppanien suku? Enpä ole torvempaa kuullut.
-Asioita/menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta uuden aloituksen voi tehdä puhtaalta pöydältä raahaamatta exälaumaa perässään.
-Hienotunteisuus toista kohtaan tuskin on "yksioikoisuutta". Taidat itse olla yksioikoisesti ainoana oikeassa?
-Seurusteleun alkaessa voi tehdä kumpikin osapuoli vaatimuksensa selviksi, ja jos toisella on tietynlainen menneisyys, voi miettiä onko edes olemassa yhteistä tulevaisuutta. Tiedänpä melko monia, jotka eivät lapsia omaavan kanssa aloittelisi mitään. Varsinkin miehiä. Itse olen nainen, ja lukeudun samaan joukkoon, itselläni ei ole lapsia enkä ryhtyisi suhteeseen "lapsellisen" miehen kanssa. Joten ei tulisi kyseistä ongelmaa lesken kanssa. Moinen on vain vaatimus muiden joukossa, ne ovat jokaisella erilaiset.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mitä ihmeen muistoja siinä ex:ssä oikein pitää vaalia? Ja lapset ovat todellakin täysin toinen ja näkyvämpi juttu, johon täytyy ottaa kantaa suhteen jo hyvin alkuvaiheessa -ryhtyykö edes ko. suhteeseen.
Hyvä, että olet huomannut olevasi tiukkis ja melkoisen sopeutumaton. Silloin ei pidä ryhtyä tekemisiin normaalien ihmisten kanssa. Tuossa iässä voi olla vaikea löytää neitsytpuolisoa, jolla ei ole menneisyyttä. Onnea yritykselle!
en minäkään halua seurustella lapsellisen miehen kanssa kun itsellä ei ole lapsia. Usko tai älä "nainen", kyllä lapsettomia miehiä on liikkeellä yllättävän paljon. Olen edelleen sitä mieltä että vain lapselliset sopivat lapsellisten kanssa ja lapsettomat lapsettomien kanssa. Kokemusta on!
Voi sinua onneton 'Nainen' joka kaipaat ymmärtämystä ja hyväksyntää. Minun ei tarvitse 'tällä iällä' lähteä hakemaan yhtään mitään, koska kuulun niiden etuoikeutettujen ja onnellisten joukkoon joilla on jo neitsytpuoliso. Arvostan sitä erittäin suuresti ja pidän häntä kuin kukkaa kämmenellä!
Vai on sulla neitsytpuoliso? onnittelut sen johdosta, mutta jos olet itse 40 et tainnut olla neitsyt?? Katsotaanpa kun sinun puolisosi vanhenee täysi-ikäiseksi haittaako kokemuksesi häntä myöhemmin. Kerro muuten aloitko puolisosi kanssa seurustelemaan ennen kuin hän täytti 11v. Nykyajan meiningillä kun sen vanhemmat tyttäret ikävä kyllä harvemmin ovat neitsyeitä, koska "miesten" kaipuu neitsyeihin on kova. Mitäpä se haittaa jos suhde loppuu kun kaveri ei enään olekkaan neitsyt siirrytään nuorempaan. HERÄTKÄÄ miehet huomaamaan kuinka naiveja olette. Itselle hankitaan/saadaan kokemusta mutta toisella ei saa olla vastaavaa. Pelkäättekö että nainen huomaa ettette pysty kokonaisvaltaisesti tuntemaan rakkautta. Seksi ja sänky hommat eivät ole suhteen perusta vaan yksi pieni osa jonka avulla voi toiselle osoittaa tunteitaan.
Vanhoilla valokuvilla ainakin saa oman (avo)puolison taatusti mustasukkaiseksi tai jokseenkin riittämättömäksi. Aika kultaa muistot ja varsinkin valokuvan ottohetkeen liittyy lähes aina jokin mukava muisto, jolla saa taatusti kaverin mielen pahoitettua.
Eli tehkää kuin minä, pistäkää ne vanhat valokuvanne sinne ö-mappiin ja haudatkaa ne sellaiseen paikkaan jossa voitte muistella "parempia-aikoja" rauhassa. Ei niistä ainakaan kannata leuhkia sille nykyiselle oikealle tai hänen mukanaan tulleille referensseille. Häntä ei varmastikaan pätkääkään ainakaan kiinnosta miten hauskaa teillä aina oli.
Leskelle sanon niin et muistosi ei ole enää uhka nykyiselle miehelles, mutta muuten sama juttu. Pura sydämmes jollekin muulle.
Ei minun mielestäni siinä ole mitään ihmeellistä, jos säilyttää entisten valokuvia.
Mutta kyllä ymmärrän senkin, että se loukkaa toista. Itse säilytin aikani vanhoja kuvia, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin, että kyllä ne muistot säilyy ilman kuviakin.
...olin 10 vuotta yhdessä entisen mieheni kanssa. En todellakaan suostu hävittämään kaikkia valokuvia tuolta ajalta. Siinähän menisi roskiin monta vuotta elämästäni! Menisi lomamatkat, ystävien häät ja ties mitkä. Tottakai entinen mieheni näkyy kuvissa, koska hän tuolloin oli osa elämääni. Ne kaikki tapahtumat ovat edelleen osa menneisyyttäni, ja minusta on väärin, jos uusi mieheni vaatisi minua hävittämään kaikki sen ajan kuvat vain siksi, että entinen mieheni on mukana.
Kuvien säilyttäminen ei tosiaan tarkoita sitä, että edelleen haikailisin entisen mieheni perään tai kuvia yleensäkään kovin ahkerasti tuijottelisin. Mutta en suostu niistä luopumaan. Minusta moisen vaatiminen olisi suorastaan loukkaavaa minua kohtaan.
Minäkin olin 10v. exäni kanssa ja ekan mieheni kanssa vähän vähemmän. Molemmista liitoista minulla on lapsi. En minäkään suostuisi hävittämään valokuviani tuolta ajalta, eikä nykyinen kihlattuni enempää kuin häntä edeltäneet miesystävätkään ole vaatineet niin tekemään.
Olen aina ajatellut lapsiani. Säästän kuvia ensin itselleni ja sitten vanhemmiten jaan ne lapsilleni muistoksi isästä ja äidistä.
Myös exät saivat ihan rauhassa säilytellä kuviansa menneisyydestään.
Minulla on valokuva-albumi, jossa on kuvia lähes kymmenen viime vuoden ajalta. Juhlista, lomamatkoilta... Ja exäni esiintyy niissä, koska oli viiden vuoden ajan tärkeä osa elämääni ja mukana yhteisissä jutuissa. Olisi väärin vaatia minua heittämään muistoni roskikseen, enkä siihen todellakaan suostuisi. En tietenkään myöskään levittele kuvia, enkä kerro hauskoja muistoja exästäni vaan kuvat ovat asiallisesti paikalleen liimattuna albumissa, joka nyt kököttää yhteisessä kirjahyllyssämme.
Onneksi nykyinen mieheni on varustettu hyvällä itseluottamuksella, eikä turhaa stressaannu menneistä. Ainoastaan entisen kihlasormukseni hän on pyytänyt poistamaan korulaatikostani.
Olen ollut samassa tilanteessa, eikä se ole vieläkään täysin ohi. En myöskään aluksi kehdannut tai ymmärtänyt riittävän selkeästi kertoa, miltä tuntuu kun edellisen miesystävän kuva killui yhteisen sänkymme päällä ja nippu muita kandidaatteja muistoineen asusti kansioissa. Tätä siis kesti vielä puolen vuoden ajan, kun olin jo muuttanut tämän puolisoni luokse! Kun kerran kysyin tarvetta moiseen, oli vastaus että hän pitää sitä muistutuksena -häh, muistutuksena mistä! Olen tästä vieläkin tosi katkera. En ole enkä voisi ikinä itse syyllistyä moiseen! Jos olisin ollut järkevä olisi pitänyt heti ottaa loparit. Tuollainen ajatusmaailma tuo nimittäin mukanaan vielä lisää ongelmia.
Tuo on jo törkeää, että niin läheisesti joudut entisten kuvia katselemaan, mutta en ymmärrä, miksei niitä voisi jossakin kaapin perällä säilyttääkin. Itselläni ainakin on jossain joku kuva entisestä, siihen liittyy mukavia muistoja siltä ajalta, mutta eipä haikeus pahemmin pääse vaivaamaan sen silmiin osuessa (ehkä kerran vuodessa).
Mä en ainakaan tuhoa valokuvia mun ensimmäisestä rakkaudesta. Nykyinen tyttöystävä ymmärtää!!
Hänelläkin on valokuvia ent. miehistä!!
siitä miten kuvat ovat esillä. Jos ne ovat "nuoruusaika" albumissa muiden kaverikuvien keskellä, niin ketä se haittaa. Ei niitä niin usein tuu kateltua...Itse olen säästänyt ryhmäkuvat jne, en yksittäisiä kuvia ex-miehistäni.
Mutta esillä olevat mielestäni kannattaa pistää kaappiin/roskiin
Samaa mieltä.
Ei minustakaan ole kivaa, jos kuvat roikkuu seinällä tai on yhteisessä albumissa.
Mutta kyllä molemmilla on oikeus säilyttää kuvat omassa albumissaan jos itse niin haluaa.
ymmärrän fiiliksesi, mutta täytyyhän sun pystyä puhumaan asiasta suoraan. ei sitä vihaisesti rarvitse sanoa silti. minä ainakin hävitin ex-miehen kuvat kun uusi suhde alkoi tuntua vakavalta, ja vaadin sitä toiseltakin... jos entisiä ei haikaile, miksi niitä pitäisi säästellä?!
Sen jälkeen kun mieheni kaivoi valokuva-albuminsa esille juhlien pikkutunneilla ja kuvissa oli tietenkin ex mukana. Ei ollut kiva tunne istua siinä muiden katsellessa vanhoja kuvia ja muistellessa vanhoja hyviä aikoja. Itku melkein tuli.
Sanoin miehelleni seuraavana päivänä, että tee mitä teet kuvilla, vie vaikka vanhempiesi luo jos haluat säilyttää, mutta minua tuollainen käytös loukkaa.
Yhteiseen kotiin en suvainnut ainoatakaan kuvaa ex-naisesta. Mennyt on mennyttä.
Olen katkera, mustasukkainen jne... Minä heitin samantien vanhat exästä muistuttavat esineet ja kuvat pois kun nykyisen tapasin.
Ei kai se sulta ole mitenkään pois, jos toisella on kuvia existään. Tietenkään exien kuvia ei pidetä näkyvillä, mutta jos ne on valokuva-albumissa kaapin perukoilla, niin who cares.. Turhaan olet tuollaisesta mustasukkainen. Mustasukkaisuus on yhtä kuin huono itsetunto & epäluottamus.
En varmasti alkaisi itsekään heittää pois kuvia, joissa poseeraan vanhojen hoitojen kanssa. Jokaisella on oikeus omiin muistoihin.
Tuossa toisessa ketjussa tästä samasta aiheesta joku ehtikin tiivistää asian hyvin. Se että kuvia ei tarvi salailla ja hävittää, kertoo siitä että on sinut menneisyytensä kanssa. Exät eivät herätä kiihkoa mihinkään suuntaan, ei rakkautta eikä hillitöntä vihaa.
Tietysti ne kuvat heittäisi roskiin jos exän kanssa olisi tappouhkausväleissä tai vuosienkin jälkeen tuskaisen rakastunut siihen saamatta vastakaikua. Mutta jotkut aikuiset osaavat erota rauhallisissakin tunnelmissa.
En kyllä ymmärrä tuollaista. Itse en ole heittänyt yhtäkään exän kuvaa pois, enkä sitä kumppaniltanikaan vaadi. Ei muistoja kuulu tuhota. Kuvia ei tietenkään pidetä missään esillä, vaan kumpikin omissa kaapeissaan.
Jos olet mustasukkainen exien kuvista, niin et todellakaan rakasta oikeasti naistasi, vaan ainoastaan pyrit omistamaan.
että kaikkia muistoja ei voi kuitenkaan poistaa. Miten hävität naisesi päästä vaikkapa laulut, joista hän on nauttinut exiensä kanssa? Kuinka saat hänet unohtamaan elokuvat, joita hän on katsonut exän sylissä? Nehän voivat tulla uusintoina, kun katselette niitä yhdessä. Pyydä häneltä lista kaikista tällaisista asioista, jotta voitte välttää niitä. Et tietenkään voi tavata myöskään kumppanisi sukulaisia, jotka ovat tavanneet exän. He varmasti vertailevat häntä ja sinua - ehkä sinun vahingoksi. OLET KAHELI.
Huhhuh...eli siis joko mikään exään liittyvä ei häiritse tai sitten kaikki häiritsee pahimmalla mahdollisella tavalla. Ei aina tarvitse mennä laidasta laitaan.
Hankalahan muistikuvia on pyyhkiä pois eikä niitä tarvitsekkaan. Konkreettiset asiat ovat sitten asia erikseen (valokuvat, kihlasormukset jne) jotka omasta mielestäni kuuluu jonnekkin aivan muualle kuin yhteisen katon alle.
Kyllä on hullun hommaa kyttäillä toisen valokuvia, tottakai ihmisellä saa olla muistoja.
Itse taisin joskus nuorena joutua hävittää jonkun kuvan ,jonkun tytön vuoksi, mutta tosi typerää.
Parhaimmillaan niitä voisi olla ihan kiva katsella yhdessä.
Ryhdistäydy mies
Meillä ei aikaisempien hoitojen kuvia säilytetä, eikä muitakaan muistoja niistä. Ai miksikö? No kun niillä ei oikeasti ole mitään arvoa enää tässä suhteessa. Kumpikaan meistä ei istu sängynlaidalla kuva kädessä ja itke katkeria kyyneliä salaa, vaan olemme tässä ja nyt omassa suhteessamme, johon ei muita kuulu.
Minulle ei ainakaan yksikään aiempi mies ole merkinny mitään verrattuna rakkaaseeni. En ollut surullinen, kun pistin kaiken pois (siis hävitin, en piilottanut), vaan siirryin elämässä eteenpäin. Mies teki samoin, ilman vaatimuksia, katsoimme vain molemmat, että olemme toisillemme ainoita, eikä menneisyydellä ole enää mitään arvoa.
Tiedän, että miehelläni on ollut muita naisia, ja mieheni tietää minunkin menneisyyteni. Okei, asia käsitelty, miksi pitäisi vielä säilyttää tilaa vieviä kuvia ja esineitä kansiokaupalla ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni? En käsitä..
Mieheni oli kihloissa ennen minua, ja nakkasi kaatopaikalle sormukset, kuvat, esineet, kaiken. Hän kertoi eläneensä ihan väärän naisen kanssa vuosia, eikä halua enää muistaa tästä ajasta mitään, joten kaikki lähti. Hän oli niin perusteellinen, että vei exän ostamat verhot ja liinavaatteetkin kierrätykseen. Onneksi tämä entinen nainen oli jo muuttanut viikkoja aiemmin pois, ennen kuin tutustuimme.
Me olemme toistemme rakkaimmat ihmiset, olemme olleet jo monta vuotta. Eipä tulisi mieleenikään pitää yhteyttä omiin entisiin, mitä asiaa minulla muka mahdollisesti voisi olla heille.. Eiköhän se, miten menneisyytensä pystyy taakse jättämään, kerro jo siitä, kuinka sitoutunut on ja kuinka uutta kumppaniaan kunnioittaa.
tottakai se on normaalia. Se on yksi osa vanhaa elämää, muistoja. en minä ainakaan hävitä mitään valokuvia. Mustasukkaisuutesi on turhaa.
-Minun miehelläni on joitain entisten tyttöystävien kuvia yhessä albumissa, mut ei se minua haittaa,joskus olen huomannut et hän niitä katselee mut ei kai siinä mitään kun ei kuitenkaan pidä mitään yhteyttä ex tyttöystäviinsä.
säilyttelen kaikkia vanhoja muistoja,kuvia, kirjeitä. Ehkä osa niistä on haikailua, osa naurettavia muistoja. Ei niistä voi luopua. Ei se sitä tarkota, etten rakastais miestäni.
siitä, katseleeko hän niitä kuvia yhtenään. Itsellänikin on aikaisemmista suhteista kuvia tallella, mutta ne ovat laatikoitten syövereissä, enkä niitä plärää, ne vaan nyt sattuu olemaan olemassa. Ihan suotta mietit koko asiaa, tuskin niillä on vaimollesi sen suurempaa merkitystä kuin että ne nyt vaan ovat hänen elämänsä elinkaareen kuuluvia, niinkuin mitkä tahansa. Voishan sitä lähteä miettimään ja luupilla tutkimaan myös kirjoja ja muita esineitä, niistähän saattaa tulla joku exä mieleen, ties vaikka ois saanu lahjaksi jne. oman tuskan saa kyllä paisutettua aikamoisiin mittasuhteisiin, jos sille antaa valtaa. Muista, että naisesi on nyt sinun kanssasi, eikä kenenkään muun, sinuthan hän on halunnut myös lapsenne isäksi. Nauti elämästä ja ole onnellinen siitä mitä sinulla on nyt ja tässä.