Tammikuussa 2003 aloitin kirjoitteluni Irakin
kysymyksestä nyttemmin edesmenneellä kokoomuksen
keskustelupalstalla. Siinä vaiheessa minulle oli
selvinnyt, että Yhdysvallat oli jo tehnyt
päätöksesä hyökätä Irakiin, ja että YK:n
asetarkastajien lähettäminen oli vain välttämätön
paha Yhdysvalloille, jotta se saisi puristetuksi
kansainväliseltä yhteisöltä laillisuuden leiman
toimilleen, mahdollisuuden laajentaa sotakoalitiota
ja hankia tuoreita tiedustelutietoja Irakista
YK:n asetarkastajien avulla.
Seuraan yhä kiinteästi tilanteiden kehittymistä
asian tiimoilta, mutta kirjoittelen palstoille
aiempaa selvästi vähemmän. Näin siksi, että muut,
paljon arvovaltaisemmat, kirjoittavat nyttemimmin
samoista asioista kiitettävän uutterasti.
Niinpä tyydynkin laittamaan linkin erinomaiseen
ja tiiviiseen yhteenvetoon, jonka amerikkalainen
viikkolehti Time julkaisee tuoreimmassa numerossaan.
Tässä ensin näyte:
"Nobody watching the issue unfold from the summer of 2002 could doubt that the decision to fight a war of choice against Iraq had been made before the inspections even started - indeed, the administration had to fiercely debate whether to go back to the UN at all, and President Bush did so only once he'd been convinced that it would bring more allies to his war effort. The invasion force was already being deployed in the region even before the first inspectors returned. And the time frame Washington allowed for the inspection was determined not by the outcome of the inspection process, but by the duration of the weather conditions that allowed for a ground war before the summer.
A probe of the intelligence-gathering process is urgent and important, but it doesn't address the question of how, or why the decision was made to go to war. The conclusion that war was the necessary and prudent course of action was made in the White House, not at Langley. And for better or worse, that is where its consequences must be borne."
Linkki koko kirjoitukseen:
http://www.time.com/time/columnist/karon/article/0,9565,587558,00.html
kysymyksestä nyttemmin edesmenneellä kokoomuksen
keskustelupalstalla. Siinä vaiheessa minulle oli
selvinnyt, että Yhdysvallat oli jo tehnyt
päätöksesä hyökätä Irakiin, ja että YK:n
asetarkastajien lähettäminen oli vain välttämätön
paha Yhdysvalloille, jotta se saisi puristetuksi
kansainväliseltä yhteisöltä laillisuuden leiman
toimilleen, mahdollisuuden laajentaa sotakoalitiota
ja hankia tuoreita tiedustelutietoja Irakista
YK:n asetarkastajien avulla.
Seuraan yhä kiinteästi tilanteiden kehittymistä
asian tiimoilta, mutta kirjoittelen palstoille
aiempaa selvästi vähemmän. Näin siksi, että muut,
paljon arvovaltaisemmat, kirjoittavat nyttemimmin
samoista asioista kiitettävän uutterasti.
Niinpä tyydynkin laittamaan linkin erinomaiseen
ja tiiviiseen yhteenvetoon, jonka amerikkalainen
viikkolehti Time julkaisee tuoreimmassa numerossaan.
Tässä ensin näyte:
"Nobody watching the issue unfold from the summer of 2002 could doubt that the decision to fight a war of choice against Iraq had been made before the inspections even started - indeed, the administration had to fiercely debate whether to go back to the UN at all, and President Bush did so only once he'd been convinced that it would bring more allies to his war effort. The invasion force was already being deployed in the region even before the first inspectors returned. And the time frame Washington allowed for the inspection was determined not by the outcome of the inspection process, but by the duration of the weather conditions that allowed for a ground war before the summer.
A probe of the intelligence-gathering process is urgent and important, but it doesn't address the question of how, or why the decision was made to go to war. The conclusion that war was the necessary and prudent course of action was made in the White House, not at Langley. And for better or worse, that is where its consequences must be borne."
Linkki koko kirjoitukseen:
http://www.time.com/time/columnist/karon/article/0,9565,587558,00.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anneli Jäätteenmäki sekosi suksiinsa ja
tuuskahti hankeen Suomen Irak-gatessa.
Hänen lausuntojaan TV-kanavat ovat
uusineet kiitettävästi. Lakinaiselta täydellistä
tumpulointia!!!
Mutta toivoisin, että TV-kanavat olisivat
yhtä ahkeria uusimaan kuvaa ja sanaa
pääministerinä toimineen Paavo Lipposen
innosta, kun tämä palasi joulukuussa 2002
Yhdysvaltain matkaltaan.
;o)
Olisi todella hyvä, että nuo lähetykset uusittaisi. Silloin huomattaisi Jäätteenmäen koko kusetuksen alaston törkeys, koska se sotakoalitio, joka syntyi maaliskuuhun 2003 päästäessa oli ihan kokonaan toine kuin se terrorismin vastainen koalitio, joka pyrki selvittämään YK:n tuella onko Irakissa joukkotuhoaseita, joihin terroristeilla olisi pääsy.
Suomi ja USA olivat lähes kaikkien muiden maailman maiden kanssa samassa koalitiossa joulukuussa 2002 ja hakemassa ensin todistusaineistoa joukkotuhoaseista ja sitten viemässä päätöstä voimatoimista YK:n käsittelyyn.
Maaliskuussa 2003 USAn koalitiossa oli enää Britannia ja jokunen muu maa, kun mm. Suomi oli pysynyt johdonmuaisesti sillä linjallaan, että Irakia vastaan voi toimia ainoastaan YK:n luvalla ja kaikki muu on tuomittavaa.
Toivottavasti Lipposen lehdistötilaisuudet uusittaisi, niin kansa saisi viyhdoinkin oikean käsityksen siitä, miten törkeästi Jäätteenmäki vääristeli tosiasioita.
Niitä ei vaan vielä ole löydetty, sanovat Bushin parhaat neuvonantajat, jotka ovat aina olleet oikeassa.
Pitäähän Bush saada valituksi toiselle kaudelleen ilman, että ääniä tarvitsee moneen kertaan laskea ja hakea asiassa korkeimman oikeuden päätöstä.