Onko kukaan lukenut kirjaa "tusinan äitee"? Kirjoittaja on tietääkseni EL? Mitä piditte?
"tusinan äitee"-kirja
tessu
9803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen lukenut ja se oli ihan kiva. Ei mikään "jännityskirja", mutta ihmisten elämistä on kiva lukea. Tarjoaa varmasti jonkinlaisen näkökulman esikoislestadiolaiseen elämään myös ulkopuolisille.
Sama kirjailija on kirjoittanut myös kaksi muuta kirjaa, mutta en muista niiden nimiä. Toinen niistä perustuu myös jonkun kirjailijan tunteman henkilön todelliseen elämään ja toinen on täysin fiktio. Myös niissä on jotain lestadiolaisteemaa vähän mukana.
Ihan mukava elämänkerta tusinan lapsen äidistä ja yrittäjänaisesta. Sanoisinko "pikkusievä teos", lukee yhden illan aikana, mutta ei varsinainen lukuelämys, ainakaan minulle.
Kirjoittaja on esikoislestadiolainen ja tunnenkin tämän naisen ja hänen lapsiaan.
Luettu on, se nyt vaan kuuluu yleissivistykseenki lukea se kirja. ;)
On ihan mielenkiintoinen kuvaus jonkun elämästä.
En nyt ihan sanoisi, että yleissivistykseen kuuluvan tasoinen, mutta ihan mukavaa iltalukemista...
Taidat olla NIRSO. :P
Itse asiassa ne kaksi myöhempää kirjaa ovat parempia. Niissä on jo jokin juoni ja dramatiikkaa... Omaelämäkertoja on vaikea saada kovin mukaansatempaaviksi, jos haluaa pysyä totuudessa.
Ja mitä tulee lestadiolaisuus-teemaan, josta mainitsin yllä, niin tarkemmin muisteltuna näistä kahdesta ensimmäisessä ei esiinny lestadiolaisuutta ollenkaan (vaan herännäisyyttä) ja toisessa tulee mukaan taas myös lestadiolaisuus. Näistä kahdesta ensimmäinen on todellisiin tapahtumiin perustuva ja jälkimmäinen siihen kirjoitettu fiktiivinen jatko. Vähän Laila Hietamiehen tyylisiä, joten luulisin niiden olevan varsinkin naisten mieleen. Vaikka Laila Hietamies tietysti painiikin ihan omassa sarjassaan.
Rouvan kanssa olen kyllä monesti jutellut. Tosi ihana ihminen. Hän on ollut myös linnan juhlilla ja saanut ritarimerkin.
Olen lukenut. Menihän se siinä. Kullakin perheellä on oma elämänsä, tässä oli heidän. Ei kovin syvällistä pohdintaa, mutta käytännön elämää mukavasti kuvaava; ihan luettava.
että uskonnollisuutta ja kirjallisuutta on niin vaikea yhdistää? En ole lukenut kyseistä kirjaa, mutta viestiketjussa korostuivat "ihan hyvä"-maininnat.En ole lukenut montaakaan uskonnollista kirjaa, jossa vakaumus vaikuttaisi luontevalta. Onko usko jokaiselle niin henkilökohtainen asia, että sen kirjallinen selostaminen tuntuu töksähtelevältä? Tietysti on niinkin, että nämä eri liikkeille kirjoittavat ovat monesti alottelijoita esim. Laila Hietamiehen rinnalla.