Mulla on sellanen asia vaan,että itse ole 16-vuotias nuori ja käynyt masennuksen takia psykologilla,mutta jouduin lopettamaan.
Masennus johtuu suurimmaksi osaksi siitä,että vanhempani alkoholisteja. Minulle on jäänyt traumoja ja patoutumia...
Masennus on vain pahentunut. Mietin itsemurhaa ja itsetuhoisuutta koko ajan.
Olen ollut masentunut käytännössä koko elämäni. Kuudennella se paheni...
En edes tiedä,mikä on tämän kirjoitukseni pointti...toivotan voimia kaikille ja koittakaa raitistua,sillä läheisille alkoholismi tuottaa suurta surua...
Masennus johtuu suurimmaksi osaksi siitä,että vanhempani alkoholisteja. Minulle on jäänyt traumoja ja patoutumia...
Masennus on vain pahentunut. Mietin itsemurhaa ja itsetuhoisuutta koko ajan.
Olen ollut masentunut käytännössä koko elämäni. Kuudennella se paheni...
En edes tiedä,mikä on tämän kirjoitukseni pointti...toivotan voimia kaikille ja koittakaa raitistua,sillä läheisille alkoholismi tuottaa suurta surua...
Vastaukset 9
Vanhimmat
kanssa. Alkoholismi on ollut läsnä myös minun elämässänilapsuudesta lähtien. Silloin sanottiin vaan että isä juo liikaa.
Tätä helvettiä sitten jatkui aivan isän kuolemaan saakka. Hän eli 87 vuotiaaksi.
Suvussa paljon alkoholisteja, myös vaimoni puolelta.
Sitten nyt myöhemmin elämässäni olen kasvatti isä lapsille joilla vanhemmat ovat alkoholistia ja lapset otettu huostaa.
Sinun pitäisi hakea yhteys AL-Anon ryhmään siellä on muita jotka ovat samassa elämän tilanteessa. Tulet ymmärretyksi ja saat tukea elämäsi vaikeissa hetkissä. Minä käyn edelleenkin siellä aika säännöllisesti,tarvitsen tukea nykyiseenkin elämän tilanteeseeni kasvatti isänä.
Soita AA-kerhoon he voivat antaa neuvoa lisää siitä miten paikkakunnallasi tämä toimii.
Ymmärrän että sinua masentaa mutta sinun täytyisi ajatella että elät omaa elämääsi ja olet hyvin tärkeä ja arvokas ihminen. Etsi tukihenkilö jonka kanssa voit keskustella avoimesti.
Vanhempasi rakastavat sinua mutta heillä ei ole kykyä eikä taitoa näyttää sitä ymmärrettävällä tavalla. Alkoholismi on ottanut yliotteen heidän omasta tahdostaan toimia kuten haluaisivat. Tiedän tunteen vihan, inhon, säälin katkeruuden jne...Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään aivan siihen tunteeseen saakka että halua itsemurhaa ja toivoo toiselle kuolemaa avuksi ja helpotukseksi. Mutta juuri tähän sinun täytyy saada se tuki ja muutos parempaan elämään.
Sinätulet olemaan hyvin tärkeä ihminen jos osaat käyttää sitten myöhemmin elämässäsi niitä raskaita kokemuksiasi hyödyksi itsesi ja muiden hyväksi.
Kuten minä koen nyt että olen melkein korvvamaton näille kasvattilapsillemme.
Olet kait tehnyt sisäisen päätöksen että et itse rupea ryyppäämään?
Minä tein sen jo ehkä yhdeksän vuotiaana, lupaukseni olen pitänyt ja elämä on ollut todella aitoa ja mukavaa. Ei siis teeskenneltyjä tunteita päihteiden avulla. Olen hyvässä ammatissa ja sekään ei ole tullut helpost. Tiedätkö kuka siillä sitten kersskui että miten hyvä... joo isä tietenkin.
Ole vahva ja kehitä itseäsi tarvitset tukea matkalla.
Kiitos tuesta jms:) mulla on kyllä asiat onneksi nyt niin,että vanhempani huomattavasti vähentäneet.
Asun pienellä paikkakunnalla joten en tiedä onko täällä mitään apua...
Psykologillakin kävin viereisellä paikkakunnalla.
Juon kohtuudella silloin tällöin. Kerran parissa kuussa tms. Mielestäni lapsille pitäisi näyttää terve esimerkki alkoholista.
Ei tarvitse olla täysin raitis,mutta jos juodaan sen pitää olla kohtuullista muutaman lasin ottamista esim.elokuvan tai ruoan parissa.
Minä olen kolmen lapsen äiti ja poden syyllisyyttä itseni viinan käytöstä joka rajoittui viikonloppuihin.Ajattelen usein kuinka lapseni kärsi "otoistani"varmaan muistavat monet reissut kun äiti otti onneksi isä oli selvinpäin Ajattelen usein mitä mitä lapilleni on jäänyt "otoistani" en ole uskaltanut ottaa puheeksi,itselläni on morkkis.Olet nuori ja elämä edessä,jaksa ja usko ymmärrät varmasti joskus vanhempiasikin.RAKAS YSTÄVÄ TOIVON SINULLE VOIMAA JA YMMÄRRYSTÄ VANHEMMILLESI.RUKOILEN PUOLESTASI.
Mun mutsi ei oo myöskään ikinä halunnu asiasta puhua...ehkä sunki lapset on joskus halunnu puhua asiasta...?
Se on vähän sellanen "virtahepo olohuoneessa ilmiö" jos sitä ei koskaan ota puheeks...mut toivottavasti sun lapset voi hyvin ja myös sä voit hyvin...
Mä en tiedä tulenko mä koskaan ymmärtämään alkoholismia ylipäätään,mutta mä tulen ehkä itelleni hyväksymään vanhempieni alkoholiongelman.
eikä halua ymmärtää vanhempien alkoholismia.Minun isäni joi niin kauan kun muistan,lapsena sitä ei niinkään pohtinut varsinkaan kun isä ei ollut paha kenellekkään fyysisesti,äidin itkua joskus illalla ihmetteli,mutta kun sekin oli tuttua niin ei siitäkään sen enempää.Nuorena se ärsytti,suututti ja inhotti,koskaan ei voinut viedä kavereita kotiin kun "se yks" makaa siellä sohvalla ulkovaatteet päällä ja pöytä täynnä pulloja.Kerrankin uutena vuotena ajattelin että merkitsen kalenteriin isän selvät päivät,aika kului eikä niitä ollut joten unohdin koko asian.Kotonta oli poissa niin paljon kun mahdollista,kotona ollessa ei osannut puhua isän kanssa mitään.Ikäväkseni minun täytyy sanoa että minulla ja isälläni ei ollut minkäänlaista sidettä tai suhdetta.Nyt aikuisena kun pystyisi käsittelemään asiaa ja ymmärtämäänkin sen,se on minun kohdallani valitettavasti myöhäistä.Isäni kuoli alkoholiin jo silloin kun minua vielä oksetti koko äijä.
Hei!
Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia alkoholistivanhemmista, mutta lähipiirissäni sitäkin enemmän.Myös Ex-miehelläni on jonkinasteinen ongelma ja suvussamme on esiintynyt alkoholismia.Voin ainakin sanoa, ettet ole todellakaan asian kanssa yksin.
Toivottavasti itsemurha-ajatukset pysyvät taka-alalla.Sinulla on vielä pitkä elämä edessäsi ja kaikki mahdollisuudet onnelliseen elämään.Hyvänä esimerkkinä mm. sinulle ensimmäisenä vastannut henkilö. Olet myös jo siinä iässä, ettei sinun kai enään kauaa tarvitse kotonakaan asua, jos olosi siellä tukalaksi tunnet.
Ymmärrän, että pienellä paikkakunnalla ulkopuolisen avun saaminen voi olla hankalaa. Onneksi tänne sentään kirjoitit. Varmasti löytyy muitakin nettiosoitteita joissa tätä ongelmaa voi käsitellä. Sen verran yleinen "vitsaus" se meidän kansassamme tuntuu olevan.
Kun aikanaan kenties lapsia saat, niin osaat varmasti antaa arvoa raittiille elämäntyylille, kun tiedät kärsimyksen jota lapsille juomisesta aiheutuu. Vaikutat järkevältä 16 vuotiaalta.
Olet varmaankin joskus/usein vihainen vanhemmillesi. Alkoholistit kuitenkin rakastavat lapsiaan ihan yhtä paljon kuin raittiitkin. He ovat kuitenkin jo fyysisestikkin niin riippuvaisia alkoholista, että heidän on vaan pakko saada viinaa. Olisi helppo sanoa, että miks eivät lopeta? He varmaan kysyvät sitä itseltäänkin ja potevat huonoa omaa tuntoa lapsen/lasten takia.
Jaksamista ja tosiaankin kerran ne psykologikäynnitkin jouduit lopettamaan ja paikkakunta on pieni, niin jos ei muualta, niin netistä varmasti löytyy palstoja joissa on samassa elämäntilanteessa olevia. Ja senhän sinä oletkin tehnyt kun tännekkin kirjoitit. :-)
Jaksamista sinulle, kevät tulee ja aurinkokin on jo pari kertaa pilkahtanut taivaalla.
"Alkoholistit kuitenkin rakastavat lapsiaan ihan yhtä paljon kuin raittiitkin."
Onko tuosta jotakin tutkittua tietoa, vai miksi heitit tuollaisen kommentin?
Etkö ymmärtänyt mitä "Hanna" kirjoitti rakkaudesta.
Ei hän heittänyt mitään kommenttia joka viittaisi että siitä pitäisi olla jokin tutkittua tietoa.
Mutta siitä on enempi kuin todisteita, että me läheisriippuvat emme ymmärrä sitä rakkauden osoitusta, mitä me mahdollisesti satumme osaksemme saamaan.
Ei voi sanoa että se on rakkautta kun saa olla peloissaan kaiken aikaa.
Meidät alistetaan, joudumme kuin kulkemaan varpaisillamme ja olemaan vaan alkoholistin ehdoilla. Miksi teemme näin?
Kun lapsi menettää sen tunteen ja merkityksen sanoihin että MINÄ RAKASTAN SINUA. Onko se silloin sitä rakkautta jota voi sanoa oikeaksi rakkaudeksi? Voiko lapsi/lapset ja me muut läheisriippuvat kokea sen niin että alkoholisti rakastaa meitä yhtä paljon kuin raittiitkin. Ehkä alkoholisti tekee sen mutta me emme vaan tunne sitä rakkaudeksi.
Minuun se koskettaa niin kuoleman kipeästi kun kuulen sen lapsen suusta. Äiti/Isä ei rakasta minua,
äiti/isä ei välitä minusta, äiti/isä rakastaa vaan viinaa ja kaljapulloja, äiti/isä rakastaa vaan niitä kännissä olevia naisia/miehiä, äiti/isä ei soita minulle koskaan, miksi äiti/isä valehtelee? jne... Näitä saan kuulla lasten suusta päivittäin se on todellista rakkauden vihaamista kauheaa tuskaa.
Mitä minä sanon lapsille kun sitä rakkauden osoitusta ei tule kuten lapsi sitä odottaa saavansa.
Tässä vain pintaraaputusta se on vielä julmempaa ja katkerampaa monella lapsella, eikä heitä monikaan osaa ymmärtää. Ei heitä kukaan edes kuuntele.
Lapsi ei ymmärrä alkoholismia ei sitä voi lapselle selittää ainakaan silloin kun elämässä on täysi kaaos.
Mulla on alkoholistivanhemmat, mutta en asu niiden kanssa samassa taloudessa. Asun itse nsujaisperheessä, mutta olen ollut yhteydessä niihin. Vaikka se siltikään tunnu mitenkään kovin kivalta, ku ne ei jätä koskaan rauhaan. Ne soittelee aina välillä ja tietenkin kauheessa kännissä. oon itseasiassa asunut jo 12 vuotta perheessä, mutta silti muo vihastuttaa ja ärsyttää koko ihmiset. Toivon todellakin välillä, että ne kuolis pois tästä mailmasta. Oon itseasiassa vasta nyt alkanut tajuamaan mitä oikeesti on joskus tapahtunut. Psykologin mielestä olen katkera niille ja ikmeisesti niinhän se vissiin on...
Toivon kuitenkin välillä,että jos ne ei kuole, niin ne vois parantua alkoholismista. Mun isä asuu mun mummon kanssa. Ja se on joka ikinen kerta hirveässä kännissä ku käyn siellä. Äiti on ollut joka ikisellä tapaamis kerralla kännissä tai sitten kamalassa krapulassa. Viimekerralla tappelin mun isän kanssa siitä mitä on joskus tapahtunut ja se se vaan syytti muo ja mun sisarruksia. Tiedän, että kaikki mitä se sanoo on tietenkin pelkkää uhoomista, mutta se kuitenkin sattuu!!! Jos joillain ihmisillä on tälläisiä juttua, niin mä ainakin ymmärrän täysin niitä ihmisiä. Tässä jutussa ei ees ollu puoliakaan mun mielipiteistä...