Muistatko tuon sateisen päivän
seitsemän vuotta sitten
Silloin tavattiin ekaa kertaa
ei tunnettu juurikaan
mutta juttu luisti heti
Jo seuraavana päivänä mentiin
meille leikkimään
ja meillä oli tosi hauskaa
Mulla oli koira
sulla kaks
Mut sillon ei niin paljon ymmärretty niistä
Sitten meni aikaa,
puoli vuotta ehkä
ei nähty ollenkaan.
mut sit te muutitte samaan
pihaan asumaan
Tavattiin taas pihalla ja juttu luisti taas
meil oli yhteisiä kamuja
ja ne oli kivoja
mut sillon haluttiin olla kahestaan
haluttiin leikkiä kivoja leikkejä.
leikit perustu maailmaan, joka
me oltiin yhdessä luotu
Siinä maailmassa kaikki oli hyvin,
tai päättyi lopulta hyvin.
Oli terroristeja ja oli huijareita, mutta
niistä selvittiin aina ja loppu oli kuin saduissa.
henkilötkin oli hyvännäköisiä ja täydellisiä
toisin kuin me.
Ne henkilöt oli jotain semmosta mitä me oltais
haluttu olla.
Kasvettiin ja noi barbi leiki yms ja pois.
Alettiin olee itse nuo meidän luodut henkilöt.
Se tuntui hyvältä
kun paettiin oikean elämän ikävyyksiä
meidän omaan pieneen maailmaan.
Siellä meillä oli kaikki hyvin.
Kaikki meni hyvin.
Kunnes sitten seisemän vuotta sitä kestettyämme
kaikki päättyi.
Ensin lähtivät luodut henkilömme,
olimme kasvaneet
eikä se enää jaksanut kiinnostaa.
Säkin olit jo melkein aikuinen.
Ajateltiin, että nyt voidaan yrittää
selvitä oikean elämän ongelmista,
kun toisessa maailmassa
olimme selvittäneet kaikki ongelmat
jotka olivat jopa suurempia kuin oikeassa
elämässä.
Kaikki sujuikin hyvin ja ongelmat pysyivät
aika lailla aisoissa oikeassakin elämässä.
Mutta sitten alkoi meidän ystävyys rakoilla.
molempia kiinnostivat eri asiat ja riitaa tuli
liian helposti. Nähtiin joskus ja tunnelma oli
todella kireä
joka minuutti, joka sekunti olisi tehnyt mieli
vaan huutaa,
huutaa toisen kaikki viat muiden kuultavaksi ja
juosta pois.
Mutta jokin pieni ääni pakotti olemaan hiljaa ja
pitämään ajatukset sisällään.
Siitä ei seurannut hyvää.
Pommi tuli joka hetki aina vain
räjähdysalttiimmaksi.
Lopulta molemmat olivat niin pahasti helisemässä,
että vain pieni kommetti ja pommi räjähti.
Mä lähdin vihasena keinuista, joissa istuimme
en jäänyt venaa, että sä oisit kerännyt kamas ja
oltas kuljettu se
pieni matka yhdessä.
Mä painoin eteenpäin suu mutrussa ja savut
korvista tupruten.
Ei me virallisesti oltu sovittu mitään, et
nähtäis koiriemme kanssa.
Se oli jo niin pintynyt tapa, että aina joka
ilta, kahdeksalta nähtiin.
Sä olit myöhässä, - taas.
Sain viestin sulta ja mä laitoin takas et lähen
menee.
en pystynyt olee enää paikoillaan.
Uusi pommi oli jo syntynyt ja sekin
räjähtämäisillään.
Mä kävelin vihaisen märkiä ja pimeitä katuja.
Metsää
ja ties mitä ympärillä. Mietin meitä,
meidän ystävyyden tän hetkistä tilannetta
ja tulin tulokseen
että se lienee ohi. Ajatukseni keskeytti
kännykän piippaus. Tekstiviesti.
Katsoin sen ja se oli sulta.
Kysyit missä olen. Mä vastasin totuudenmukaisesti,
vaikka sisällä oisi tehnyt mieli valehdella.
Sua ei näkynyt, eikä kuulunut.
niinpä toivoin, et sä oisit myös kyllästynyt, etkä
tahtoisi tavata. Laitoin kännykän piippaukselle,
sillä en halunnut että mua häiritään.
Kävelin koirani kanssa pitkään ja mietin yhä
enemmän.
mietin miten kertoisin sulle, että kaikki on nyt
ohi.
Lopulta menin kotiin, ilme synkkänä.
Mutsi ihmetteli, et mikä nyt.
Mut mä murahdin vaan jotain epämääräistä
ja mutsi ei enää kysellyt.
Sillon katsoin kännyä ja oli tullut pari puhelua
ja
tekstiviesti. Sulta tietenkin.
Vastasin niihin aika vihaisesti ja sulta sain
yhtä vihaisen vastauksen. olin saanut sut
suuttumaan.
En tiedä miksi, mutta olin mielissäni. Saatana,
olin ihan helvetin mielissäni,
että olin saanut sut suuttumaan.
Yöllä menin hyvillä mielin nukkumaan:
Tää piina loppuis kohta.
Aamulla olin kipeä, eikä kouluun siis ollut
menemistä.
¨Niinpä kulutin aikaani tekemällä sulle kirjeen,
jossa kerroin
kaiken. Eikä aikaakaan, kun sulta tuli
samantyyppinen vastaus.
Oltiin siis samaa mieltä molemmat tästä, tää on
ohi.
Meidän tarinamme on loppukirjoitusta vaille
valmis.
Sovittiin, ettei nähdä, tekstailla, soitella tai
mitään
kokonaiseen vuoteen. Sanotaan vaan moit, mut
ei muuta.
Mulla oli hyvä mieli.
Mutta sulla ei, sä olit luultavasti itkenyt.
En tiedä varmasti, mutta sut tuntien olet.
Mä ihmettelen itsekin omaa reagointiani.
Mua ei itkettänyt, ei harmittanut ei mitään.
Mulla ei ollut mitään ajatusta meidän erosta,
miksi
en tiedä.
Sulla ei ole paljon ystäviä, niin kerroit.
Ei mullakaan, mutta mailikamuja on senkin edestä.
En välitä.
Sä laitoit mailin, jossa kerroit, että olit
kertonut jollekin
jätkälle erosta.
Mitäpä mä siihen.
Jätkä oli sanonut, että vuoden ero ei kannata
ja kandeis puhua asiat halki.
Ehkä kannnattais, mut ei onnistu.
Puhuminen ei auta, ku jo toisen läsnäolo vituttaa.
Siis rakas ex- ystäväni sanon sulle, että
Se on lopullisesti ohi.
Paluuta entiseen ei ole.
Meidän juttu on nyt ikuisesti ohi.
Finito!
En tiedä oletko jo tajunnut sen,
mutta mä olen.
Kiitos ajasta jonka sain viettää kanssasi,
mitään päivää en vaihtaisi pois.
Mutta en halua myöskään paluuta entiseen.
Siispä kaikkea Hyvää Sinulle
olit ystävä minulle!
Vaan kaikki loppuu aikanaan,
hyvästi siis!
Eläkäämme elämää eteenpäin
erosta huolimatta!
Tähän pieni laulu, joka sopii tähän tilanteeseen.
Tosin olen muunnellut sitä hieman, ja huomaat
kyllä.
Hear me now
I know you
and you know me
so why can’t we stop this fight,
this misery
and wait for tomorrow.
Can’t you see
That I have to be
Just the one who is always happy
And sympathetic
Hear me now
do you really wanna see me cry
do you really wanna continue this
I wonder if it’s true
Hear me now
Do you really wanna see me cry
Do you really wanna continue this
You were my real friend
I´d be here if you needed me
But I had to know if I could count on you
And took of my sorrow
Can’t you see
How bad is this really
When we fight always
And always ´till the end
seitsemän vuotta sitten
Silloin tavattiin ekaa kertaa
ei tunnettu juurikaan
mutta juttu luisti heti
Jo seuraavana päivänä mentiin
meille leikkimään
ja meillä oli tosi hauskaa
Mulla oli koira
sulla kaks
Mut sillon ei niin paljon ymmärretty niistä
Sitten meni aikaa,
puoli vuotta ehkä
ei nähty ollenkaan.
mut sit te muutitte samaan
pihaan asumaan
Tavattiin taas pihalla ja juttu luisti taas
meil oli yhteisiä kamuja
ja ne oli kivoja
mut sillon haluttiin olla kahestaan
haluttiin leikkiä kivoja leikkejä.
leikit perustu maailmaan, joka
me oltiin yhdessä luotu
Siinä maailmassa kaikki oli hyvin,
tai päättyi lopulta hyvin.
Oli terroristeja ja oli huijareita, mutta
niistä selvittiin aina ja loppu oli kuin saduissa.
henkilötkin oli hyvännäköisiä ja täydellisiä
toisin kuin me.
Ne henkilöt oli jotain semmosta mitä me oltais
haluttu olla.
Kasvettiin ja noi barbi leiki yms ja pois.
Alettiin olee itse nuo meidän luodut henkilöt.
Se tuntui hyvältä
kun paettiin oikean elämän ikävyyksiä
meidän omaan pieneen maailmaan.
Siellä meillä oli kaikki hyvin.
Kaikki meni hyvin.
Kunnes sitten seisemän vuotta sitä kestettyämme
kaikki päättyi.
Ensin lähtivät luodut henkilömme,
olimme kasvaneet
eikä se enää jaksanut kiinnostaa.
Säkin olit jo melkein aikuinen.
Ajateltiin, että nyt voidaan yrittää
selvitä oikean elämän ongelmista,
kun toisessa maailmassa
olimme selvittäneet kaikki ongelmat
jotka olivat jopa suurempia kuin oikeassa
elämässä.
Kaikki sujuikin hyvin ja ongelmat pysyivät
aika lailla aisoissa oikeassakin elämässä.
Mutta sitten alkoi meidän ystävyys rakoilla.
molempia kiinnostivat eri asiat ja riitaa tuli
liian helposti. Nähtiin joskus ja tunnelma oli
todella kireä
joka minuutti, joka sekunti olisi tehnyt mieli
vaan huutaa,
huutaa toisen kaikki viat muiden kuultavaksi ja
juosta pois.
Mutta jokin pieni ääni pakotti olemaan hiljaa ja
pitämään ajatukset sisällään.
Siitä ei seurannut hyvää.
Pommi tuli joka hetki aina vain
räjähdysalttiimmaksi.
Lopulta molemmat olivat niin pahasti helisemässä,
että vain pieni kommetti ja pommi räjähti.
Mä lähdin vihasena keinuista, joissa istuimme
en jäänyt venaa, että sä oisit kerännyt kamas ja
oltas kuljettu se
pieni matka yhdessä.
Mä painoin eteenpäin suu mutrussa ja savut
korvista tupruten.
Ei me virallisesti oltu sovittu mitään, et
nähtäis koiriemme kanssa.
Se oli jo niin pintynyt tapa, että aina joka
ilta, kahdeksalta nähtiin.
Sä olit myöhässä, - taas.
Sain viestin sulta ja mä laitoin takas et lähen
menee.
en pystynyt olee enää paikoillaan.
Uusi pommi oli jo syntynyt ja sekin
räjähtämäisillään.
Mä kävelin vihaisen märkiä ja pimeitä katuja.
Metsää
ja ties mitä ympärillä. Mietin meitä,
meidän ystävyyden tän hetkistä tilannetta
ja tulin tulokseen
että se lienee ohi. Ajatukseni keskeytti
kännykän piippaus. Tekstiviesti.
Katsoin sen ja se oli sulta.
Kysyit missä olen. Mä vastasin totuudenmukaisesti,
vaikka sisällä oisi tehnyt mieli valehdella.
Sua ei näkynyt, eikä kuulunut.
niinpä toivoin, et sä oisit myös kyllästynyt, etkä
tahtoisi tavata. Laitoin kännykän piippaukselle,
sillä en halunnut että mua häiritään.
Kävelin koirani kanssa pitkään ja mietin yhä
enemmän.
mietin miten kertoisin sulle, että kaikki on nyt
ohi.
Lopulta menin kotiin, ilme synkkänä.
Mutsi ihmetteli, et mikä nyt.
Mut mä murahdin vaan jotain epämääräistä
ja mutsi ei enää kysellyt.
Sillon katsoin kännyä ja oli tullut pari puhelua
ja
tekstiviesti. Sulta tietenkin.
Vastasin niihin aika vihaisesti ja sulta sain
yhtä vihaisen vastauksen. olin saanut sut
suuttumaan.
En tiedä miksi, mutta olin mielissäni. Saatana,
olin ihan helvetin mielissäni,
että olin saanut sut suuttumaan.
Yöllä menin hyvillä mielin nukkumaan:
Tää piina loppuis kohta.
Aamulla olin kipeä, eikä kouluun siis ollut
menemistä.
¨Niinpä kulutin aikaani tekemällä sulle kirjeen,
jossa kerroin
kaiken. Eikä aikaakaan, kun sulta tuli
samantyyppinen vastaus.
Oltiin siis samaa mieltä molemmat tästä, tää on
ohi.
Meidän tarinamme on loppukirjoitusta vaille
valmis.
Sovittiin, ettei nähdä, tekstailla, soitella tai
mitään
kokonaiseen vuoteen. Sanotaan vaan moit, mut
ei muuta.
Mulla oli hyvä mieli.
Mutta sulla ei, sä olit luultavasti itkenyt.
En tiedä varmasti, mutta sut tuntien olet.
Mä ihmettelen itsekin omaa reagointiani.
Mua ei itkettänyt, ei harmittanut ei mitään.
Mulla ei ollut mitään ajatusta meidän erosta,
miksi
en tiedä.
Sulla ei ole paljon ystäviä, niin kerroit.
Ei mullakaan, mutta mailikamuja on senkin edestä.
En välitä.
Sä laitoit mailin, jossa kerroit, että olit
kertonut jollekin
jätkälle erosta.
Mitäpä mä siihen.
Jätkä oli sanonut, että vuoden ero ei kannata
ja kandeis puhua asiat halki.
Ehkä kannnattais, mut ei onnistu.
Puhuminen ei auta, ku jo toisen läsnäolo vituttaa.
Siis rakas ex- ystäväni sanon sulle, että
Se on lopullisesti ohi.
Paluuta entiseen ei ole.
Meidän juttu on nyt ikuisesti ohi.
Finito!
En tiedä oletko jo tajunnut sen,
mutta mä olen.
Kiitos ajasta jonka sain viettää kanssasi,
mitään päivää en vaihtaisi pois.
Mutta en halua myöskään paluuta entiseen.
Siispä kaikkea Hyvää Sinulle
olit ystävä minulle!
Vaan kaikki loppuu aikanaan,
hyvästi siis!
Eläkäämme elämää eteenpäin
erosta huolimatta!
Tähän pieni laulu, joka sopii tähän tilanteeseen.
Tosin olen muunnellut sitä hieman, ja huomaat
kyllä.
Hear me now
I know you
and you know me
so why can’t we stop this fight,
this misery
and wait for tomorrow.
Can’t you see
That I have to be
Just the one who is always happy
And sympathetic
Hear me now
do you really wanna see me cry
do you really wanna continue this
I wonder if it’s true
Hear me now
Do you really wanna see me cry
Do you really wanna continue this
You were my real friend
I´d be here if you needed me
But I had to know if I could count on you
And took of my sorrow
Can’t you see
How bad is this really
When we fight always
And always ´till the end
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.