Minua harmittaa nämä kirjoitukset vl-äideistä joissa väitetään meitä tahdottomiksi synnytyskoneiksi. Samalla leimataan isät vaimoistaan välittämättömiksi hirviöiksi.
Meillä on kahdeksan lasta joista jokainen on lahja Korkeimmalta isältämme taivaassa. Voiko ihminen saada parempaa lahjaa mitä lapsi on. Jokainen heistä on erilainen lahja, kahta samanlaista ei ole. Itse otan kiitollisena vastaan jokaisen lahjan Taivaanisältämme jonka saan.
Lapsi on sellainen lahja jota ei heitetä roskiin kun siihen kyllästyy, vaan lahjaa tulee hoitaa ja kunnioittaa. Lapsilahjastamme saamme nauttia myös tulevaisuudessa, kun saamme vävyjä ja miniöitä sekä lapsenlapsia. Totisesti tämä Taivaanisän meille antama lahja ei ikinä unohdu.
Tottakait olemme joskus väsyneitä niin kuin kaikki muutkin, emmehän olisi muuten ihmisiäkään, mutta sen tähden Taivaanisä on antanut meille järjen jota käyttää. Asioita jäejestelemällä ja lepäämällä väsymys menee ohi. Taas jaksamme nauttia lahjoistamme. Lapsi tuo niin paljon onnea ja iloa ettei sitä usko jos itse ei sitä koe.
Joten te jotka väitätte meitä vl-äitejä loppunajetuiksi synnytyskoneiksi ja miestemme alistamiksi raukoiksi, niin ajatelkaa että me haluamme lapsia vapaehtoisesti ja olemme kiitollisia jokaisesta lahjasta jonka saamme.
Taivaanisän siunausta kaikille.
Kiitollinen VL-äiti.
Meillä on kahdeksan lasta joista jokainen on lahja Korkeimmalta isältämme taivaassa. Voiko ihminen saada parempaa lahjaa mitä lapsi on. Jokainen heistä on erilainen lahja, kahta samanlaista ei ole. Itse otan kiitollisena vastaan jokaisen lahjan Taivaanisältämme jonka saan.
Lapsi on sellainen lahja jota ei heitetä roskiin kun siihen kyllästyy, vaan lahjaa tulee hoitaa ja kunnioittaa. Lapsilahjastamme saamme nauttia myös tulevaisuudessa, kun saamme vävyjä ja miniöitä sekä lapsenlapsia. Totisesti tämä Taivaanisän meille antama lahja ei ikinä unohdu.
Tottakait olemme joskus väsyneitä niin kuin kaikki muutkin, emmehän olisi muuten ihmisiäkään, mutta sen tähden Taivaanisä on antanut meille järjen jota käyttää. Asioita jäejestelemällä ja lepäämällä väsymys menee ohi. Taas jaksamme nauttia lahjoistamme. Lapsi tuo niin paljon onnea ja iloa ettei sitä usko jos itse ei sitä koe.
Joten te jotka väitätte meitä vl-äitejä loppunajetuiksi synnytyskoneiksi ja miestemme alistamiksi raukoiksi, niin ajatelkaa että me haluamme lapsia vapaehtoisesti ja olemme kiitollisia jokaisesta lahjasta jonka saamme.
Taivaanisän siunausta kaikille.
Kiitollinen VL-äiti.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ette te niitä vapaaehtoisesti halua vaan uskonnon pakottamana. Uskontonne käskee olla ehkäisemättä.
Samalla tavalla muutkin nauttivat lapsistaan ja lapsenlapsistaan mutta pienemmässä mittakaavassa ja lähes yksinomaan (olosuhteista johtuen) ansiotyön ohella.
Muistan kun eräs jehovantodistaja kirjoitteli että raamatussa sanotaan niinkin että "joka ei työssä käy sen ei syömänkään pidä". Joku epäili että käyvätkö he töissä ollenkaan koska raamatussa ei käsketä tehdä ansiotyötä. Heillä löytyy selitys joka asiaan.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kaikki työ ei ole kodin ulkopuolella.
Aika moni on emäntä joka menee pihan poikki navettaan ja siellähän se työ on. On myös paljon sellaista työtä jota tehdään kotona. Kyllä lapsien ja kodinhoito käy sen verran työstä, että uskaltaa syödä ihan rehellisesti.
Tiedän paljon lestadiolaisäitejä jotka käy kodin ulkopuolella töissä ja hoitaa siinä sivussa perheensä.
Joten ystäväiseni kyllä met työtä teemme. Tämä on meidän osa jonka taivaanisä on meille katsonut parhaimmaksi.
Kiitollinen VL-äitix8
Ei siitä ole pitkäkään aika kun äidit vielä olivat suurimmalta osin kotona hoitamassa lapsiaan.
Lapsetkin oli rauhallisempia, kun ei tarvinnu nousta kesken uniensa ja kotona oli joku odottamassa lapsia koulusta. Mitä pahaa tässä muka on?
Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Olemme saaneet 10 lasta ja kaikki eri persoonia.
Älä välitä noista kirjoituksista suurin osa niistä on provoja.
En tunne olevani alistettu synnytyskone. Minulla on ihana mies ja hän rakastaa perhettään. Lapsia saa tulla lisääkin jos taivaanisä niin haluaa.
Kaikki on korkeimman kädessä.
Hyvää jatkoa ja taivaanisän siunausta
Olen seurannu tätä nettikeskustelua alistetuista äideistä, lapsentekokoneista. Ja minun näkemys on vl-äideista että he eivät ole alistettuja vaan vahvoja, omanarvonsa tuntevia naisia jotka näköjään useimmissa vl-perheissä ovat se joka määrää kaapin paikan. Ja suurperheessä kasvaneista lapsista tulee itsenäisiä, itsestään huolehtivia aikuisia, jotka osaavat ottaa huomoioon muutkin ihmiset. Ja lopuksi vielä että vl-kodeissa opetetaan lapsille rehellisyys, työnteon merkitys, esivallan kunnioitus. Mitä vielä pitäs meidän kaikkien suomalaisten noudattaa. Voimia kaikille äideille. toivottaa 3 lapsen isä
sinulle,rehellinen isä.Sinun ei onneksi tarvitse kadehtia ketään.Iloista talven jatkoa perheellesi!
Varmasti äidit jotka ovat kasvattaneet ison lapsilauman ovat hyviä orkanisaattoreita.
Heissä olisi potentiaalia yrityksien johtotehtäviin.
Kirjoituksestasi voisi ymmärtää,kuinka koti on sinulle paikka,jossa leikit johtajaa.
Aika merkillinen käsitys kodin merkityksestä.
voi Pipsa-kulta,kyllä me on tänäki aamuna "leikitty johtajaa".Leikin johtaja,minä,huolehdin,että homma hoituu tänäkin lauantaina.Siivoukset,leipomiset,ruuanlaitot ja illalla viimein sauna ja saunakahvit!Kyllä on ihana sitte istuskella iltaa.Eikö se suunnilleen näin mene,normaali perhe-elämä.Vai onko siinä jotain väärää?
Itse 13-lapsisessa lestaadiolaisperheessä kasvaneena ja jatkuvasti sisarusteni runsaslukuista lapsiperhe-elämää seuraavana uskon ymmärtäväni mitä johtajuudella tarkoitat.
Minä säälinkin niitä lapsia. Sinua en. Sinä olet tiennyt osasi naimisiin mennessäsi. Lapsesi eivät ikävä kyllä ole voineet valita.
kokonaan ymmärrä.Olen itse 4-lapsisesta perheestä.Jouduin lähtemään Kotoani nuorena,kun halusin olla uskovainen.Isäni,(silloin epäuskoinen,myöhemmin uskovainen).ennusti minulle 100 lasta,kun menin uskovaisen kanssa naimisiin.No,ei minulle ole sataa tullut...Meidän 18-vuotiaalle tyttärellemme oli joku kauhistellut lapsilukuamme ja tyttäremme oli vastannut että en minä niistä sisaruksista ketään poiskaan antaisi.On ikävää,jos sinulla on katkerat muistot kotoasi.Toivon,ettei omille lapsilleni jåisi sellaista muistoa.Ei muuta ko hyvää lauantai-illan jatkoa sinulle.Lähden leipomaan pullaa,Tuu kahville!!!
viimeinkin sellainen viesti,joka on totta.
Itse odotan esikoistani innolla kuukauden päästä syntyväksi. Todellakin osuit naulankantaan siinä, että lapsi on lahja jota ei viskata romukoppaan kun kyllästytään.
On se vaan niin suuremmoinen lahja taivaanisältä, ettei lahjan saatuaan mene sitä vaihtamaan, "kun on jo yksi samanlainen".
Oikein... Kiitos Jumalalle!
Kerrankin oikea kirjoitus aiheesta. Tottakai äideillä ja välillä isilläkin on väsymystä. Milloin fyysistä ja joskus henkistäkin. Onneksi hervemmin hengellistä väsymystä. Mutta lapset ovat rikkaus ja pitävät elämän oikeilla urilla sekä ajatukset näissä jokapäiväisissä asioissa. Olen monen lapsettoman ihmisen kuullut sanovan, Että "Eihän minun elämälläni ole mitään tarkoitusta". No lapsettomatkin ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin ihmiset.
Itsellämme on iso perhe ja kaikkein parhaimmat ja läheisimmät ystävämme ovat eräs lapseton aviopari. Eivätkä he emmekä me tunne mitään kaunaa siitä toisillemme. Päinvastoin lapsemmekin aina odottavat heitä kyläänkin "kuin hullu puuroa" He kun jaksavat peuhata lasten kanssa.
Ja voiko parempaa ja aidointa vastaanottoa olla kun menet töistä kotiin niin pienet lapset tulevat ovella vastaan ja jokaisella jotakin asiaa ja todellista iloa. Kyllä silloin häviää omat työstressit pois.
Aina kuvitellaan, että kun on iso perhe niin kotikin on kuin hävityksen kauhistus, no kyllä se välillä onkin, mutta miksi monet aina katsovat ulkoista puolta eivätkä huomaa sitä kodin henkeä. Kodinhan tekevät ne ihmiset siellä talossa/asunnossa. Eivät ne tavarat, seinät ym.
Kerran kuulin kertomuksen siitä kun oli tullut puhetta lapsimäärästä. Niin äiti oli eräälle kauhistelijalle sanonut "kenen minä näistä antaisin pois". Siinä mietittävää itse kullekkin. Kenet lapsistasi pois antaisit.
Adoptoitteko lapsia tai oletteko palkollisia sijaisvanhempia vl-piireisä ? Jos vastaus on kyllä, onko teillä muista heimoista ja kansoista lapsia tällä tavoin ?
Tarkoititko adoptiota ulkomailta? Kyllä sitä meillä paljon on. vaikka mistä maasta.
Aikanaan tuli meillekin monta pientä peräkkäin. Nyt on jo lastenlapsia, miniät ja kaikki! Mukava on seurata, kuinka paljon vaimoni nauttii tästä elämänvaiheesta, -siis mummo. Reippaasti alle 50-vuotias pirtsakka nais-immeinen. Aikanaan hän hoiteli lapsikatrastaan kotona. Taivaan Isä suinasi lapsia ja antoi myös voimat hoitaa. Kannattaa ne lahjat ottaa vastaan. Tuovat siunauksen tullessaan!
Eikö lahjasta saa "kieltäytyä"?
Onko kaikki lahjat pakko ottaa vastaan mitä annetaan?
Miksi pitäisi "kieltäytyä" niin ihanasta lahjasta minkä Taivaanisä antaa?
Kaikki on taivaanisän kädessä. Hän joko antaa tai sitten ei.
tulisi yhteen tupaan 20?
Mutta siis eikö tosiaankaan voi kieltäytyä, siis jos sulle annetaan jotain enemmän mitä "tarviit", niin eikö silloin voi kieltäytyä. Eikö ole liian itsekästä ottaa hyvää niin paljon kuin vain saa.
Eikö "liika hyvää" ole liikaa?
Jotenkin tuntuu että jos olisi yksi viidestätoista, ei voisi tuntea itseään niin ainutlaatuiseksi.
Eikö "muutama lapsi" ole jo tarpeeksi hyvää?
Jokainen lapsi on yksilö ja ainutlaatuinen kahta samanlaista ei ole kaikki lapset on yhtä rakkaita.
Luoja tietää mikä on tarpeeksi hyvää itsekullekin ja siihen on tyytyminen.
Eikö se tiedä sitten kaikesta. Eikö sairaudenhoito ole kanssa luojan tahdon vääristelyä? Eikö luoja tiedä kenen pitää mennä pois ja olla täällä, jos joku saa sydänkohtauksen, sen pitää antaa siinä vaan selvitä siitä itse, jos luoja niin tahtoo, hän siitä kyllä selviää?
Kaikki on korkeimman kädessä. Tottakait ihminen tekee parhaansa auttaakseen toista, mutta loppukädessä Taivaanisä yksin tietää milloin ihmisen on täältä lähdettävä.
Miksi ihminen tekee kaikkensa toista auttaakseen?
Miksi pitää auttaa, eikö se ole luojan tahdon vääristelyä? Toki voihan kuolla myös silloin kun auttaa, mutta eikö ole selviä tilanteita, jolloin potilas kuolee ilman apua. Onko meillä jokin auttamis velvollisuus?
Jos sä näät että joku saa sydänkohtauksen lenkkipolulla, sun pitää miettiä soitatko ambulanssin vai et, autatko vai et, kuka silloin päättää elämästä ja kuolemasta. Eikös jos hänen pitää selvitä siitä, niin hän selviää silloin sitä myös ilman apuani.
Tai jos näet että joku on hukkumaisillaan, eikö silloin voi ajatella että hän selviää jos niin on tarkoitettu?
Kuka on se kuka päättää minussa, menenkö auttamaan?
Raamatussa kehotetaan meitä tekemään lähimmäiselle niin kuin haluaisimme itsellemme tehtävän ja kantamaan lähimmäisiemme taakkaa, suremaan surevien kanssa jne.. jne..
Olisi mielenkiintoista jatkaa keskustelua kanssasi, mutta täytyy mennä nukkumaan joten en nyt jaksa enempää.
Hyvää Yötä!
Hyvää yötä
Aika monessa isossa perheessä on joukossa lapsi/lapsia,jotka kärsivät lapsikatraasta. Harvalla vanhemmalla on voimia ja resursseja jokaista lasta hoitaa ja tukea tasapuolisesti.
Niin monta lasta tiedän taustani ja työn perusteella kärsineen.
Ei ole itsestää selvää että isossa perheessä lapsista kasvaa sosiaalisia.
On paljon perheitä,missä lapset jo pienestä pitäen kilpailevat kiltteydellä ja mm.koulumenestyksellä vanhempiensa rakkaudesta.
Ja sitten niitä,joita koulumaailmassakin opettajat ihmettelee; mikä tällä lapsella on kun kaikki muut ovat olleet niin kilttejä ja hyvin menestyviä..
Ongelmia on turha lakaista maton alle. Niitä on myös lestaadiolaisperheissä:
joku,ettei uskovaisilla ole ongelmia...?
Mitenkäs päiväkodeissa ja kouluissa joissa on suuret lapsiryhmät. Kyllä niissäkin kilpaillaan hoitajien ja opettajien suosiosta.
Suuressa lapsiperheessä on ihan samat arkiset ongelmat kuin pienemmissäkin perheissä. On sisarusten välisiä nahinoita ja tappeluita.
Väitän kuitenkin, että äiti on aina äiti ja tuntee jokaisen oman lapsensa tarpeet ja luonteen paremmin kuin opettajat ja päiväkodeissa hoitajat joille lapset on paljon vieraampia kuin äidille omat lapset. Olkoonkin heitä sitten vaikka 20-kymmentä.
Mutta kerkeekö äiti edes huomioida kaikki 20 lasta ja heidän tarpeet?
Ota huomioon ettei kaikki 20 ole samaan aikaan pieniä.
Ei niin, mutta onko jokin ratkaisu? Sanotaanko niille esim. yli 12 v ettette te saa niin paljon huomiota koska on pienempiä, vai miten se menee? Josku olen kuullut sanonnan että "pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet", mielestäni kuitenkin lapsi tarvitsee elämässään kokoaika tukea ja huomiota, oli hän 1v tai 17v, se minkälaista tarvii, muuttuu iän myötä.
Osut asian ytimeen.. Lestaadiolaiset perustelee usein juuri edellämainitulla tavalla;ei kaikki lapset ole samaan aikaan pieniä. Juridinen vastuu lapsista säilyy 18 vuotta. Jokainen lapsi haluaa aikaa ja rakkautta vanhemmilta,iästä riippumatta.
Lestaadiolaisperheessä isommat lapset hoitavat nuorempiaan ja lapset leikkivät hyvin pitkälle keskenään.
Kyllä lapset osaavat leikkiä keskenään. Leikki on lapsen työ. Aikuinen voi ohjailla leikkiä ja katsoa perään ettei mitään ikävää pääse tapahtumaan.
Ei ole mitenkään paha asia jos isommat hoitavat pienempiään. Siinä he saavat harjoitella samalla tulevaa elämäänsä varten. He oppivat myös ottamaan huomioon toiset ihmiset, eikä heistä tule vain omaa parastaan katsovia.
...sinulla lapsia, mutta minulla on ja kerron erään näkökannan tässä omasta kokemuksestani.
Meillä lapsia on 2 ja aikaa ois olla heidän kanssaan, mutta mutta kun lapset ovat kasvaessaan sellaisia(ainakin meillä on ollut), että ne alkavat ottamaan etäisyyttä vanhempiin monella tapaa ihan luonnollisesti ja saa niitä sitten puristaa väkisin syliin, jos ne haluaa itse mennä tuonne ja pidetään vain sylissä.
No tämän viestin tarkoitus oli, ettei lapsi vaadi 2 vuotiaana ja 9 vuotiaana samanlaista huomiota, vaan tilanteet muuttuu ja lapsikin kasvaa joka vuosi enemmän irti vanhemmista.
Säälittäviä on ne lapset, jotka on väkisin pidetty äidin kultsipuppelina 17 vuotiaaksi asti ja sitten pitää kertarysäyksellä lähteä opintielle pois kotoa.