Joskus vuonna yksi ja kaksi, velivenäläiset olivat
tulleet siihen tulokseen, että Paasikivi on yes, mutta Paasikiven seuraajaksi Kuusisesta ei ole.. Ja niipä he tarvitsivat pätevämmän ja uskollisen johtajan suomeen.. Kekkonen??
Tämä kyllä selittäisi kepulaisten kaipuun
neuvostoaikaan. Ja Väyrysen tavaranvaihtonootit jne... Ja olihan
neuvostoliittolaiset todellisen alue-ja hajautuspolitiikan edellä kävijät. Ja lopputulos
aluepolitiikasta....Ja nykyään kaikki kykenevät
siirtyvät Pietariin tai Moskovaan.
tulleet siihen tulokseen, että Paasikivi on yes, mutta Paasikiven seuraajaksi Kuusisesta ei ole.. Ja niipä he tarvitsivat pätevämmän ja uskollisen johtajan suomeen.. Kekkonen??
Tämä kyllä selittäisi kepulaisten kaipuun
neuvostoaikaan. Ja Väyrysen tavaranvaihtonootit jne... Ja olihan
neuvostoliittolaiset todellisen alue-ja hajautuspolitiikan edellä kävijät. Ja lopputulos
aluepolitiikasta....Ja nykyään kaikki kykenevät
siirtyvät Pietariin tai Moskovaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kekkonen on venäläisen stalinismin luomus. NL soi hänelle vallan. Kun vallan saanut on kaiken lisäksi niin fiksu, että huomaa vallan uusintamisen riippuvan NL:n myötämielisyydestä, niin jäähän siinä pakostakin vähän koukkuun ja kiitollisuudenvelkaan. Kekkonen oli suomalainen mutta hänestä tehtiin samalla myös venäläisten mieleinen kenraalikuvernööri Suomeen.
NL siis antoi tukensa ensisijaisesti Kekkoselle, ei kommunisteille tai vasemmistolle. NL:ssa tajuttiin, että kommunistien voimat eivät yksin riitä valtaan Suomessa. Hertta Kuusinen kyllä huusi, että Tshekkoslovakia tie on meidänkin tiemme. Demarit alkoivat pohtia tätä ja tulivat siihen tulokseen, etteä ei ole, jos se vaan heistä on kiinni. Asevelisosialistit ajattelivat, että silloin mitätöityisi kaikki heidän ponnistelunsa, joilla kommunismi saatiin pidettyä kiväärin piipun kantaman päässä. Tshekkoslovakina malli ei innostanut demareita senkään takia, että tännekin kantautui tieoja sikäläisten kommunistien ja demarien yhteistyöstä. uutiset kertoivat, että demarijohtajia alkoi yhtäkkiä tippua Prahan kaduille ylempien kerroksien ikkunoista tavalla ja määrällä, jota ei voinut tulkita miksikään onnettomaksi sattumaksi tai demarien juopottelun viaksi. Meilläkin demarit alkoivat funtsaamaan, että yhetistyö kommunistien kanssa pakottaisi heidät oleimaan aina kerrostalojen alimmassa kerroksessa, ettei sattuisi yllättäviä pudotuksia. Demarien asevelisosialistiporukka oli täynnä niin kovakuntoista ja -hermoista sakkia, että tällainen Kuusisen puhe innoitti heitä vain kommunismin kukistamisessa. Olivathan he olleet rintamallakin etulinjassa. Kommunistien kanssa samaan porukkaan demarit lukivat silloin Kekkosen, joka toimitti Väinö Tannerin vankilaan ja toimi kaikin tavoin näitä isänmaan urhoja vastaan.
...nämä muodikkaat Kekkosen elämän työn häpäisijät. Näitä on ilmestyntyt Kekkosen jälkeen myös korkeiden poliitikkonemme joukkoon, kuutuisampia ovat Lipponen ja Lehtinen. Nämä samat miehet hyväksyivät Kekkosen ulkopolitiikan. Lippponen tosin syytti Kekkosta liiasta länsiyhtävällisestä politiikasta ja idänsuhteiden vaarantamisesta.
Näillä sivuilla esiintyvät jotkut ahkerasti Kekkosen mollaamisesksi. Kunnuioitan niitä miehiä, jotka oman poliittisen uransa vaarantaen kylmän sodan ja Kekkosen aikaisessa Suomessa uskalsivat vastustaa Kekkosen idänpolititiikka. Näitä olivat Tanner, Leskinen Pitsinki ja Linblom, Junnila, Ehrnrooth ja Vennamo. He eivät saaneet tosin pajonkaan kannatusta. Kekkosen kannatus kasvoi vaali vaalilta; niinpä hän sai viimeisissa valitsijamiensvaalissaan 86 prosenttia valitsijamiehistä.
Kekkkonen oli juuri oikea isänmaan ystävä ja pelastaja sodanjälkeisessä maassa. Mehän olimme joutuneet, tosin väärin petustein, mutta kumminkin joputuneet kylmän sodan oloissa N-liiton vaikutuspiiriin Lännen ja Idän jakaessa maalman etupiiriinsä.
Tuosta etupiiristä ei ollut poispääsyä ennekuin N-liitto sitten romahti. Myös Länsi eri puolilla maailmaa piti kiinni omasta reviiristään usein asevoimin.
Kun Kekkonen oivalsi tämän, hän alkoi ensinnäkin rakentaa maata sisäisesti. Noihin aikoihin pääosin punamultahallitusten voimin rakennettiin vauras, sosiaaisesti ja alueellisesti tasapainoinen kansakunta.
Ulkoisesti Kekkonen jaksoi neuvotella ja neuvotella venäläisten kanssa saavuttaen hyviä taloudellisia tuloksia. Kun meidän oli kuitenkin järjestettävä meille elintärkeät talousuhteemme länteen. Venäläiset olivat epäluuloisa Suomen hankkeista ja pelkäsivät meidän liukuvan länteen. Kekkonen jaksoi taas neuvotella venäläiset väsyksiin ja saatoimme tehdä kaikki tarpeelliset yhteydemme länteen YK, OECD, EFTA, EEC, WTO, EY.
Meidän ei tarvinnut muuta relistista tehdä ns.suomettumisen aikana kuin pidimme huolen ettei avoimesti neuvostovastaista ministeriä tai puoluetta ollut hallituksessa.
Kun sitten N-liitto romahti paljolti omaan mahdottomuuteensa, olimme me maailman rikkaaimpiin kuluva maa, jossa valitsi sosiaalin ja alueelline tasapaino, demokratia ja markkinatalous. Me olimme heti valmiit ottamaan viimeisen askeleemme lähinnä talaouddellisessa integroitumissamme Länsi-Eurooppaan ja liityimme EU:n jäseneksi ja EMUuun.
Sen sijaan meidän suhteellimme vaurautemme on Lipposen pitkän hallituskauden aikana taantunut. Hän veljeilee liikaan esimerkiksi Ranskan ja Saksan kanssa. Nämä maat eivät pidä Euroopan vapaussopimusta kunniassa ja ovat vaarantamassa meidänkin taloutemme. Lisäksi Lipposen aikana purettiin paljon hyvinvointi valtion perustasta ja maan annettiin ajautua sosiaaliseen jalueelliseen kahtiajakoon.
Vanhanen äsken huomautti, miksiköhän me Euroopassa poljemme paikallamme, kun selvä taloudellinen kasvu on lähtenyt liikkeelle Kauko-Idässä, Etel-Aasiassa, Jähi-Idässä, Etelä-Amerikassa ja Pohjoisamerikassa. Niinpä nämä Eyroopan ytimistä jankuttavat Lipponen, Heinäluoma ja Kalliomäki ärähtivät Vanhasen olevan EU-vastainen.
Joku fiksu on sanonut, että demarien taivaassa kaikki ovat paperityöläisiä. Mikäs on kepujen taivas? Tässäpä se:
Kepu haikailee neuvostoaikoihin. EI-EEC (anteeks, EI-EU) miehet ovat äänessä. NATO ja Bush ovat suuri saatana. Esko Aho julisti suomen tarvitsevan venäjä-strategian ulkomaankaupan varalle. Aivan kuin kepuhallitus olisi taas etsimässä venäläistä isoa veljeä takaamaan ikuisen hallitustaipaleen.
Kuka olisi sopiva neukku isoveli? Ensimmäinen jo ilmoittautuikin: V. Zhirinovski: Ystävämme Vladimir jo ilmoittikin suomen keskustan olevan hänen veljespuolueensa. Jos Vladimir pääsee valtaan, hän voisi nostaa sopivan uhkan suomea kohtaan. Keskusta olisikin oivallinen Vldimirin hännystelijä. Todellinen lottopotti teille olisikin, jos keskusta onnistuisi katkaisemaan suhteet NATO:oon ja EU:n. Ilkka, Keskisuomalainen ja "oivat kepulaiset" on jo masinoitu EU-suhteiden katkaisemiseen. Hallituksen EI-EU&NATO troikka on päässyt vauhtiin: Vanhanen, Tuomioja ja Kääriäinen. Mihin tässä joudutaan?
Vastaus kuuluu: kepu-taivaassa: Sotilaallisesti olisimme yksin. Suomen turva Vladimirin varalta olisi suomen keskusta! Ikuinen kepu-taivas euroopan reunalla. Oletko valmis, kepu-taivas tulee!
Wiljami
Esko Aho kiinnitti huomion Suomen kannalta tärkeään asiaan. Venäjän antamaa mahdollisuutta laiminlyömällä teemme eniten vahinkoa itsellemme. Oikeanlaista Venäjän know-how'ta meillä on eurooppalaisista maista ehkä eniten. Entisillä itäblokin mailla on sisäpiiritietoa, mutta heillä ole resusseja eikä ehkä haluakaan sitä hyödyntää.
Amerikkalaiset ja Saksalaiset tunkevat innolla Venäjällä olevaan valtavaan tyhjiöön. Monesti he käyttävät suomalaisia siinä apunaan. Usein he saavat vinkin venäläisiltä: "Palkatkaa suomalaisia, -he tietävät miten meillä toimitaan, -he saavat asiat rullaamaan".
On hyvin pöljää jättää Venäjän luonnollisina meille lankeavat mahdollisuudet käyttämättä.
Niin - saikohan Kekkonen romutettua Neukkujen talouden valtaisalla tukiryöpyllä itselleen ja näin kaadettua suurvallan tietentahoten. Kekkosen luovuttaua vallasta Neuvostoliitossahan alkoi jo näkyä kaatumisen merkkejä.
Suomihan oli tosiasiassa Neukuille se maailman todellinen toinen suurvalta, jonka kanssa oli tultava toimeen. USA oli vain joku korruptoitunut paska valtio lännessä.
Kaupungistaminen ja maatalouden kollektivisointi olivat jo Leninin ja Stalinin asialistalla 1920-luvulla. Kommunismin teoria tarvitsi toteutuakseen kaupunkilaista työläisproletariaattia, ja siksi mm. Ukrainassa tapettiin väkeä nälkään pakkokollektivisoinnissa 1934. Vielä 1960-luvulla hävitettiin "perspektiivittömiä" kyliä mm. Neuvosto-Karjalassa, jossa asukkaiden toivottiin muuttavan suurempiin yksiköihin kaupunkeihin. Ihme, että tuon ajan jälkeen maahan kyliä jäi.
Toisinajattelijoiden karkottaminen Siperiaan ei ollut varsinaista aluepolitiikkaa. Samaa harrastivat jo Venäjän tsaaritkin. Pietarin väkiluku on muuten jo muutaman vuoden laskenut alenevan syntyvyyden vuoksi.
Täsmennä vähän, kuka tässä kaipaa neuvostoaikaan?