Lapsemme oli syntyessään hyvin sairas.Pari ensimmäistä elinviikkoa meni teho-osastolla.Lapsi toipui sairaudesta hyvin nopeaa ja on nyt ollut muutaman viikon kotona.Ongelmana on se,että joka lääkärireissulla pelkään,että jotain vakavaa löytyy ja lapsi viedään pois.Siitä johtuen olen jotenkin etäinen lapselle kun hänen kuoleman pelko on koko ajan mielessä.Kai yritän suojella itseäni,jos niin tapahtuu.No,toivon tietenkin sydämestäni,että niin ei käy.Tästä päästään toiseen ongelmaan,eli kun lapsi kasvaa,niin miten osaan suhtautua häneen normaalin vanhemman tavoin,enkä "ylisuojelisi"ja "hemmottelisi ihan piloille..tuntuu että maailma on liian kylmä meidän rakkaalle vauvalle.
miten pelko loppuis
huolestunut äippä
3484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maailma todellakin on kylmä ja paha paikka, ja huonompaan suuntaan ollaa menossa koko ajan. Meidän äitien tehätävä on antaa lapselle rakkautta ja kasvattaa lapsi ymmärtämään maailmaa. Rakkaudella lapsi oppii ymmärtämään toisen ihmisen arvokkuuden tässä maailmassa, sillä ilman läheisiä ja rakkautta ihminen on todellakin yksin.
ja rakasta häntä yli kaiken muun. Ja näytä se myöskin lapsellesi joka tavalla. Vaikka aikaa olisi paljon taikka vähän, niin rakkautta ei voi koskaan olla liikaa. Liian vähän voi saada ja antaa, muuta koskaan ei liikaa. Rakkaushan sitäpaitsi parantaa. Jos lapsi huomaa kylmyyden niin saattaahan olla ettei hän jaksa sellaista seuraa, vaan lähtee pois. Muista että me kaikki olemme loppujen lopuksi "henkiolentoja". Lopullinen määränpää toisaalla kun täällä. Jos kuitenkin jaksaisit sen ajan kun täällä ollaan, antaa aidosti itsestäsi sen rakkauden joka lapsellesi kuuluu. Niin kenties sinun elämäsikin helpottuisi ja pelotkin häviäisivät. Turhaa mitään on etukäteen pelätä, ota tämä päivä tässä, ja nauti siitä lapsesi kanssa täydestä sydämestäsi. Sillä voihan olla että huomista ei tule. Mitä vaan saattaa tapahtua, tulee maanjäristys, meteoriitti iskee, lentokone putoaa, aivan mitä tahansa. Mikään ei koskaan ole varmaa, siihen voit luottaa. Lopeta pelkääminen ja ala elää täydellä tätä päivää nyt ja tässä. Mitään muuta et maailmassa voi muuttaa, et mennyttä, et tulevaa, mutta oman käytöksesi voit muuttaa. Siihen ei kukaan ulkopuolinen pääse käsiksi, vain sinä.
että pelkäät rankan kokemuksen jälkeen lapsesi puolesta vieläkin. Aikahan kokemuksesta on itse asiassa hyvin, hyvin lyhyt. Pelko hellittää ajan mukana, jos mitään uutta vakavaa ongelmaa ei ilmene. Rakkaus lapseen kehittyy muutoinkin usein pikku hiljaa. Ainahan pelko lapsen puolesta kurkkaa vanhempien mielissä, eihän meistä kukaan voi olla varma, mitä huomenna lapsellemme tapahtuu. Mutta kun elämässä tapahtuu mukavia asioita ja näkee lapsen kehittyvän, pelon kykenee voittamaan, painamaan taka-alalle. Näin sinäkin toivottavasti opit tekemään. Jos kuitenkin asia vaivaa kovasti ja/tai pitkään, koeta päästä keskustelemaaan siitä jonkun kanssa. Kysele neuvolasta, millaisia mahdollisuuksia kunnassasi on keskusteluavun saamiseksi. Mutta älä nyt vielä hätäile. Nyt vain teet, minkä osaat ja jätät Luojan haltuun lopun.