Tammikuussa 2003 aloitin kirjoitteluni Irakin
kysymyksestä nyttemmin edesmenneellä kokoomuksen
keskustelupalstalla. Siinä vaiheessa minulle oli
selvinnyt, että Yhdysvallat oli jo tehnyt
päätöksesä hyökätä Irakiin, ja että YK:n
asetarkastajien lähettäminen oli vain välttämätön
paha Yhdysvalloille, jotta se saisi puristetuksi
kansainväliseltä yhteisöltä laillisuuden leiman
toimilleen, mahdollisuuden laajentaa sotakoalitiota
ja hankia tuoreita tiedustelutietoja Irakista
YK:n asetarkastajien avulla.
Seuraan yhä kiinteästi tilanteiden kehittymistä
asian tiimoilta, mutta kirjoittelen palstoille
aiempaa selvästi vähemmän. Näin siksi, että muut,
paljon arvovaltaisemmat, kirjoittavat nyttemimmin
samoista asioista kiitettävän uutterasti.
Niinpä tyydynkin laittamaan linkin erinomaiseen
ja tiiviiseen yhteenvetoon, jonka amerikkalainen
viikkolehti Time julkaisee tuoreimmassa numerossaan.
Tässä ensin näyte:
"Nobody watching the issue unfold from the summer of 2002 could doubt that the decision to fight a war of choice against Iraq had been made before the inspections even started - indeed, the administration had to fiercely debate whether to go back to the UN at all, and President Bush did so only once he'd been convinced that it would bring more allies to his war effort. The invasion force was already being deployed in the region even before the first inspectors returned. And the time frame Washington allowed for the inspection was determined not by the outcome of the inspection process, but by the duration of the weather conditions that allowed for a ground war before the summer.
A probe of the intelligence-gathering process is urgent and important, but it doesn't address the question of how, or why the decision was made to go to war. The conclusion that war was the necessary and prudent course of action was made in the White House, not at Langley. And for better or worse, that is where its consequences must be borne."
Linkki koko kirjoitukseen:
http://www.time.com/time/columnist/karon/article/0,9565,587558,00.html
kysymyksestä nyttemmin edesmenneellä kokoomuksen
keskustelupalstalla. Siinä vaiheessa minulle oli
selvinnyt, että Yhdysvallat oli jo tehnyt
päätöksesä hyökätä Irakiin, ja että YK:n
asetarkastajien lähettäminen oli vain välttämätön
paha Yhdysvalloille, jotta se saisi puristetuksi
kansainväliseltä yhteisöltä laillisuuden leiman
toimilleen, mahdollisuuden laajentaa sotakoalitiota
ja hankia tuoreita tiedustelutietoja Irakista
YK:n asetarkastajien avulla.
Seuraan yhä kiinteästi tilanteiden kehittymistä
asian tiimoilta, mutta kirjoittelen palstoille
aiempaa selvästi vähemmän. Näin siksi, että muut,
paljon arvovaltaisemmat, kirjoittavat nyttemimmin
samoista asioista kiitettävän uutterasti.
Niinpä tyydynkin laittamaan linkin erinomaiseen
ja tiiviiseen yhteenvetoon, jonka amerikkalainen
viikkolehti Time julkaisee tuoreimmassa numerossaan.
Tässä ensin näyte:
"Nobody watching the issue unfold from the summer of 2002 could doubt that the decision to fight a war of choice against Iraq had been made before the inspections even started - indeed, the administration had to fiercely debate whether to go back to the UN at all, and President Bush did so only once he'd been convinced that it would bring more allies to his war effort. The invasion force was already being deployed in the region even before the first inspectors returned. And the time frame Washington allowed for the inspection was determined not by the outcome of the inspection process, but by the duration of the weather conditions that allowed for a ground war before the summer.
A probe of the intelligence-gathering process is urgent and important, but it doesn't address the question of how, or why the decision was made to go to war. The conclusion that war was the necessary and prudent course of action was made in the White House, not at Langley. And for better or worse, that is where its consequences must be borne."
Linkki koko kirjoitukseen:
http://www.time.com/time/columnist/karon/article/0,9565,587558,00.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä. Sota olisi jo ohi ja olot normalisoituneet, mikäli kaiken maailman "rauhan" hihhulit eivät olisi marssineet Saddamin kannattajien puolesta sotaa vastaan. Tuota argumenttia Saddamin kannattajat ja nykyiset terroristit nimenomaan käyttäävät: "länsimaiden ihmiset ovat puolellamme". Kuten tämä täysurpo suomalainen ihmiskilpi. Harmi kun eivät osuneet.
Joukkotuhoaseita ovat esimerkiksi pommit, joita terroristit räjäyttelevät ja tappavat siviilejä. Esimerkiksi Tokion sariini-iskussa kuoli vähemmän kuin irakissa keskimäärin terroristi-iskussa. Joillekin rauhanapinoille on tällaiset joukkotuhoaseita, mutta ei esimerkiksi "kehitysavun tiskinalta" kehitysmaiden lapsille vietävät AK-47:t ja sen kopiot.
Rauhanliikkeet joukkotyhmyydessään pitkittivät Irakin sodan ja aiheuttaa siviileille kärsimystä. Painukaa helvettiin joukkotuhoasepervoiluinenne!
BUSH ja BLAIR ovat toimineet täysin oikein! Kommarit ja muut sosialistit ovat rauhanliikkeiden terroristirunko länsimaita vastaan mutta onneksi nämä kohta kielletään EUssa! Rauhanmarssijat ovat terroristien tukijoita.
t:jarmo
Terve taas pitkästä aikaa!
Hauskaa, että olet säilyttänyt sinulle
aiemmista yhteyksistämme niin tutun
analyyttisyyden, käsityksen kausaalisuudesta
ja - ennen kaikkea - vakuuttavan harkitsevaisen
argumentointityylisi. ;o)
Juu, moi vaan. Kun ei tarvitse miellyttää, niin voi käyttää kieltä vähän ronskimmin;-).
Tiukka analyysi ja sodan asettaminen poliittisjournalistisiin paradigmoihin tai diplomaattinen/akateeminen kirjoitustapa Irakin sodasta on ihan turhaa ajanhukkaa.
Pulizeria ei tule.
t:jarmo
Jokainen sukupolvi kokee maailmanpoliittisen "herätyksen", joka osoittautuu vuosikymmenen päästä huuhaaksi.