...meidän muiden 3:n vielä terveen sisaruksen sairastua 1 tyypin diabetekseen, kun 8:n vuoden sisään on 2 sisarusta sairastunut ja lähisuvussa on lisäksi 2 muuta sairastunutta? Lähinnä olisi kiva tietää, kuinka usein olisi hyvä tsekata verensokeri? Jotain kummaa sukumme geeneissä on, koska 10v. sisään on kaksi ihmistä sairastunut 1-tyyppiin aikuisella iällä (27v. ja 48v.)Molemmilla täysin eri elämäntavat yms...tosin olen ymmärtänyt että elämäntavoilla ei kovin paljon ole merkitystä tähän 1-tyyppiin sairastuessa.
Veli 27v. on tällä hetkellä sairaalassa. Diabetes todettiin toissapäivänä, ja koko elämä on tällä hetkellä tietenkin hänen mielessään kaoottista, ymmärrettävästi. Onneksi on pikkuveli joka osaa neuvoa ja tukea samaa sairautta usean vuoden sairastaneena.
Kysyisin vielä, kuinka tärkeää on että hän lopettaa tupakoinnin kokonaan? Tätä oli tietenkin heti sairaalassa ehdotettu, niinkuin kuuluukin. Veljeni vaan on niin tupakkimies henkeen ja vereen, että ahdistui tästä suunnattomasti. Sanoin hänelle, että opettelee ensin suoriutumaan sairautensa kanssa, ja miettii sitten millä tavalla itse haluaa parantaa elämänlaatuaan. Tiedän jo nuoremman veljen kohdalta, että on otettava yksi askel kerrallaan, ja tärkein on se että oppii kuulemaan itseään ja oppii huolehtimaan omasta sokeritasapainostaan. Sen jälkeen kaikki muu. Mutta voiko esim. lisäämällä liikuntaa vähentää tupakan aiheuttamia riskejä?
Oli muuten uskomatonta sattumaa/johdatusta että vanhempi veli pyysi nuoremman mittaamaan oman verensokerinsa samalla kun tämä oli omaansa mittaamassa. Mitään ihmeenpiä oireita ei ollut, suuta oli kuivannut, mutta hän epäili sen johtuvan mielialalääkityksen uudelleen aloittamisesta. Verensokeri oli kuitenkin ennen ruokailua 29mmol/l. Samantien hän meni lääkärille joka määräsi ketoaineet mitattavaksi virtsasta, nämä olivat 4:llä :lla. Sairaalaan päästessä oli lääkäri todennut näitten olevan arvot jotka olisivat voineet johtaa koomaan. Miten voi olla että hän ei edes tuntenut itseään sairaaksi? Kavala ja petollinen sairaus, mutta kertakaikkiaan ihanaa että veli on nyt hyvässä hoidossa, eikä vaikuta ainakaan tällä hetkellä vielä mitenkään lannistuneelta tai siltä että olisi masentumassa uudelleen.
Huomasin kuitenkin sen että hän on ollut varmasti janoinen viime aikoina, koska ennen hän on juonut olutta kerran tai pari viikossa, mutta tänään käydessäni hänen asunnossaan, oli siellä kassikaupalla, ainakin 50kpl tuhjiä vichy-pulloja ja vain muutama tyhjä olutpullo. Onneksi luonto hoitaa jonkin verran edes oikeean suuntaan! :)
Veli 27v. on tällä hetkellä sairaalassa. Diabetes todettiin toissapäivänä, ja koko elämä on tällä hetkellä tietenkin hänen mielessään kaoottista, ymmärrettävästi. Onneksi on pikkuveli joka osaa neuvoa ja tukea samaa sairautta usean vuoden sairastaneena.
Kysyisin vielä, kuinka tärkeää on että hän lopettaa tupakoinnin kokonaan? Tätä oli tietenkin heti sairaalassa ehdotettu, niinkuin kuuluukin. Veljeni vaan on niin tupakkimies henkeen ja vereen, että ahdistui tästä suunnattomasti. Sanoin hänelle, että opettelee ensin suoriutumaan sairautensa kanssa, ja miettii sitten millä tavalla itse haluaa parantaa elämänlaatuaan. Tiedän jo nuoremman veljen kohdalta, että on otettava yksi askel kerrallaan, ja tärkein on se että oppii kuulemaan itseään ja oppii huolehtimaan omasta sokeritasapainostaan. Sen jälkeen kaikki muu. Mutta voiko esim. lisäämällä liikuntaa vähentää tupakan aiheuttamia riskejä?
Oli muuten uskomatonta sattumaa/johdatusta että vanhempi veli pyysi nuoremman mittaamaan oman verensokerinsa samalla kun tämä oli omaansa mittaamassa. Mitään ihmeenpiä oireita ei ollut, suuta oli kuivannut, mutta hän epäili sen johtuvan mielialalääkityksen uudelleen aloittamisesta. Verensokeri oli kuitenkin ennen ruokailua 29mmol/l. Samantien hän meni lääkärille joka määräsi ketoaineet mitattavaksi virtsasta, nämä olivat 4:llä :lla. Sairaalaan päästessä oli lääkäri todennut näitten olevan arvot jotka olisivat voineet johtaa koomaan. Miten voi olla että hän ei edes tuntenut itseään sairaaksi? Kavala ja petollinen sairaus, mutta kertakaikkiaan ihanaa että veli on nyt hyvässä hoidossa, eikä vaikuta ainakaan tällä hetkellä vielä mitenkään lannistuneelta tai siltä että olisi masentumassa uudelleen.
Huomasin kuitenkin sen että hän on ollut varmasti janoinen viime aikoina, koska ennen hän on juonut olutta kerran tai pari viikossa, mutta tänään käydessäni hänen asunnossaan, oli siellä kassikaupalla, ainakin 50kpl tuhjiä vichy-pulloja ja vain muutama tyhjä olutpullo. Onneksi luonto hoitaa jonkin verran edes oikeean suuntaan! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Diapetes on ravinnosta johtuva sairaus. Hyvä terveellinen ravinto. Koska nykyaikaisesta ruoasta ei saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita, on turvauduttava lisäravinteisiin. Ota tuote, jossa on kaikki vitamiinit ja hivenaineet samassa purkissa, niin ei rarvii laskea saako jotain liikaa tai jotain liian vähän. B-vitamiini on tärkeä samoin foolihappo. Mutta myös kaikki mineraalit ym. pitäisi ottaa huomioon. Näin voi ennaltaehkäistä sekä myös korjata.
itse yli 30 v D1:stä sairastaneena ihan pakko kertoa mummelille , että diabetes on aineenvaihdunta sairaus ja johtuu siitä että insuliinin tuotanto haiman langenhartsin saarekkeissa ( olikohan oikein kirjoitettu) loppuu.Ainakin D1:N tarvitsee aina insuliinia pistoksina.Ei siis mikään ravinnosta saatava sairaus jota hoidettaisin vitamiineilla ja hivenaineilla. Mistä ihmeestä moinen luulo.Diabeetikon ruokavalio kyllä itsessään on terveellinen kaikille niin ettei noita mainitsemiasi purkki ravinteita pitäisi tarvita.
Tuohon diabeteksen periytyvyyteen. Ainakin itse olen oppinut aikoinani, että itse diabetesta ei peritä vaan taipumus siihen, joka tietysti on norm.suurempi jos suvussa ja varsinkin lähi sellaisessa on diabeetikkoja.Itselläni on kaksi lasta, mutta en sen kummemmin osaa pelätä heidän saavan diabetestä. Ja jos saavat, niin ei se nykypäivänä ainakaan maata kaada.
Nuoruusiän, eli tyypin 1, diabetekseen johtavia syitä ei vielä varmuudella tiedetä, mutta sairaus todellakin syntyy, kun ihmisen keho hyökkää omia haiman langerhansin saarekesoluja vastaan ja tuhoaa ne ja siten myös luonnollisen insuliinituotannon.
Tyypin 2 diabetes puolestaan syntyy todellakin epäterveellisten elämäntapojen seurauksena ja alttius tyypin 2 diabetekseen sairastumiseen voi olla periytyvää, joten on tarkkailtava elintapojaan mielellään hiukan tavallista tarkemmin, jos suvusta löytyy paljon tyypin 2 diabeetikkoja.
Ja tyypin 2 diabeteksessahan haiman saarekesolut eivät ole tuhoutuneet, vaan monesti ylipainon seurauksena haiman insuliinintuotanto on heikentynyt. Tämän takia kakkostyypin diabeetikot eivät välttämättä tarvitse insuliinia hoitoonsa, vaan diabeteksen hoitoon riittää terveellinen ruokavalio, liikunta ja tablettilääkkeet.
Vitamiineilla ei kuitenkaan pysty taistelemaan kakkostyypin diabetesta vastaan, vaan yleisesti ottaen terveillä elintavoilla. Ykköstyypin diabetesta ei vielä pahemmin osata ehkäistä, koska todellakaan varmaa syytä saarekesolujen tuhoutumiseen ei olla löydetty.
>Tyypin 2 diabetes puolestaan syntyy todellakin epäterveellisten elämäntapojen seurauksena
Teoriasi näinä terveydenhoidon kriisiaikoina kovasti muodikas, mutta valitettavasti väärä. Terveillä elämäntavoilla voi tautia vain jarruttaa, ei parantaa. Tauti on ja pysyy hautaan saakka. Oireettomana se voi hyvässä lykyssä pysyä oikealla ruokavaliolla, liikunnalla ja laihdutuksella vuosikymmeniä. Oppikirjatieto, että D2:n syy on tuntematon, on yhä voimassa.
>monesti ylipainon seurauksena haiman insuliinintuotanto on heikentynyt
Aluksi se on pikemminkin voimistunut. Tämä taas johtuu siitä, että elimistö pyrkii korjaamaan insuliiniresistenssiä, joka on D2:n ominaispiirre. Eli D2:ssa insuliinia erittyy jopa ylenmäärin, mutta se ei vaikuta. Kun tauti etenee riittävän pitkälle haima ei lopulta jaksa tuottaa enempää insuliinia ja kakkostyypin diabeetikotkin tarvitsevat silloin insuliinia hoitoonsa.